tiistai 4. syyskuuta 2012

Pidot puutarhassa



Auringon lämmittävät säteet houkuttelivat pikkuiset lentäväiset aterioimaan. vaikka puutarhassa on perhosten suosimia syyskukkia; leimuja, punahattuja ja nauhuksia, ei mikään niistä tunnu pärjäävän tavalliselle ohdakkeelle. Ohdakepöheikössä oli menossa ihan kunnon juhlat valokuvaajan osuessa paikalle. Seuraava kuva on vähän epätarkka, mutta siitä saanee kuitenkin käsityksen perhospaljoudesta. Montako pihlajanmarjojen väristä perhosta löydät?


Vaikka tänne blogiin jo kiikutin aiemminkin nähtäväksi perhosten kuvia, en malttanut olla kuvaamatta niitä taas. 

Tällä kertaa vuorossa nokkosperhonen. Sekin on hurjan kaunis, kun sitä saa tarkastella rauhassa.



Auringossa neitoperhosen kaunis siipikuvio näkyy myös alta päin. Upea, ihana perhonen!


Iltapäivän lämmin sää houkutteli meidät sadonkorjuuseen Mummun ja Äijän luokse.


Kotiinviemisiksi saimme omenia, kasvimaakurkkuja, viinirypäleitä ja tomaatteja. Luksusherkkuja!


Sadonkorjuun jälkeen kuvasimme ohdakeperhosen ja kävimme katsomassa söpösiä vasikoita.




Sitten lapset laittoivat meille herkullista keittoa, "pöösiä". Liemi oli ollut makuuntumassa edellisviikosta lähtien, ja nyt oli aika lisätä siihen muut ainekset.


Kaikenlaista herkkua kerättiin puutarhasta keiton joukkoon.



 Lumoava tuoksu levisi puutarhaan, ja maistelutiimi odotti malttamattomana keiton valmistumista. Myös Tilta, joka on yksi Fiina- koiramme pennuista, osallistui pitoihin pitämällä huolen luuvarastostaan.


Lapset uurastivat koko iltapäivän. Ja vihdoin keitto alkoi olla valmista.






Maistuis varmaan sullekkin!


 Saimme myös jälkiruokaa. Valitettavasti valokuvaajalta loppui akku kamerasta kesken juhlien, ja kuvaan pääsi vain keskeneräinen versio jälkiruuasta; joukosta puuttuu vielä kultapallon ja tiikerililjojen maahan pudonneet kukan terälehdet..


maanantai 3. syyskuuta 2012

Tuoksuu syksyltä





Aika tuntuu pysähtyneen puutarhassa. Ehkä tunne johtuu siitä että linnut ovat tämän kesän reviirilaulunsa laulaneet ja on ihan hiljaista. Kostealla säällä on lempeää, kun ei tuule. Silloin voi melkein kuulla kuinka toukat kiirehtävät talviunille. 


On taas aikaa vähän kiertää kameran kanssa pitkin puutarhaa. Ottaa talteen värejä ja tunnelmia. Kulunut kesä on ollut viileä ja sateinen. Sato on myöhässä tavanomaisesta, mutta toisaalta kun se kypsyy, se säilyy pitkään, ellei yöpakkaset ehdi ennen sadon kerääjää. Kukkamaasta löytyy loppukesän vahvoja värejä.




Ihana afrikkalainen kuningatar (African queen) availee hiljalleen nuppujaan viilenevään säähän.



Pikkuapulaisella on omaa pientä puuhaa samalla kun äiti kuvaa kukkasia. Oma sateenvarjo on tärkeä.







On ollut ihanaa viettää viimeisiä lämpimiä päiviä terassilla, joka viimein valmistui käyttökuntoon. Lapset oikaisevat mielellään terassin kautta takapihalle; kroksit jalkaan ja huis vain he säntäävät leikkeihin. Aikuiset saavat välillä jopa hiukan rentoutua silmälläpidon lomassa, kun on terassi jossa istuskella. Voi juoda kupin teetä ja lukea lehteä...




Tai vain ihailla maisemaa joka avautuu kylätien toisella puolella.


