tiistai 4. syyskuuta 2012

Pidot puutarhassa



Auringon lämmittävät säteet houkuttelivat pikkuiset lentäväiset aterioimaan. vaikka puutarhassa on perhosten suosimia syyskukkia; leimuja, punahattuja ja nauhuksia, ei mikään niistä tunnu pärjäävän tavalliselle ohdakkeelle. Ohdakepöheikössä oli menossa ihan kunnon juhlat valokuvaajan osuessa paikalle. Seuraava kuva on vähän epätarkka, mutta siitä saanee kuitenkin käsityksen perhospaljoudesta. Montako pihlajanmarjojen väristä perhosta löydät?


Vaikka tänne blogiin jo kiikutin aiemminkin nähtäväksi perhosten kuvia, en malttanut olla kuvaamatta niitä taas. 

Tällä kertaa vuorossa nokkosperhonen. Sekin on hurjan kaunis, kun sitä saa tarkastella rauhassa.



Auringossa neitoperhosen kaunis siipikuvio näkyy myös alta päin. Upea, ihana perhonen!


Iltapäivän lämmin sää houkutteli meidät sadonkorjuuseen Mummun ja Äijän luokse.


Kotiinviemisiksi saimme omenia, kasvimaakurkkuja, viinirypäleitä ja tomaatteja. Luksusherkkuja!


Sadonkorjuun jälkeen kuvasimme ohdakeperhosen ja kävimme katsomassa söpösiä vasikoita.




Sitten lapset laittoivat meille herkullista keittoa, "pöösiä". Liemi oli ollut makuuntumassa edellisviikosta lähtien, ja nyt oli aika lisätä siihen muut ainekset.


Kaikenlaista herkkua kerättiin puutarhasta keiton joukkoon.



 Lumoava tuoksu levisi puutarhaan, ja maistelutiimi odotti malttamattomana keiton valmistumista. Myös Tilta, joka on yksi Fiina- koiramme pennuista, osallistui pitoihin pitämällä huolen luuvarastostaan.


Lapset uurastivat koko iltapäivän. Ja vihdoin keitto alkoi olla valmista.






Maistuis varmaan sullekkin!


 Saimme myös jälkiruokaa. Valitettavasti valokuvaajalta loppui akku kamerasta kesken juhlien, ja kuvaan pääsi vain keskeneräinen versio jälkiruuasta; joukosta puuttuu vielä kultapallon ja tiikerililjojen maahan pudonneet kukan terälehdet..


maanantai 3. syyskuuta 2012

Tuoksuu syksyltä





Aika tuntuu pysähtyneen puutarhassa. Ehkä tunne johtuu siitä että linnut ovat tämän kesän reviirilaulunsa laulaneet ja on ihan hiljaista. Kostealla säällä on lempeää, kun ei tuule. Silloin voi melkein kuulla kuinka toukat kiirehtävät talviunille. 


On taas aikaa vähän kiertää kameran kanssa pitkin puutarhaa. Ottaa talteen värejä ja tunnelmia. Kulunut kesä on ollut viileä ja sateinen. Sato on myöhässä tavanomaisesta, mutta toisaalta kun se kypsyy, se säilyy pitkään, ellei yöpakkaset ehdi ennen sadon kerääjää. Kukkamaasta löytyy loppukesän vahvoja värejä.




Ihana afrikkalainen kuningatar (African queen) availee hiljalleen nuppujaan viilenevään säähän.



Pikkuapulaisella on omaa pientä puuhaa samalla kun äiti kuvaa kukkasia. Oma sateenvarjo on tärkeä.







On ollut ihanaa viettää viimeisiä lämpimiä päiviä terassilla, joka viimein valmistui käyttökuntoon. Lapset oikaisevat mielellään terassin kautta takapihalle; kroksit jalkaan ja huis vain he säntäävät leikkeihin. Aikuiset saavat välillä jopa hiukan rentoutua silmälläpidon lomassa, kun on terassi jossa istuskella. Voi juoda kupin teetä ja lukea lehteä...




Tai vain ihailla maisemaa joka avautuu kylätien toisella puolella.


Ihanaa syyskuuta!