keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Krookuksia!

Nyt ne ovat heränneet, ensimmäiset krookukset!


Kylläpä tekee hyvää nähdä vanhat tuttavat jälleen!


Hirmuisen intensiivinen keltainen.






Oli myös yksi pieni valkoinen.


Ei niitä vielä ole montaa, mutta tästä se lähtee.


Nyt huomaan että nurmikko on aika sammaleinen. Ei haittaa. Tykkään sammalesta.

Makrokuva haaste 140: Kirpeä

Monet ovat kaivaneet kuvaa varten pakastimesta ihania kirpeitä marjoja. Niin minäkin. Löysin pienen rasiallisen tyrnejä.


Tämän haasten kuvia katsoessa tulee vesi suuhun. Muut kirpeät löydät kun klikkaat kukkaa:

http://makrotex.blogspot.fi/2014/03/makrohaaste-140.html

tiistai 25. maaliskuuta 2014

No jo on aikoihin eletty!

En yleensä sotke tätä blogia politiikkaan, mutta nyt tuli se raja vastaan. Käykääpäs katsomassa mitä Eu- herrat valmistelevat puutarhaihmisten pään menoksi.

Täällä

Eihän sitä tiedä onko tuo tottakaan. Magneettimedialla lienee tapana liioitella asioita, mutta valitettavvasti olen kuullut tämän tapaisesta muistakin lähteistä. Sehän on tiedetty tosiasia, että isojen firmojen lobbarit pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan päätöksen tekoon, ja voihan olla että tällaista on siellä esitetty. Tuskin se kuitenkaan läpi menee, vaan järki voittaa päätöksentekijöiden keskuudessa. Kaikenlaisia outoja direktiivejä sieltä tosin on tullut aiemminkin maataloustuottajien niskaan... Tiedä häntä.
 Kieltämättä olisi koomista jos täälläkin kylänraittia alkaisi kulkea siemenpoliiseja valvomassa puutarhastelijoiden kasvatuksia ;).

Mielen huojennukseksi kuva juhannusyöltä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Aurinko herättää pienet ihmeet



Oi mikä ihana kevätsää! Aurinko houkuttelee puutarhastelijan ulos kameroineen. Matkaan joutomaalle. Tiedän että siellä on kevään ensimmäiset pienet ihmeet karikkeen joukossa.

Kyllä vain! Sinivuokot ovat juuri heräämässä.


Vielä on luvassa kylmiä öitä. Nuppuisina sinivuokot pärjäävät mainiosti vaihtelevassa kevätsäässä. Onhan niillä turkki.


Joutomaalla vaahterat ja lehtosaarni kasvattavat silmujaan.



Etupihan lumikellot jatkavat siitä mihin ne viimeksi jäivät.


Teki mieli ostaa sisällekin jotain pientä ihasteltavaa. Kuulemma muurikello. Jos se pysyy hengissä lämpimiin ilmoihin asti, istutan sen ulos kivikkomaahan yksinkertaisen muurikellon kaveriksi.




perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kirjoittaja blogin takana


 Karoliina haastoi blogissaan halukkaita vastaamaan puutarhaa, ja sen hoitajaa sekä bloggaamista koskeviin kysymyksiin.

1. Kerro puutarhastasi, minkä kokoinen se on? Minkä ikäinen ja millä vyöhykkeellä?
  Puutarhani on vanhan maalaistalon pihapiiri, johon on lisätty kaksi pientä peltoplänttiä. Yhteensä tontti on hehtaarin kokoinen. Talo on rakennettu vuonna 1936, joten puutarha lienee yhtä vanha. Itse olen hoitanut puutarhaa pian kaksitoista vuotta. Asumme Pirkanmaalla, kolmos- ja kakkosvyöhykkeen rajamailla.


2. Kuinka kauan olet ollut puutarha-harrastaja ja miten innostus puutarhaan syttyi?
  Puutarha-asioita olen harrastanut siitä asti kun muutin omilleni lukion jälkeen. Puutarha-innostus kulkee luultavsti vahvana veren perintönä molemmilta vanhemmiltani. Vanhemmillani on yltäkylläinen hyöty- ja koristetarha jossa he kasvattavat ruusuja, perennoja, hedelmäpuita ja vihanneksia. Isäni täti on ollut ammatiltaan puutarhasuunnittelija ja äitini äidillä oli aina kaunis ja hoidettu puutarha.