Ihanaa syyskuuta!

maanantai 27. elokuuta 2012

Joutomaan lahja puutarhurille


On se sentään hyvä, että en ole ollut liian ahkera puutarhassani. Kun puutarhan laitamilla on paljon nokkosia ja ohdakkeita, saa syksyisin nauttia perhosten väriloistosta. Nokkoset ruokkivat toukat ja kukkivat ohdakkeet aikuiset perhoset jotka tankkaavat talvihorrosta tai ehkä muuttomatkaa varten.  Joutomaa kiittää laiskaa - tai luvalla sanoen luonnonmukaista ja väsynyttä puutarhuria - siitä että pöheikkö saa olla paikollaan. Vatukosta kuuluu kuinka kerttuset ja hippiäiset ja muut ryteikön ihanat pikku laulutaiturit ilmoittavat reviireistään. Pihassa on paljon leppäkerttuja ja kukkakärpäsiä, montaa lajia päiväperhosia ja kaikenmaailman ötökkää ja mönkiäistä. Viime viikonloppuna, kun vietimme pikkuapulaisen kolmevuotispäiviä, näimme näiden kuvien neitoperhosten lisäksi sitruunaperhosen, amiraalin, suruvaipan, nokkosperhosen ja ohdakeperhosen. Kaikkia ei vain ehtinyt kamera tallentamaan.

Nämä kuvien neitoperhoset eivät pahastuneet vaikka kuvasin niitä ihan läheltä. Niitä oli toistakymmentä yksilöä herkuttelemassa ohdakkeen medellä, ja ne keskittyivät puuhaansa niin täysin ettei ohdakkeiden seassa toikkaroiva valikuvaajakaan saanut niitä häiriintymään.


Ohdakkeiden siemenhärsäkkeet on minusta jotenkin liikuttavia.


Lapselle ihme on piikikäs ja pörröinen ohdakkeen kukka...


maanantai 20. elokuuta 2012

Kärhöaika


Kärhöaika on puutarhassa parhaimmillaan.
Kokosin tähän vähän sikin sokin puutarhani kärhöjä, osa kuvista on edellisiltä vuosilta.
Yläkuvassa Jackmannii.
 Alhaalla lumikärhö, joka huiskentelee portin päällä korkeuksissa. SEn kasvutapa on roteva, se sopisi varmasti peittämään isompiakin säleiköitä.


Alla tämän kevään uusi ostos, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Täytyy etsiä sen nimi jostain.. Se kasvaa kukkapenkissä ja tukeutuu akileijojen varsiin.


Walge daam.

Pähkylöitä.


Lumikärhö läheltä..
  Madame le Coultre, joka on tänäkin kesänä suikertelemassa ihan muualla kuin pitäisi; keskellä virpiangervo pöhelikköä, (sen pitäisi myös olla portissa jackmanniin seurana)

  Jackmannii on niin kertakaikkisen upea, vaikkei se saa muuta hoitoa kuin juttelua osakseen.


 Royal gardinal


Alionushka, kellokärhö

 Wazarskaja Nice. Kaksi peräkkäistä kuvaa, eri valaistus, aamu- ja iltaauringon säteet, sekä kukan ikä vaikuttavat hurjasti kukan väriin.



Pikkupuutarhurin kukkapenkissä kasvaa Pink fantasy


Tuohon sivuihin laitan vanhasta blogistani kärhötietopakettini, jonka joskus kirjoittelin puutarhakasvitiedon luennoilla.

torstai 9. elokuuta 2012

Vähä jottain


 Tuntuu, että bloginpitäminen ei oikein tahdo sujua. Edellisen blogin hylkääminen ja kuvien yht´äkkinen katoaminen on saanut minut jotenkin kankeaksi. Ihankuin tapahtunut olisi jotenkin halvaannuttanut minut, en meinaa saada takaisin sitä intoa ja intohimoa, jota ennen tunsin kun löysin jotakin kuvaamisen arvoista ja kiikutin sitten sen kuvan tarinoineen blogiin teidän nähtäväksi. Olin niin tohkeissani kun sain näyttää teille, että nyt se kukkii, nyt on tapahtumassa puutarhassa jotakin ihanaa....

