tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lasten ihana kesäloma


Pienen koululaisen kesäloma tuntuu jatkuvan ikuisuuksia. Ainakin pikkupuutarhurin mielestä. Hänen ihan ensimmäinen oma kesäloma, eka- ja tokaluokan välissä, on ollut täynnä kaikkea mahdollista hauskaa.

Serkun kanssa kerättiin kaikki pihan metsämansikkapaikat ja vielä oman kukkapenkin kuukausimansikkapuskakin tyhjäksi ja saatiin upea saalis! Metsämansikka on ehkä juuri se omankin lapsuuden paras kesämaku. Mausta tulee mieleen auringon lämmittämä keto, kesämekko, heinäsirkan siritys, sinisiivet ja muut pienet päiväperhoset, luteen haju, heinä johon ensimmäiset mansikkalöydöt kerättiin....

Tehtiin mansikoista ihanaa jälkiruokaa. Laitettiin maljaan kerroksittain metsämansikoita, riisisuklaata ja vaniljakastiketta. Tytöt olivat tohkeissaan, kun kuulivat että tällä herkulla on hieno nimi, Trifle.






Tietysti heinäkuun yksi kohokohta on retki mansikkapellolle. Meidän omalla kylällä pitää mansikkamaata ihana täti, Ritva. Pikkupuutarhuri odottaa aina kovin mansikkapellolle pääsyä, ja Ritvan mansikkamehua ja sokerikorppua joita saadaan nauttia poimintaurakan päätteeksi. Ostan aina valmiiksi poimittuna pakkaseen tulevat mansikat, mutta lasten kanssa on kiva käydä vähän itsekin keräämässä mansikoita. Tänävuonna pikkuapulainenkin pääsi mukaan ensimmäistä kertaa.
Ja kyllä siinä olikin ihmettelemistä kohta kolmevuotiaalla. Jokainen löytynyt ihana iso punainen mansikka oli suuri ihme, jota piti näyttää äidille ja siskolle ja taas äidille, ja sitten itse laittaa se omaan koriin. Pieni poika jaksoi kerätä korin puolilleen äidin avustuksella, ennenkuin hän uskalsi kysyä: " kotona sitten maistetaan...? "
Ja voi sitä riemua ja ihmetystä kun äiti antoikin luvan maistaa mansikoita ihan heti! Ja kyllä ne mansikat olivat sitten hyviä. Jokaista mansikkaa piti sitten kilvan ihastella ja vuorotellen maistaa, "on herrrrullista!"- pikkuapulainen sanoi, ja sitten taas kysyi, että haluaisiko äitikin maistaa.

Saatiin kuitenkin se pieni korillinen yhdesssä tuumin kerättyä täyteen, Pikkupuutarhuri keräsi reippaasti ihan itse oman korillisensa. Oli sitten hienoa isälle kotona näyttää, millainen saalis mansikkapellolta saatiin. Oli antoisa ja hieno reissu. Niin antoisa, että pikkuapulainen nukahti reissun päätteeksi kuudelta illalla mansikka kädesssään nojatuoliin.


Pikkupuutarhurin kukkapenkissä kukkivat akileijat, päivänkakkarat ja ukonkellot. Omenapuu kukkapenkin keskellä tekee hurjan määrän omenia, joiden kypsymistä odotellaan innolla. Alla pikkupuutarhuri itse ottama valokuva.



Kukkakimppuja lapset keräävät ahkerasti. Pikkapulainen kuljettää äidille yhden kukan kerrallaan, pikkupuutarhurille uskalletaan antaa jo pienet sakset poiminta-avuksi.





On hyvin tärkeää laittaa kukat itse maljakkoon, kunhan ne ensin saa käteen niin että ne voi asetella kauniisti.



Isosisko vähän mielellään auttelee pikkuveljeä ja näyttää samalla mallia..


Tuo pieni tyttönen kerää jo itsekseen kaikenlaisia ihania kukkasia tontilta vähän pöhelikköisemmistäkin paikoista. Kerran sain kimpullisen kurjenkelloja.


