tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pisaroita paratiisissa

Kaivattu vesisade hemmotteli puutarhaa. Kukat saivat vesihelmiä pinnoilleen. Kaikki on tuoksuvaa ja virkistävän raikasta.

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille blogini lukijoille oikein rentoa ja kaunista juhannusta!










torstai 13. kesäkuuta 2013

Kukkatulva



Kulunut viikko on ollut viileämpi, ja tarjonnut hengähdystauon myös kukkasille. Valokuvaajallakaan ei ole niin suurta hätää päästä joka päivä kuvausretkelle, kun kukat malttavat kukkia hieman kauemmin.

Kamerassa oli silti toistastaa kuvaa pelkkiä kukkia.

Idänunikot loistavat penkissä. Niiden väriloistolle ei moni muu kukka pärjää. Pinkit pionit kukkivat yhtä aikaa, ja väripari on jokseenkin räikeä, mutta en raaski ottaa unikoita pois, enkä pioneita. Unikot sitäpaitsi kukkivat vain vajaan viikon, joten pionit voivat vähän aikaa jäädä niiden varjoon, sillä niiden kukinta kestää paljon kauemmin.


Mehiläinenkin tuntui olevan innoissaan unikosta. Se oli sotkenut itsensä unikon mustanharmaaseen siitepölyyn. Vaikka vasut oli jo ihan täynnä, se yhä etsi tuulessa lepattavien terälehtien takaa paikkaa, josta lentää sisälle unikkoon.


En ole ennen nähnyt että mehiläinen keräisi mettä unikosta. Vai oliko se vaan siitepölyaterialla?



Juhannusruusut kukkivat täyttä päätä jo. Rakastan niiden tuoksua. Kunpa ne kukkisivat vähän pidempään.


Tykkään kovasti siitä, miten juhannusruusut toimivat taustana koko kukkapenkille. Tummanvihreää taustaa vasten kukat näyttävät hienoilta, ja kukinta-aikaan ruusut tasapainottavat kukkapenkin väri-iloittelua.


Toivotan mielelläni monet luonnon kukat asukkaiksi kukkapenkkiini. Kukkamaassa asustavat puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ojakellukka ja puistolemmikki. Uusin tulokas on nurmitädyke. En olisi osannut somempaa yhdistelmää keksiä, kuin tämä:


Meidän pihan akileijat ovat tällaista rimpsuhamehelmaista sorttia. Ne ovat ihan tavallisia lehtoakileijoja, jotka ovat täällä meidän pihassa risteytyneet aina vain uudelleen ja uudelleen. Tuloksena ihan oma lehtoakileijakanta, joka on ihastuttavan syttyräinen.


On meillä myös ihan normaalin näköisiä tummansinisiä lehtoakileijoja, mutta useimmat ovat enemmän tai vähemmän kerrottuja. Sain täällä asumisemme alkuvuosina anopiltani vaaleanpunaisen ihan tavallisen lehtoakileijan. Pari vuotta sitten kukkamaasta putkahti uudenlainen siementaimi, joka ihan selvästi oli syttyräisten tummansinisten ja vaaleanpunaisen tavallisen jälkeläinen.
Roosanvärinen rimpsumekko!


Laitetaan nyt vielä tämä pionirouvakin, kun hänet tuli jo mainittua aiemmin. Pioni on talon alkuperäinen, tarhapioni Rosea plena.


Nyt toivotan kattoon rummuttavan sateen ropinan tervetulleeksi, ja menen nukkumaan suloisia kukkaisunia!
Hyvää yötä!

Kivikkokukkamaa on valmis!

Kuljeskelisin vain suupielet korvissa ja katselisin ja ihastelisin. Olen aika tohkeissani!




Vuosi sitten kaivinkone kaivoi saunaan vesijohdon, ja maasta nousi hurja määrä kauniita kiviä. Ennenkuin kukaan ehti ajatella, että kivet pitäisi kuljettaa jonnekin pois, ilmoitin, että tarvitsen niitä ehdottomasti! Osoitin kiville paikat, ja kaivurin kuljettaja teki työtä käskettyä, ja kantoi kauhassa kivet pitkin pihamaata. 

