tiistai 29. huhtikuuta 2014

Terassikauden avaus.


Perinteisesti olen laittanut ensimmäiset orvokit ruukkuihin vapuksi. Ihanaa saada terassi ja kukkalaatikot kesäkuntoon!

 Tänä vuonna teki mieli laittaa orvokkien kaveriksi jotain muutakin.

Etsin terassin laatikoihin tontilta vielä nupullaan olevia lemmikin alkuja, ja istutin niitä, orvokeita, neilikoita ja myymälän perennaosastolta karpaattien kelloja, jotka kukkivat toivottavasti myöhemmin kesällä.


Kun kukkalaatikoita on paljon, sitä miettii aina, että miten pääsisi mahdollisimman pienillä ostoilla. Neilikat ja karpaattien kellot ostinkin sitä silmällä pitäen, että niillä pärjättäisiin koko kesä, eikä tarvitsisi ostaa montaa kertaa kesän aikana uusia kukkia. Orvokit saattavat paahteessa nyykähtää aiemmin. Karpaattienkellot siirrän syksyllä kivikkomaahan, jossa ne saavat jatkaa elämäänsä.


Neilikat muuten tuoksuvat ihan oikeasti mausteneilikoilta, terassilla tuoksuu vienosti tyynellä ilmalla.

Etupihalle varjoon ulko-oven molemmin puolin oleviin kukkalaatikoihin istutin orvokeiden seuraksi pikkutalviota, jonka ajattelin korvaavan muratin tänä vuonna. Pikkutalviotkin pääsevät jatkamaan syksyllä elämäänsä kukkapenkissä. Varjopuolella orvokit jaksavat kukkia kauan, viime kesänä kukkivat syksyyn asti kun saivat kunnolla lannoitusta.



Kukkapadan narssissit kukkivat vielä niin reippaasti, etten vielä hankkinut siihen uusia kukkia.


Eilen sain muutaman vaivaisen sadepisaran nenääni kukkia istuttaessani. Saisi tulla ihan kunnon sade, kaikki on niin rutikuivaa. En viitsisi alkaa vielä kastelemaan, jottein vesi lopu kaivosta ennen aikojaan. Tuuleekin niin, että kastelut haihtuisivat taivaan tuuliin saman tien.
On kuitenkin ihanaa kun kevät on lähtenyt kunnolla käyntiin. Perennat puskevat kukkamaasta oman käsikirjoituksensa mukaan, ja puiden lehdet poksahtavat ihan kohta hiirenkorville.
 Nautitaan keväästä!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Elämän mittainen projekti osa 2; Metsä kasvaa

Millainen kasvuvoima onkaan siemenessä!



TÄÄLLÄ kerroin hankkineeni puiden siemeniä, ja laittavani niitä kylmäkäsittelyyn. Kylmäkäsittely hoituu jääkaapissa, koska maaliskuussa näytti että keväästä tulee liian lämmin kylmäkäsittelyyn. Siemenet ovat avonaisissa minigrip- pusseissa kosteaan kylvömultaan sekoitettuna. Tarkoitukseni oli että jahka kylmäkäsittelynn vaatima aika on kulunut umpeen, niin kylvän siemenet multineen ruukkuihin ja vien kesäksi ulos. Sitten katsoisin mitä tapahtuu.



NO. Olin jo melkein unohtanut kylvökseni jääkaapin perälle, kunnes tänä aamuna etsin kuopukselle hilloa silmäksi puuron päälle, ja silmiini sattui kylmäkäsittelyloota. Ajattelin nyt sitten vähän silmäistä sitäkin, ja tarkistaa, että joko olisi ensimmäiset aika kylvää.

Siperian lehtikuusi olikin päättänyt olla omatoiminen, ja alkanut kasvattaa pirteitä alkuja jääkaapin pimeydessä. Jopas jotakin!


En ole vielä keksinyt, miten saan taimet turvallisesti siirretttyä ruukkuihin niin että mahdolliset tulevat idut eivät vaurioituisi. Pussissa on kokonaista neljä reilun viiden sentin mittaista puun alkua! (katso ensimmäinen kuva). Täytyy olla oikein varovainen.

Myös serbiankuusen pussukassa on itunen. Jännittävää!


Mustakuusi oli tilaamistani siemenistä ainoa, joka ei tarvinnnut kylmäkäsittelyä. Niinpä kylvin sen siemenet purkkiin minikasvihuoneeseen basilikojen, oreganojjen ja sarviorvokeiden seuraksi. Ajattelin, että annan sen purkin sitten olla rauhassa, vaikka muut ympärillä itäisivät. Olisin kärsivällinen, ja tarvitttaessa siirtäisin purkin sitten kesäksi ulos odottamaan itämistä.

Mitä vielä!

Saanko esitellä: Mustakuusimetsä!


En oikeasti luullut ollenkaan tämän olevan näin helppoa. Ajattelin että jos nyt joku edes vähän itäisi kesän mittaan, niin voisin olla enemmän kuin tyytyväinen. Aika ihmeellistä että puut ovatkin noin innokkaita kasvamaan. Minä kun luulin että ne itävät hirmu hitaasti.

Että ei tässä muuta kuin kaikki vain kokeilemaan puiden kasvatusta siemenestä! :)

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Ihana kirja

Jos kirjahyllystäsi puuttuu puutarhan perusteos, suosittelen tätä:


Kirjassa on kattavasti omat lukunsa puutarhan perustamisesta, suunnittelusta ja toteutuksesta, kasveista ja kasvimaasta. Kirjan tekijät ovat halunneet kertoa joistakin kasvisuvuista enemmän, koska niillä on heille henkilökohtaisesti enemmän merkitystä, joistakin kasveista onn lyhyempi esittely.  Kirjan punaisena lankana on puutarhan hoidon hauskuus ja ilo, sekä egologiset arvot. Kirja on kirjoitettu niin että se sisältää runsaasti hyvää asiaa, mutta hieman pilke silmäkulmassa.