Joskus on kiva lähteä naisten kesken pihametsään keräämään kukkakimppuun ainekset.


Tässä vielä muhkea lupiinikimppu, jonka lapset keräsivöt yhdessä juhannusaterialle kun kaikki isovanhemmat olivat tulossa lounaalle. Tummanpunaiset lupiinit ovat kotoisin pikkupuutarhurin omasta kukkapenkistä.
 

Perheen kesken käytiin pienellä lomamatkalla Yyterissä. Rannan suuruus ja luonnontilaisuus yllättää positiivisesti ensikertalaisen. Uskomatonta että meistä vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä on noin upea luonnon hiekkaranta, jota ei ole rakennettu täyteen, ja jonka siisteydestä ja lapsiystävällisyydestä on huolehdittu.
 




Vietimme ihanan iltapäivän rannalla. Merivesi oli ihmeen lämmintä ja lapset nauttivat auringosta ja isosta hiekkarannasta ja meressä luttaamisesta. Miksi lähteä kauemmas, kuin Suomessakin on näin upeita lomarantoja?



Pikkupuutarhurin kesälomaa on vielä jäljellä parisen viikkoa. Kesä jatkuu vielä. Tyttönen tuntuu jo kaipailevan ihanaa opettajaa ja kavereita ja koulurutiineja ja kuvataidekouluharrastustaan. Iloitsen hänen kanssaan alkavasta tokaluokasta ja uusista haasteista.
Pikkapulainen täyttää elokuussa kolme vuotta. Olemme vielä syksyn kotosalla, pikkumies käy kehossa ja itse suunnittelen vähän tulevia kuvioita ja järjestelen arkea sujuvaksi.

Hiljalleen kesä taittuu syksyksi ja alkaa sadonkorjaamisen riemut. sitä ennen käydään vielä monta kertaa uimassa.

Lasten kesä on pieniä iloja täynnä!


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Heinäkuun kukkakimarakuulumiset



Heinäkuussa en oikeastaan puuhannut puutarhassa paljon mitään. Vähän kanttailin uuden kukkamaan reunustaa ja mallailin kiviä reunaan ja funtsin minkälainen reunusratkaisu olisi paras niin katsojan kuin ruohonleikkajankin näkökulmasta.
Kukkamaassa päivänkakkarat ryöppysivät ylenpalttisesti, akileijat huojuivat niiden yllä, ja yksninäinen pionin kukkakin avautui. Pionin olen saanut anopiltani, pioni on alkuperäisasukas siinä talossa jossa appivanhempani asuvat, se oli paikallaan jo silloin kun he muuttivat taloon 80- luvun alussa.

Toisessa päässä kukkapenkkiä on vallalla aika villi mieninki.Kurjenpolvia, taatankurjenmiekkoja, jalokallioisia, peurankelloa, harjaneilikoita, akileijoja, pionit alkavat jo haalistua ja varistaa terälehtiään. Kaikki kasvaa ja viihtyy ihan itsekseen. Ylimpänä kukkivat uhkeat ja muhkeat ihmeellisen violetinpurppuraiset ritarinkannukset. Se on se kummajainen, jonka piti olla vaaleanpunainen, mutta siemenpussiin olikin eksynyt yksi yllätys ihan vain minua varten. Sain samasta siemenpussista kahdenlaisia ritarinkannuksia.

 Mummon perintönä kukkamaassa on iso mätäs peurankelloja ja harjaneilikoita. Hauskaa on odotella, minkävärisiä harjaneilikoista tulee.


Jalokallioiset ovat hurjan viehättäviä. Ne ovat vähän kuin päivänkakkarat tai asterit, mutta paljon sirompia ja pehmoisempia olemukseltaan. Vaalean sinivioletti sävy on mitä parhain penkissä, jossa kasvaa vähän kaikenlaista saatua, perittyä ja ostettua.