Koko kuluneen talven pyörittelin mielessäni kaikkai mahdollisuuksia, joita isot luonnonkivet mahdollistaisivat. Halusin kukkivia pieniä puita, maanpeittoperennoja, atsaleoja, ja kiemurtelevan polun; kaiken sinne kauniiden isojen kivien lomaan. Halusimme myös että istutuksesta tulisi aikaa myöten näkösuoja saunan terassilla vilvoittelijoille.

No, sittemmin sairastuin, ja ilmeni, ettei minusta olekkaan fyysiseen työhön. Ratkaisimme asian niin että seuraavana kesänä olisi puutarhan vuoro, emmekä ottaisikaan kirvesmiestä rakentamaan vaan ottaisimme meille puutarhuriopiskelijan työharjoitteluun. Oman ammattini puolesta sovelluin itse työharjoittelun ohjaajaksi. Kun läheisestä puutarhaoppilaitoksesta löytyi ihana opiskelija, joka olisi halukas tekemään töitä kotipuutarhassa, alkoi etupihan suunnitelmat saada enemmän tuulta purjeisiin.

Laitetaanpas vertailun vuoksi kuva toukokuun puolivälistä. Tältä siis kivikkokukkamaa näytti vielä reilut kolme viikkoa sitten:



Tänään näyttää tältä:


Vuohenputket ja vadelmapöheliköt ja muut rikkaruohot on joutuneet kaksinkertaisen suodatinkankaan alle piiloon. Kasvit ovat löytäneet paikkansa, ja polku muotonsa.
Yhdessä opiskelijan kanssa suunnittelimme istutukset luonnosteni pohjalta, ja kävimme taimiostoksilla. Toteutuksesta kunnia kuuluu ihanalle kultaiselle opiskelijalle, minä toimin työnohjaajana, opastajana ja innostuneena sivustaseuraajana. ;)

Vähän siinä vielä tontilta siirretyt kasvin nyyköttävät siirrosta väsähtäneinä, mutta muuten on ihan valmista. Taustalla näkyy valkoinen suodatinkangas saunan edustalla. Sinne tulee paikka puutarhakeinulle. Multaakin sinne levitetään, ja siihen kylvetään matalia niittykukkia. Toiveena on helppohoitoinen ruohonleikkuusta vapaa vyöhyke.


Puuvartisia kasveja joita kivikkoon istutettiin valmiiksi paikalla kasvavien lasten nimikkokirsikkapuiden ja seljapensaan lisäksi:
helmiorapihlaja, purppuratuomi, tuohituomi, sirotuomipihlaja, ja helmipihlaja
kevätatsalea, kanadanatsalea, sekä Kullannuppu- atsalea
norjan- keiju- ja ruusuangervoja sekä seppelvarpuja ja lamoherukoita
japaninhortensia, kääpiövuorimäntyjä, tuivioita ja matalakasvuisia katajia
valkoinen Whiteswan- alppikärhö, Nelly Moser- jalokärhö, sekä sininen viinikärhö Emile Plater

Perennoita:
konnantatar, tuoksukurjenpolvi, rönsyakankaali, jalopähkämö, poimulehti, turkestanin maksaruoho, sammaleimu, ketohärkki, suikeroalpi, keltapäivänlilja, kevätkaihonkukka, peurankello, sinivuokko, kivikkokurjenpolvi, syyshohdekukka, purppurakeijunkukka, jalokurjenpolvi, töyhtöangervo, kallionauhus, ritarinkannus, syysasteri, metsämansikka, tarha- ja kultatyräkki, kevätesikko, ukonhattu, kalliokielo, taatankurjenmiekka, verikurjenpolvi, pikkukurjenmiekka, muurikello, kissankello, pulskaneilikka...
Unohdin varmaan listasta vielä jotakin...

