keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kasvi, joka ansaitsee oman postauksen

Oikeastaan otsikko on vähän hassu, sillä minusta kaikki puutarhani kasvit ansaitsisivat tulla huomioiduksi omalla postauksella.

Nyt on kuitenkin niin, että kukkamaassa kukkii jotakin, jonka olemassaoloa en ollut ajatellut moneen aikaan. Istutin sen juurakon neljä vuotta sitten kun kukkamaata perustettiin. Laitoin sen penkin takaosaan varjoiseen kohtaan ukonhattujen eteen. Seuraavina kesinä en suonut sille kovin montaa ajatusta, paikalla oli ehkä joku pieni verson tapainen, muttei mitään kovin merkittävää. Ajattelin että tulipahan kokeiltua, hyvähän se on että kasvi on sentään hengissä.

Kun tänään lähdin kameroineni kuvauskierrokselle, löysin jotakin sielua liikauttavaa.


Neljä vuotta sitten istuttamani kolmilehden juurakko oli herännyt tänä keväänä horroksestaan, ja tehnyt yhden suloisen kukan! Eikä minkä väristä tahansa, vaan vaaleanpunaisen! Muistin kyllä että istutin joskus kolmilehden, mutten sitä että se olisi tämän värinen!

Hieman oli hankalaa kuvata sitä. Kuten jo sanoin, se sijaitsee puolitoistametriä leveän penkin takaosassa. Edessä on siis melkoinen määrä muita perennoja. Ja penkin takana on juhannusruusu.
Loikkasin siis keskelle penkkiä kohtaan, jossa sormivaleangervon pitäisi kasvaa, mutta joka lähtee aina myöhään liikkeelle, eikä maassa ollut mitään hyödyllisen näköistä. Ja siellä sitten koitin kyyryssä kuvata tätä pientä ihmettä. Pieni se nimittäin on. Otin mitakaavaksi kuvan jossa on kameran linssin suojus. Vieressä näkyy myös kielon lehti, josta voi päätellä että aika pikkuruinen tämä kolmilehteni on.



Luulen ja toivon että se vielä kasvaa isommaksi. Enhän muuten olisi sitä istuttanut akileijojen, pionien ja särkyneen sydämen taakse. Joku logiikka on täytynyt olla istutuspuuhissani sentään. Täytyy nyt odottaa muutama vuosi, ja katsoa josko kokoa tulisi pikkuisen lisää. Jos ei, niin sitten täytyy miettiä uskaltaisiko sen siirtää.
Jännittävää. Kaikkea täytyy näköjään kokeilla.

Mutta kyllä se on ihmeellinen!


Makrokuvahaaste 149: Lusikka






Tiesin heti tämän viikkoisen haastesanan nähdessäni, mitkä lusikat kaivaisin astiakaapista kuvattavaksi sillä ne olisivat puutarhablogiin parhaiten sopivat. Nämä lusikat on tehty Carl von Linnen syntymän 200 vuotisjuhlan kunniaksi, ja kuuluivat ilmeisesti mummoni yhdelle tädille, joka oli ammatiltaan puutarhasuunnittelija.

Carl von Linne kehitti pohjan kasvien tieteelliselle nimistölle, eli sille järjestelmälle, jonka avulla kasvit voidaan tunnistaa, nimetä ja luokitella tieteellisen nimen perusteella.  Esimerkiksi Juhannusmorsian- ruusun, Rosa Pimppinellifolia- ryhmä "Juhannusmorsian", tieteellinen nimi kertoo että kasvi kuuluu ruusuihin, tarkemmin pimpinellaruusuihin, ja lisäksi lajikkeen joka on Juhannusmorsian. Nimeen voidaan vielä liittää alkuun Rosaceae, mikä kertoo, että kasvi kuuluu ruusukasvien heimoon.
(kuva Suomen Ruususeuran sivuilta)


Kasvi saattaa olla nimetty esimerkiksi ulkonäön, tuoksun, löytöpaikan tai löytäjänsä nimen mukaan. Missä päin maailmaa tahansa voi etsiä jonkun tietyn kasvin tieteellisen nimen perusteella. Näin esimerkiksi ulkomaiselta siemenmyyntisivustolta voi löytää juuri haluamansa kasvin. Ja siksi puutarhuriopiskelijat ympäri maailmaa pänttäävät kasvilatinaa.

Lusikan nurjalla puolella on Linnen lempikasvi vanamo, joka sai tieteellisen nimensä hänen mukaansa; Linnea borealis.

 

 Muiden lusikoita löydät kun klikkaat kukkaa:

http://makrotex.blogspot.fi/2014/05/makrohaaste-149.html


maanantai 26. toukokuuta 2014

Paulan puutarhassa (blogisiskojen tapaaminen osa 3.)


Pääsimme puutarhabloggaajien kevättapaamisen päätteeksi tutustumaan Paula Ritanen- Närhen puutarhaan.



Alkumaljojen jälkeen Paula kutsui meidät peremmmälle puutarhaan, joka oli kuin salainen keidas keskellä tavallista urbaania asuinaluetta.

 

En ole koskaan ollut tämän tapaisessa puutarhassa. Rehevyys, rappioromanttiset vanhat tavarat, valon siivilöityminen oksien läpi, huumori, ilo, ja ilmeinen intohimo puutarhanhoitoon ja kaikkeen kauniiseen ovat tämän puutarhan kantavia teemoja. Kuljimme jonossa kapeaa luonnokivillä päällystettyä kaytävää pitkin lumoutuneina. Kapea tontti oli täynnä yllätyksiä ja hienoja pieniä yksityiskohtia, ja se tuntui isommalta kuin olikaan koska näkymät avautuivat pikkuhiljaa; koskaan ei tiennyt mitä tulisi eteen seuraavaksi.

Miten kertoa toisen ihmisen vaikutuksen tehneestä puutarhasta? Kuvat kertovat enemmän kuin itse osaisin.













Kukkia..









 

Valloittavia, kauniita, ihmeellisiä, hauskoja, inspiroivia yksityiskohtia vaikka kuinka paljon...




















 


 




Paula on kirjoittanut puutarhastaan kirjan, josta voi nähdä lisää kaikkea kaunista.



Tuhannet kiitokset Paula, kun otit meidät vieraaksi puutarhaasi!


Näissäkin blogeissa todennäköisesti ilmestyy jotakin Paulan puutarhasta ( kertokaa jos joku puuttuu):

 Riina Versoja Vaahteramäeltä- blogista
Tuula Kuusiranta- ihan metsässä - blogista
Tuija Tuijan koti ja puutarha- blogista
Tarja Rikkaruohoelämää - blogista
Henrietta Homesick - blogista
Anu Anun puutarha- blogista
Autuas olo - blogista Cheri