Ainiin. Tässä on vielä tuo ritarinkannus. (nämä kuvat tulevat nyt vähän hassussa järjestyksessä, kun latasin kaikki kerralla ja sitten läväytin ne loiskis vain- tähän tekstikenttään peräkanaa. Täytyy vähän opetella vielä, että miten tätä hommaa saa järkeistettyä... )

Samassa joukossa kukkivat kohta myös ne kaikki kymmenen sinistä ritarinkannusta, jotka siirsin pihatien toiselta puolelta vuohenputken valtaamasta penkistä. Ritarinkannusten keskellä kasvaa alionuska- kellokärhö ja tavallinenkin kellokärhö siellä on, mutta se on pieni vielä. SE luullakseni näyttää hienolta sitten kun kellokärhö kukkii yhtäaikaa ritarinkannusten kanssa.

Kukkamaahan oli itsekseen ilmaantunut komea tupsu harakankelloa. Siinä se ojentelee hentoja varsiaan pitkin rodoja ja jalokurjenpolvia, se sopii paikalleen kuin nakutettu.


Heinäkuussa on satanut paljon. kastelusta ei ole ainakaan tarvinnut huolehtia tänä kesänä. Minä olen tällaisesta kelistä ihan mielissäni, parikymmentä astetta lämmintä ja pilvipoutaa. Sade huhtelee ilmaa välillä ja ulkona on helppo olla, kun ei ole liian kuuma. 

Pisaroiden kuvaamista on sitten kertakaikkisen vaikea vastustaa.

 

Yksi sormustinkukkakin kukkamaassa kasvaa. Se on asettunut kasvamaan ihan reunalle reunakiven koloon, ja kasvattanut korkeutta parin metrin verran. Täytyisi vähän huiskasta siemeniä pitkin penkkiä kun ne kypsyvät, sormustinkukat ovat niin hienoja! Katsokaa miten kukat kannattelevat noita vesipisaroita leuoillaan.


Päivänkakkarat kukkivat pitkään. Rankkasateet saivat kaikki kukkamaan päivänkakkarat lakoamaan, ja nyt penkissä on hieno valkoinen reunuskasvi, kun kukat maassa maatessaan kurkottavat valoa kohti. Viimekesänä leikkasin päivänkakkarat alas kukinnan jälkeen ja sain vielä syksyksi uusia päivänkakkaroita. Tänäkesänä ne kukkivat niin myöhään, etteivät taida ehtiä tehdä uutta kukintaa, ellei syksystä tule poikkeuksellisen lämmintä. Minä sitten niin tykkään päivänkakkaroista! Vaikka niitä on paljon ja vähän jokapaikassa, en henno niitä kitkeä pois.


Täytyy vielä laittaa tamäkin ihana pisarainen kuva tähän. Ritarinkannuksethan ne siinä ovat..


Kuvakansioissa on paljon kuvia, täytyy vähän katsoa mitä kaikkea sinne on kertynyt ja sitten laittaa nitä tänne pikkuhiljaa. Kuusirannan emäntä toivoi kasvikortistojani vanhasta blogista tänne uuteen siirrettäväksi. Kiitos hyvästä ideasta! Jatkan kasvikortistonpitoa tällä oikein mielelläni, varsinkin jos siitä on teille lukijoille jotakin iloa. Kunhan keksin miten saan sen kasvikortiston sitten tuohon sivupalkkiin näkyviin jotenkin...


Voikaa hyvin!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Tervetuloa!


Hei kaikki! Tervetuloa tänne kaikki paratiisinpalaseni lukijat ja muut! Muutin blogini tänne uuteen ympäristöön koska edellisessä blogissani (paratiisinpalanen.vuodatus.net) tapahtui takaisku ja kaikki kuvat katosivat! Tekstit ovat edelleen luettavissa vanhassa blogissa, mutta kuvatuksia ja uusia kirjoituksia voit tulla seuraamaan tänne uuteen blogikotiin, Paratiisinpalasia ja pieniä ihmeitä.Vähän vielä opettelen tätä bloggerin blogipohjaa, toivon teidän olevan kärsivällisiä.
Mukavaa kun tulette mukaani retkelle puutarhaani!