Iso osa perennoista on siirretty tontilta. Paljon on vielä tyhjiäkin kohtia, mutta monet kasveista on tarkoituksella valittu niin että niistä tulisi maata kokonaan peittävä kasvusto. Ja tietysti voin jatkossa vielä vähän lisäillä kaikkea ihanaa mitä mieleen juolahtaa. Peruskasvisto on nyt joka tapuksessa istutettu.


Polku on kovasti mieleeni, ja varsinkin pikkuapulainen on ihastunut juoksentelmaan pitkin polkua ja hyppimään kivillä.
Taustalla näkyy, että multaa on vielä aika paljon jäljellä vihreän pressun alla. Lehdetön kirsikkapuu odottaa leikkausta vielä, se sai viimetalvena pahasti pakkasvaurioita. Onneksi tyveltä versoo pirteä uusi puun alku.

Kaikki näyttää niin hienolta!



Tässä vielä kuvakulma tuolta multakasan vierestä talolle päin.


Olen aika tohkeissani. On paljon muitakin kukkakuvia, niihin palaan myöhemmin.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kesän kiihdytysajot


En meinaa pysyä päivitysteni kanssa kesän perässä. Helle on vauhdittanut kesää niin, että nyt kukkivat monet kukat päällekkäin ja suurin osa nyt kukkivista kukkii normaalikesänä juhannuksen aikaan.

Pitää kuitenkin tuoda tänne muutaman kuva viime viikolta, jotta pysyy joku tolkku tässä hommassa ;). Luvassa aika paljon kuvia taas. Toivottavasti teidän selaimet ei mene tukkoon...

Viimeviikolla omenapuu kukki viitisen päivää. Kukinta oli huikea. Kuin kermavaahtoa.



Antaa kuvien kertoa.



Melkein heti omenapuun kukinnan jälkeen aloitti pihasyreeni.

Löysin kuvakulman, jota en ole ennen blogissa esitellyt. Meidän talon länsipääty kylätieltä kuvattuna.


ja myös länsipääty ja syreeni täydessä kukassa. Talon ja koivujen välissä on luonnontilainen kaistale, johon olemme istuttaneet vaahteroita. Koivujen oikealla puolella on kylätie.


Koiranputki ja lupiinit kukkivat jo täyttä häkää. Viimevuonna ne kukkivat juhannuksena. Lainaan kuviini mielelläni tien toisella puolella olevaan vanhaa aittaa, vaikka se ei olekkaan meidän.



Kylätien varressa meidän tontin nurkassa kasvaa luonnonvaraisia kalloikieloja.


Se on varmasti yksi kauneimmista luonnonkukista. Taimitarhoista saa ostaa sen kiinalaista serkkua, tarhakalliokieloa, joka on noin metrin korkuinen. Tämä kotimainen kaunotar on vain 30 cm korkea. Tätä siirretään myös kivikkoistutukseen, niin se pääsee kunnolla katseltavaksi ja ihailtavaksi.


Kukkamaassa talon vanhaa kantaa olevat Rosea plena- pionit availevat kukkiaan. Ihania!


Kaikenlaista muutakin on kukkamaassa meneillään. Särkyneiden sydämien kukinta on nyt jo ohi, mutta, laitanpa nyt tämän kin kuvan vielä. Tuohon päivällä varjossa olevaan kohtaan on tulossa myös kolmilehtiä, sitten siinä on joku kurjenpolvi ja valeangervo, sinivaleunikosta vielä vähän haaveilen. siinä olisi yksi hyvä kolo valeunikolle.



Tummakurjenpolvi on herkkä ja kaunis. Ja tosi vaikea kuvattava, kun hennot kukat ovat vinkisn vonksin ja heiluvat pienestäkin tuulenvireestä.


Mutta nyt täytyy rientää viemään lapsia rannalle! Nautitaan nyt helteistä viimekesänkin edestä!