3. Minä vuonna aloitit bloggaamisen - ja mikä siinä on mielestäsi parasta?
 Puutarhabloggaamisen taisin aloittaa vuonna 2007. Bloggaamisessa parasta on varmaan se että olen löytänyt blogistaniasta monta hengenheimolaista, joiden kanssa hehkuttaa ensimmmäistä kevätpäivää ja kummastella miten kaunis on joku kukkanen. Aiemmin ei ollut paikkaa lukuisille kukkakuville - blogi on mielekäs tapa laittaa niitä esille. Kun ei seinillekkään kaikki mahdu.




4. Mitkä ovat blogisi tärkeimpiä teemoja?
 Ilo, kauneus, luonnonmukaisuus, kukkaset puutarhassani, valokuvaus, pienet ja isot ihmeet...

 5. Kuinka monta lukijaa käy blogissasi kuukausittain?
 En ole pitänyt kirjaa blogini lukijamäärästä. Iloitsen jokaisesta kävijästä, numeroista viis.




6. Miten blogisi nimi syntyi?
 Olen etuoikeutettu, kun ulko-ovelta alkaa oma puutarha. Pienissä hetkissä, paikoissa, tai yhden pienen kukan nupussa on mielestäni palanen paratiisia, kauneutta joka melkein ylittää ymmärryksen. Lasten kanssa elämä on seikkailu, ja mistä tahansa asiasta voi löytyä ihmeitä, isoja tai pieniä.


7. Laita linkki tai kuva ensimmäiseen postaukseesi.
http://paratiisinpalasia.blogspot.fi/2012/07/heinakuun-kukkakimarakuulumiset.html
Minulla on ollut monta blogia, kaksi ensimmmäistä vuodatuksessa, ja sitten tämä nykyinen. Olisin mieluusti kirjoittanut samaa blogia koko ajan, mutta vuodatuksen ensimmäisen blogin kuvatila tuli täyteen, joten tein uuden blogin. Vaihdoin bloggeriin kun vuodatus kadotti kaikki blogien valokuvat muutamalta vuodelta. Tässä ollaan nyt.


8. Mikä on sinun mielestäsi paras tapa hankkia lukijoita- ja kuinka tärkeää on että muut lukevat blogiasi? Onko blogin tärkein tehtävä olla itselle puutarhapäiväkirja?
Blogi on minulle päiväkirjan tapainen kuvakertomus siitä, mitä puutarhassa milloinkin tapahtuu. Kun itse luen omaa blogiani, muistan myös mitä muuta tapahtui kunkin postauksen aikaan. Bloggaamiinen on vuorovaikutteista hommaa; omaa blogia kommentoidaan, ja kommenttilaatkossa käydään välillä vilkastakin keskustelua, johon on tärkeää itsekin osallistua. Toisten blogeissa on myös mukavaa ja tärkeää vierailla ja jättää kommentteja. Näin syntyy blogistaniaan oma puutarhastelijoiden yhteisö. Sosiaalinen puoli bloggaamisessa ei ole ollenkaan yhdentekevä, vaikken ole ketään bloggaajaa henkilökohtaisesti tavannut, monen elämää olen seurannut useita vuosia blogin kautta, ja tunnen aitoa ystävyyttä heidän kanssaan. Blogien takana on ihania ihmisiä.


 9. Kuinka paljon aikaa viikossa käytät blogin tekemiseen? Muiden blogien lukemiseen?
 Välillä seuraan blogistanian virtaa joka päivä pitkän tovin. Joskus menee viikkoja elämän melskeissä ja blogistania saa odottaa.


10. Kerro paras/parhaat vinkkisi aloittelevalle bloggaajalle?
Uudelle bloggaajale neuvoisin, että heittäydy, iloitse ja ihmettele!