Tässä ote luvusta joka käsittelee eläimiä osana puutarhaa.:


Kuvat ovat inspiroivia ja kuvateksit paljon selittäviä.




Yksi luku käsittelee maata, sen kunnosta huolehtimista ja luonnonmukaisia lannoitus ja maanparannusmenetelmiä.



Puhutaan myös konjakkikasveista, eli kasveista, joiden kohdalla vähemmän on enemmän.

 

Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan. Lukukokemuksena se on ihanan piristävä ja inspiroiva, ja tarjoaa tietoa ja näkökulmia lähes kaikkeen mitä puutarhan hoidossa tulee vastaan.



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Silmut pullistelevat

Tuuli on kääntynyt pohjoisesta päin puhaltavaksi, ja ilma on hiukan viilennyt. Silti on ihana kevätsää. Lämpimät ilmat ovat saaneet puiden ja pensaiden versoihin eloa. Nesteet virtaavat, silmut pullistelevat.

Aloitetaan takapihalta.
Syreeni


Saarni pitää mustat silmunsa tiukasti supussa. Ihan viisasta, keväthallat palelluttavat sen nuoret lehdet helposti.



Mustaherukassa on jo lehdet hiirenkorvilla.


Punaherukka vielä odottelee.


Karviaisen piikit huomaa paremmin kun lehdet eivät ole puhjenneet. Kesällä piikit ovat ovelasti lehtien suojassa.


Kirsikka


Omenapuun kääpiöverso. Kovasti on ryhmyinen.


Idänvirpiangervo on helppo tunnistaa. Missään muussa angervossa eivät versot kasva siksakkia näin paljon.


Vertauksen vuoksi koivuangervo. Molemmissa versot menevät vähän kierteelle, kuten kasvisuvun tieteellinen nimi Spiraea kertoo.


Sitten etupihalle ja kivikkoon.
Helmipihlajan somat puhkeamaisillaan olevat silmut.


Sirotuomipihlaja


Helmiorapihlaja. Kohta puhkeaa.


Purppuratuomen silmut ovat vähän punertavat, lupaavat punaisia lehtiä.


Lamoherukka on aloittanut jo.


Terttuselja on hienoimmillaan tähän aikaan vuodesta.


Kiinanhortensia näyttää selvinneen talvesta erinomaisesti. Ostoslistaani tulee lisää hortensioita siis.


Etupihan tammen kauniit suomuiset silmut.


Hurjan monimuotoisia silmuja löytyi puutarhasta!

Makrokuvahaaste 144: Kuivuus/kuiva/kuivattu




Valitsin sanaksi kuivattu. Suppilovahverot kutistuvat hurjasti kuivattamalla. Makroputkessa oli joku tahra jonka huomasin vasta kun sain kuvat koneelle. Ilmankos tuli vähän epätarkkoja otoksia...

Muiden kuivia asioita löydät kun klikkaat kukkaa:

http://makrotex.blogspot.fi/2014/04/makrohaaste-144.html

Muistutuksia!


Muistakaahan katsoa hienoja puutarhaohjelmia!
(Lisäykseksi, etten oikeastaan itse ehdi enkä malta keväällä ja kesällä katsoa puutarhaohjelmia, vaan katsoisin niitä mieluiten talven pimeinä iltoina. Pitäisiköhön laittaa vinkkiä tv- kanaville jotta vaihtaisivat ohjelmien lähetysajankohtia. -Otan mieluisimmat tallentavalle digiboksille talteen ja katselen sitten kun ehdin.)

RAKKAUDESTA PUUTARHAAN  on tullut jo jonkun aikaa. Netistä voi katsella vanhoja jaksoja. 

RANSKAN PUUTARHAHELMET alkaa tänään. 

EDEN  on tullut myös jo jonkin aikaa. Uusimmat jaksot on katsottavissa netissä.

Varmaan tulee vielä muitakin puutarhaohjelmia, noihin olen itse törmännyt.

 
Viherpiiperrystä sun muuta- blogin Katja on järjestämässä puutarhabloggaajien tapaamista.

Aihetta käsittelevä postaus löytyy TÄÄLTÄ. Olisi kivaa tavata mahdollisimman moni teistä ihan livenä :)


Tämän postauksen kuvat on otettu vanhempieni kukkaikkunoiden ihanuuksista. Ylimmässä kuvassa on joku erikoisempi orkidea, keskimmäisessä afrikan tähdikki. Alimmassa ihana perintökasvi onnenkäpy, jonka alku on Ulvilasta, jossa asuimme ollesssani alle 3- vuotias. Siellä oli ihana naapurin mummo, jonka luona me lapset vierailimme usein, tuolta naapurin mummolta äitini on saanut aikoinaan alun onnenkävystä.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kiurun laulu


 

Voisinpa valokuvata kiurun laulua! Sen tauoton iloinen helinä täyttää koko pihamaan. Lintu itse on niin korkealla pilvissä, että se juuri ja juuri näkyy. Olen onnellinen, että kiuru on valinnut reviirikseen meidän pihan.

Tästä pääset kuuntelemaan kiurua:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiuru_-_keski-pohjanmaan_maakuntalintu_16941.html#media=16942


Kiurun laulun säestyksellä; tässä meidän pääsiäistunnelmia.









 

 







 Aurinkoista pääsiäistä!