maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mummun harjaneilikat


Ritarinkannusten, kurjenpolvien ja jalokallioisten kainalossa kukkii jotakin.


Ne eivät pidä melua itsestään. Ne tahtovat vain pienen palan paljasta maata, johon jakaa siemeniään, ja niin ne pysyvät puutarhassa vuodesta toiseen.


Värejä on joka lähtöön ja jokaiselle jotakin. On vanhaa roosaa, vieolettia, valkoista, sähäkkää pinkkiä, purppuraista... Ja jos ei osaa päättää, voi käyttää kaikkia värejä samassa kukinnossa.


Minä en ainakaan tiedä, mikä niistä on suloisin.


Punaiset loistavat yhdessä muiden perennojen kanssa. Mutta valkoiset puolestaan loistavat iltahämärissä, kun muiden kukkien värit ovat jo sammuneet.


Ne ovat Mummun harjaneilikoita. Kukkamaassa ne kukkivat joka vuosi, vaikka periaatteessa kasvi on kaksivuotinen. Siemensatoa on kuitenkin Mummun puutarhasta siirretyissä perennamättäissä niin paljon, että uusia taimia on joka vuodelle. Koskaan ei voi tietää, minkä värisiä kukkia taimista tulee, mutta aina ne on yhtä ihania. Ihania perintökukkia!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kukkakuulumisia kivien keskeltä


Olemme koko perhe nauttineet uudesta kivikkopuutarhasta suunnattomasti. On aika ihanaa tulla saunasta      ( tuo oikeanpuoleinen aittarakennus) vilvoittelemaan puutarhakeinuun ja katsella ja ihastella kaikkea kaunista ympärillä.
Saimme myös pihavalot heinäkuun kuluessa paikoilleen. Sähkömies ennätti käväisemään eräänä helteisenä päivänä, ja sai onneksi kaikki sähköt kytkettyä ennenkuin ukkoskuuro tulla rymisteli pihamaalle. Onpa mukava ajatus, että viimein saamme talven hämärissä saapua valaistuun pihaan! Hyvää kannatti odottaa!


Kivikossa kukkii kokoajan jotakin. Heinäkuun alussa aloittivat palavarakkaus ja Japanin hortensia. Ja yhä vieläkin ne kukkivat, kolmattta viikkoa jo! Taustalla on pieni puska tarha-alpia.


Tämän Japanin hortensian ostin vähän vahingossa. Se oli taimistossa joutunut syyshortensioiden kanssa samaan riviin ja kun siitä sitten valitsin pikapikaa yhden mukaani, huomasin kotona, että se onkin Japanin hortensia. Kuten aiemminkin on tässä blogissa todettu, vahingot puutarhassa osoittautuvat useimmiten siunaukseksi.
Tämä hortensia on suorastaan hurmaava!! (täytyykin ottaa vähän parempi kuva siitä vielä.)


Luulen että tulen hankkineeksi kivikkoon tulevina vuosina lisää erilaisia hortensioita. Olen vakuuttunut niiden kauneudesta. Katsotaan kuitenkin vielä, että kuinka se pärjää talven yli.

Yhden kiven kainaloon on istutettu Nelly Moser- kärhö.


Juuristo on tärkeää istuttaa kiven pohjoispuolelle ettei juuristo ole täydessä paahteessa. Eilen istutin kärhön juuriston suojaksi suikeroalpia.

Latvat vain valoa kohti ja kivi versojen painoksi niin köynnös peittää kiven kesän aikana.



Muuan jalokurjenpolvi kukkii myös sävysävyyn kärhön kanssa.


Metsämansikoita on myös istutettu polun varrelle lasten suuhun noukittavaksi.


Jatkoa seuraa kunhan saan uudet kuvat purettua kamerasta. Ja täytyyhän päivittää myös toisen kukkamaan kuulumiset.
Mutta nyt me lähdetään lasten kanssa pihailemaan! Voikaa hyvin!

Lomailija ilmoittautuu



Kylläpäs tämäkin kesä edennyt vauhdilla! Heinäkuu on jo puolessa matkassa! Olen lomaillut perheen kanssa kolme viikkoa ja ollut ihan pihalla kaikesta blogistaniaan liittyvästä.
Kiitokset Piville ihanasta tunnustuksesta! Kiitos paljon, nämä tämmöiset lämmittävät aina mieltä!


 
 
Säännöt:

- Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi
- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi
- Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla
- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

 Haluan antaa tämän teille kaikille jotka käytte täällä tätä blogiani lukemassa. Olkaa hyvä, ottakaa tunustus tästä mukaanne! Kiitos teille kaikille ihanille blogiystäville yhteisesti! Ja myös teille, joilla ei ole blogia, mutta käytte täällä lueskelemassa kuulumisiani!  :)