11. Halutessasi laita kuva itsestäsi tai puutarhastasi.
   Jostain syystä itsestäni ei ole kuvakansioissa juurikaan kuvia. ehkä siksi että olen usein itse kameran toisella puolella. Hehtaarin tontista ei saa otettua kuvaa kerralla. Tässä kuvanen vanhasta blogista ja lupiininiitystä/joutomaasta kesäkuussa. 


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Elämän mittainen projekti



Vaikka lupasin etten osta lisää kukkien siemeniä, ostin jotakin muuta; puiden siemeniä.

 Maailmalla on tullut suosituksi Slow gardening aate, joka on vastaliike "kaikki mulle heti" -  ajattelulle. Puutarhaa ei tarvitse saada valmiiksi nopeasti, vaan sen valmistuminen täyteen kukoistukseen ottaa oman aikansa . Osa ideologiaa on luonnon oman rytmin kunnioittaminen ja esimerkiksi kasvien kasvattaminen siemenestä.

Puiden kylväminen ei sinänsä poikkea esimerkiksi perennoiden kylvämisestä. Mutta perennat tulevat nopeammin valmiiksi - puun kasvaminen täysikokoiseksi vie yhden ihmisiän. Kymmenessä vuodessa puista tulee kuitenkin jo ihan komeita.

On hauska ajatus seurata puiden kasvua ihan alusta asti.



Tilaajalahjaksi sain kosmoskukan siemeniä. Ne kukkivat puutarhassani jo ensi kesänä.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Makrokuvahaaste 139: Veitsi

( kyllä siinä ihan oikea veitsi on, joka köllötteli keittiön pöydällä. Veitsen pintaan heijastui hauskasti lasinen maljakko tulppaaneineen, ja siitä se ajatus sitten lähti...)

Muita veitsiä lyödät kun klikkaat kukkaa:
 http://makrotex.blogspot.fi/2014/03/makrohaaste-139.html

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Joutomaa


Ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun oli lämmin elokuinen iltapäivä ja neitoperhoset lentelivät puutarhassa. Olisi kukkamaassa ollut tarjolla niille punahattua ja nauhusta ja asteria, mutta niille maistui paremmin joutomaan pelto-ohdakkeiden mesi. Tuona päivänä annoin itselleni anteeksi sen etten ollut niittänyt joutomaan ohdakepöheikköjä alas.





Joutomaa ruokkii kesän aikana monta ötökkää ja pikkulintua. Annan ohdakkeiden ja nokkosten olla.

Ja koiranputkien.




Siellä rotevien kasvien joukossa kasvaa myös monta pikkuista ihmettä.



Jos puutarhani olisi pienempi, rajoittaisin ehkä joutomaan kokoa. Nyt joutomaa on noin kymmenen rivitalopihan kokoinen. Se on ihan sopiva, kun tonttia on hehtaari.


Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää kutsua joutomaaksi.  Minusta ei ole ollenkaan joutavaa pitää osaa tontista luonnontilaisena.

Ja jos joutomaata ei olisi, mistä lapset sitten keräisivät kesän kauneimmat kukkakimput?










Joutomaalla on aina elämää, syyskesälläkin, kun kaikki näyttää kuihtuneelta. Se on paljon monimuotoisempi paikka kuin vaikkapa leikattu nurmikko.



Jonkun työn tulos on tämäkin lahopuuhun tehty kuvio.


Joutomaan kauneus on erilaista kuin hoidetun puutarhan kauneus. Mutta jos joutomaata ei olisi, jäisi jotakin oleellista kauneudesta puuttumaan.







lauantai 15. maaliskuuta 2014

Päivityksiä


Olen lisännyt sivuihin kasvikortistokirjoitukset vanhasta blogistani. Ne löytyvät oikeasta sivupalkista. Sieltä löytyy myös kärhötietopaketti.


Jos blogisi puuttuu viereisestä blogilistasta, vihjaathan siitä minulle, niin lisään sen joukkoon.



