maanantai 27. elokuuta 2012

Joutomaan lahja puutarhurille


On se sentään hyvä, että en ole ollut liian ahkera puutarhassani. Kun puutarhan laitamilla on paljon nokkosia ja ohdakkeita, saa syksyisin nauttia perhosten väriloistosta. Nokkoset ruokkivat toukat ja kukkivat ohdakkeet aikuiset perhoset jotka tankkaavat talvihorrosta tai ehkä muuttomatkaa varten.  Joutomaa kiittää laiskaa - tai luvalla sanoen luonnonmukaista ja väsynyttä puutarhuria - siitä että pöheikkö saa olla paikollaan. Vatukosta kuuluu kuinka kerttuset ja hippiäiset ja muut ryteikön ihanat pikku laulutaiturit ilmoittavat reviireistään. Pihassa on paljon leppäkerttuja ja kukkakärpäsiä, montaa lajia päiväperhosia ja kaikenmaailman ötökkää ja mönkiäistä. Viime viikonloppuna, kun vietimme pikkuapulaisen kolmevuotispäiviä, näimme näiden kuvien neitoperhosten lisäksi sitruunaperhosen, amiraalin, suruvaipan, nokkosperhosen ja ohdakeperhosen. Kaikkia ei vain ehtinyt kamera tallentamaan.

Nämä kuvien neitoperhoset eivät pahastuneet vaikka kuvasin niitä ihan läheltä. Niitä oli toistakymmentä yksilöä herkuttelemassa ohdakkeen medellä, ja ne keskittyivät puuhaansa niin täysin ettei ohdakkeiden seassa toikkaroiva valikuvaajakaan saanut niitä häiriintymään.


Ohdakkeiden siemenhärsäkkeet on minusta jotenkin liikuttavia.


Lapselle ihme on piikikäs ja pörröinen ohdakkeen kukka...


maanantai 20. elokuuta 2012

Kärhöaika


Kärhöaika on puutarhassa parhaimmillaan.
Kokosin tähän vähän sikin sokin puutarhani kärhöjä, osa kuvista on edellisiltä vuosilta.
Yläkuvassa Jackmannii.
 Alhaalla lumikärhö, joka huiskentelee portin päällä korkeuksissa. SEn kasvutapa on roteva, se sopisi varmasti peittämään isompiakin säleiköitä.


Alla tämän kevään uusi ostos, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Täytyy etsiä sen nimi jostain.. Se kasvaa kukkapenkissä ja tukeutuu akileijojen varsiin.


Walge daam.

Pähkylöitä.


Lumikärhö läheltä..
  Madame le Coultre, joka on tänäkin kesänä suikertelemassa ihan muualla kuin pitäisi; keskellä virpiangervo pöhelikköä, (sen pitäisi myös olla portissa jackmanniin seurana)

  Jackmannii on niin kertakaikkisen upea, vaikkei se saa muuta hoitoa kuin juttelua osakseen.


 Royal gardinal


Alionushka, kellokärhö

 Wazarskaja Nice. Kaksi peräkkäistä kuvaa, eri valaistus, aamu- ja iltaauringon säteet, sekä kukan ikä vaikuttavat hurjasti kukan väriin.



Pikkupuutarhurin kukkapenkissä kasvaa Pink fantasy


Tuohon sivuihin laitan vanhasta blogistani kärhötietopakettini, jonka joskus kirjoittelin puutarhakasvitiedon luennoilla.

torstai 9. elokuuta 2012

Vähä jottain


 Tuntuu, että bloginpitäminen ei oikein tahdo sujua. Edellisen blogin hylkääminen ja kuvien yht´äkkinen katoaminen on saanut minut jotenkin kankeaksi. Ihankuin tapahtunut olisi jotenkin halvaannuttanut minut, en meinaa saada takaisin sitä intoa ja intohimoa, jota ennen tunsin kun löysin jotakin kuvaamisen arvoista ja kiikutin sitten sen kuvan tarinoineen blogiin teidän nähtäväksi. Olin niin tohkeissani kun sain näyttää teille, että nyt se kukkii, nyt on tapahtumassa puutarhassa jotakin ihanaa....

Kamerankin kanssa kuljeskelu on puutarhassa jotenkin päämäärätöntä...

Tiedän kyllä, että puutarhastelun intohimo, valokuvaaminen ja kaikesta ihastuttavasta kertominen täällä blogissa kytee minussa jossakin sisimmässä. Se paras vire vaatii kai vielä vähän aikaa jotta tuntisin tämän blogin niin tuttavalliseksi ja kotoisaksi kuin vanhan blogin.  Koko blogimaailmakin tuntuu jotenkin vieraammalta, ja kommentointikin tuntuu hullulta, kun en meinaa vielä muistaa uutta osoitettani, enkä ole sinut bloggerin ja google- minän kanssa...

 Minulla ei ole aikomustakaan jättää blogin pitoa. Eikä teitä ihania blogiystäviä. Kiitollisena ja nöyränä iloitsen teidän kärsivällisyydestänne ja lämpimistä tervehdyksistänne kommenttilaatikossa. Olen jo suunnittelemassa matkaa teidän kaikkien luo ihaniin puutarhablogeihinne.

Tänään kuvasin afrikkalaisen kuningattaren ja syysleimujen alkavan kukinnan ja leikkasin pois kuihtuneita päivänkakkaran varsia ison kasan.  Löysi kukkapenkistä heleän vaaleansinisen kärhön, jonka olin keväällä sinne istuttanut. Koitin kuvata perhosiakin. Kamerasta vain loppui akku, ja nyt se akku on ladattava täyteen ennenkuin saan uudet kuvat kamerasta koneelle. 

Puutarha ei onneksi piittaa siitä, jos puutarhastelija joskus uuvahtaa. Se jatkaa omaa villiä elämäänsä ja tekee oman halunsa mukaan. Vaikka puutarhastelija ei ehtisi kuin vilkaista paratiisiaan, kukat tekevät silti kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman viehättäviltä.


No. Elämähän se on semmoista, ettei kaikki mene kuten Strömsöössä. Silti kukaan ei kiellä iloitsemasta. Uuvahtanutkin puutarhuri voi nauttia olostaan paahteisella nurmikolla. Katsella kuinka lapsilla on hauskaa hellepäivänä juosta vettä suihkivan sadettimen ohi.


Täältä tullaan! Hitaasti mutta varmasti...