Kamerankin kanssa kuljeskelu on puutarhassa jotenkin päämäärätöntä...

Tiedän kyllä, että puutarhastelun intohimo, valokuvaaminen ja kaikesta ihastuttavasta kertominen täällä blogissa kytee minussa jossakin sisimmässä. Se paras vire vaatii kai vielä vähän aikaa jotta tuntisin tämän blogin niin tuttavalliseksi ja kotoisaksi kuin vanhan blogin.  Koko blogimaailmakin tuntuu jotenkin vieraammalta, ja kommentointikin tuntuu hullulta, kun en meinaa vielä muistaa uutta osoitettani, enkä ole sinut bloggerin ja google- minän kanssa...

 Minulla ei ole aikomustakaan jättää blogin pitoa. Eikä teitä ihania blogiystäviä. Kiitollisena ja nöyränä iloitsen teidän kärsivällisyydestänne ja lämpimistä tervehdyksistänne kommenttilaatikossa. Olen jo suunnittelemassa matkaa teidän kaikkien luo ihaniin puutarhablogeihinne.

Tänään kuvasin afrikkalaisen kuningattaren ja syysleimujen alkavan kukinnan ja leikkasin pois kuihtuneita päivänkakkaran varsia ison kasan.  Löysi kukkapenkistä heleän vaaleansinisen kärhön, jonka olin keväällä sinne istuttanut. Koitin kuvata perhosiakin. Kamerasta vain loppui akku, ja nyt se akku on ladattava täyteen ennenkuin saan uudet kuvat kamerasta koneelle. 

Puutarha ei onneksi piittaa siitä, jos puutarhastelija joskus uuvahtaa. Se jatkaa omaa villiä elämäänsä ja tekee oman halunsa mukaan. Vaikka puutarhastelija ei ehtisi kuin vilkaista paratiisiaan, kukat tekevät silti kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman viehättäviltä.


No. Elämähän se on semmoista, ettei kaikki mene kuten Strömsöössä. Silti kukaan ei kiellä iloitsemasta. Uuvahtanutkin puutarhuri voi nauttia olostaan paahteisella nurmikolla. Katsella kuinka lapsilla on hauskaa hellepäivänä juosta vettä suihkivan sadettimen ohi.


Täältä tullaan! Hitaasti mutta varmasti...


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lasten ihana kesäloma


Pienen koululaisen kesäloma tuntuu jatkuvan ikuisuuksia. Ainakin pikkupuutarhurin mielestä. Hänen ihan ensimmäinen oma kesäloma, eka- ja tokaluokan välissä, on ollut täynnä kaikkea mahdollista hauskaa.

Serkun kanssa kerättiin kaikki pihan metsämansikkapaikat ja vielä oman kukkapenkin kuukausimansikkapuskakin tyhjäksi ja saatiin upea saalis! Metsämansikka on ehkä juuri se omankin lapsuuden paras kesämaku. Mausta tulee mieleen auringon lämmittämä keto, kesämekko, heinäsirkan siritys, sinisiivet ja muut pienet päiväperhoset, luteen haju, heinä johon ensimmäiset mansikkalöydöt kerättiin....

Tehtiin mansikoista ihanaa jälkiruokaa. Laitettiin maljaan kerroksittain metsämansikoita, riisisuklaata ja vaniljakastiketta. Tytöt olivat tohkeissaan, kun kuulivat että tällä herkulla on hieno nimi, Trifle.






Tietysti heinäkuun yksi kohokohta on retki mansikkapellolle. Meidän omalla kylällä pitää mansikkamaata ihana täti, Ritva. Pikkupuutarhuri odottaa aina kovin mansikkapellolle pääsyä, ja Ritvan mansikkamehua ja sokerikorppua joita saadaan nauttia poimintaurakan päätteeksi. Ostan aina valmiiksi poimittuna pakkaseen tulevat mansikat, mutta lasten kanssa on kiva käydä vähän itsekin keräämässä mansikoita. Tänävuonna pikkuapulainenkin pääsi mukaan ensimmäistä kertaa.
Ja kyllä siinä olikin ihmettelemistä kohta kolmevuotiaalla. Jokainen löytynyt ihana iso punainen mansikka oli suuri ihme, jota piti näyttää äidille ja siskolle ja taas äidille, ja sitten itse laittaa se omaan koriin. Pieni poika jaksoi kerätä korin puolilleen äidin avustuksella, ennenkuin hän uskalsi kysyä: " kotona sitten maistetaan...? "
Ja voi sitä riemua ja ihmetystä kun äiti antoikin luvan maistaa mansikoita ihan heti! Ja kyllä ne mansikat olivat sitten hyviä. Jokaista mansikkaa piti sitten kilvan ihastella ja vuorotellen maistaa, "on herrrrullista!"- pikkuapulainen sanoi, ja sitten taas kysyi, että haluaisiko äitikin maistaa.

Saatiin kuitenkin se pieni korillinen yhdesssä tuumin kerättyä täyteen, Pikkupuutarhuri keräsi reippaasti ihan itse oman korillisensa. Oli sitten hienoa isälle kotona näyttää, millainen saalis mansikkapellolta saatiin. Oli antoisa ja hieno reissu. Niin antoisa, että pikkuapulainen nukahti reissun päätteeksi kuudelta illalla mansikka kädesssään nojatuoliin.


Pikkupuutarhurin kukkapenkissä kukkivat akileijat, päivänkakkarat ja ukonkellot. Omenapuu kukkapenkin keskellä tekee hurjan määrän omenia, joiden kypsymistä odotellaan innolla. Alla pikkupuutarhuri itse ottama valokuva.



Kukkakimppuja lapset keräävät ahkerasti. Pikkapulainen kuljettää äidille yhden kukan kerrallaan, pikkupuutarhurille uskalletaan antaa jo pienet sakset poiminta-avuksi.





On hyvin tärkeää laittaa kukat itse maljakkoon, kunhan ne ensin saa käteen niin että ne voi asetella kauniisti.



Isosisko vähän mielellään auttelee pikkuveljeä ja näyttää samalla mallia..


Tuo pieni tyttönen kerää jo itsekseen kaikenlaisia ihania kukkasia tontilta vähän pöhelikköisemmistäkin paikoista. Kerran sain kimpullisen kurjenkelloja.


Joskus on kiva lähteä naisten kesken pihametsään keräämään kukkakimppuun ainekset.


Tässä vielä muhkea lupiinikimppu, jonka lapset keräsivöt yhdessä juhannusaterialle kun kaikki isovanhemmat olivat tulossa lounaalle. Tummanpunaiset lupiinit ovat kotoisin pikkupuutarhurin omasta kukkapenkistä.
 

Perheen kesken käytiin pienellä lomamatkalla Yyterissä. Rannan suuruus ja luonnontilaisuus yllättää positiivisesti ensikertalaisen. Uskomatonta että meistä vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä on noin upea luonnon hiekkaranta, jota ei ole rakennettu täyteen, ja jonka siisteydestä ja lapsiystävällisyydestä on huolehdittu.
 




Vietimme ihanan iltapäivän rannalla. Merivesi oli ihmeen lämmintä ja lapset nauttivat auringosta ja isosta hiekkarannasta ja meressä luttaamisesta. Miksi lähteä kauemmas, kuin Suomessakin on näin upeita lomarantoja?



Pikkupuutarhurin kesälomaa on vielä jäljellä parisen viikkoa. Kesä jatkuu vielä. Tyttönen tuntuu jo kaipailevan ihanaa opettajaa ja kavereita ja koulurutiineja ja kuvataidekouluharrastustaan. Iloitsen hänen kanssaan alkavasta tokaluokasta ja uusista haasteista.
Pikkapulainen täyttää elokuussa kolme vuotta. Olemme vielä syksyn kotosalla, pikkumies käy kehossa ja itse suunnittelen vähän tulevia kuvioita ja järjestelen arkea sujuvaksi.

Hiljalleen kesä taittuu syksyksi ja alkaa sadonkorjaamisen riemut. sitä ennen käydään vielä monta kertaa uimassa.

Lasten kesä on pieniä iloja täynnä!