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Siemenpussukoiden äärellä


Ihan pakko laittaa vielä kuvanen lumikelloista, jotka ovat aloittaneet kevään virallisen kukintakauden puutarhassa, tuli takatalvi ensiviikonloppuna tai ei. Nyt nuput ovat auenneet. (Tuulisella ilmalla oli vähän haastavaa saada tarkkaa kuvaa.)
-----------------

Blogistaniassa kiertää haaste, jossa kysellään mitä kasveja puutarhastelijat ovat kasvattaneet siemenestä, ja millaisia kylvökokeiluja voisi suositella muillekin.

Ainakin Pivi on käsitellyt aihetta TÄÄLLÄ ja Pioni TÄÄLLÄ.

Minulla tuppaa käymään kevätkaipuun vallassa niin, että tilaan siemeniä enemmän kuin yhden kasvukauden aikana jaksaa tai ehtii kasvattaa. Siksi olen tänä vuonna kieltänyt itseäni edes astumasta netin siemenputiikkeihin. Sen sijaan olen kaivanut esille laatikon, jossa edellisiltä vuosilta jääneet siemenet ovat tallessa. Sieltä löytyy paljon vihannesten siemeniä, sekä esikasvatettavia kesäkukkia sekä perennojen siemeniä. Laatikosta löytyy myös iso nippu erilaisten perennojen ja kesäkukkien valkokukkaisia muotoja, joita hankin haaveillessani valkoisesta puutarhahuoneesta.



Viimekäynnistä siemenpussukkalaatikolla oli kulunut vuosi, joten oli oikeastaan vähän kuin olisin tavannut monet pussukat enimmäistä kertaa.

Tänä vuonna kasvatettavaksi valikoitui muutamia lajeja, joilla haluan täydentää uutta kukkamaata ja kivikkkoistutusta.

Sarviorvokkeja; valkoisia ja sinikirjavia


Ritarinkannuksia ja kyläkurjenpolvia tienvarteen pihaportin molemmin puolin istutettavaksi.


Sormustinkukkia ja tädykkeitä täydentämään tyhjiä koloja kukkapenkeissä.


Jonain vuonna näihin aikoihin luin Monet:n puuutarhasta kertovan kirjan. Kukaan ei voi varmaan lukea hänen puutarhastaan hullaantumatta unikoihin. Unikoita on kirjan lukemisen jälkeen välttämättä saatava puutarhaan. 

Yksivuotisia; pioniunikoita pinkkejä ja valkoisia, sekä tuli- silkki- turkin- ja ruisunikon siemeniä. Näköjään paljon tummanpunaisia kukkasia.


Monivuotisiakin unikoita löytyy joka lähtöön. Kolmea eri väriä idänunikoita, sekä alppi- ja siperianunikoita.



Tämäkin idänunikko on alunperin siemenkylvöjen tulos.



Ritarinkannuksia olen myös kasvattanut ennenkin. Siemenkasvatuksen tulos on mm. nämä vaaleanpunaiset.


Samasta siemenpussista, jossa piti siis olla vain vaaleanpunaisia Astolat- nimisiä ritarinkannuksia, tuli myös tällainen yllätys.


Olen tykästynyt erityisesti perennojen siemenkasvatukseen. Yhden pussin hinnalla taimia saa vaikka kuinka monta. Jos ne ostaisi valmiina taimina, tulisivat paljon kalliimmaksi. Siemenstä olen kasvattanut mainittujen lisäksi esimerkiksi esikoita, erilaisia kellokukkia, akileijoja ja palavaa rakkautta. Esikot ja akileijat vaativat yleensä kylmäkäsittelyn.

Moni pelkää monien perennojen vaatimaa kylmäkäsittelyä. Asiasta ei minusta kannata tehdä turhan vaikeaa. Siemenet voi kylvää näin maaliskuussa purkkeihin hyvin kostutettuun multaan, ja viedä sitten purkit laatikoissa ulos varjoisaan paikkaan. Näin siemenet saavat kylmäkäsittelyn kuin itsestään, sillä useimmille riittää muutaman pakkasasteen ja parin kuukauden kylmäkäsittely. Kun säät toukokuussa lämpenevät, laatikon voi kantaa aurinkoiseen paikkaan, ja alkaa kastella kylvöksiä tiheämmin. Kevään ja kesän kuluessa siemenet, joiden lepotila on murrettu, alkavat itää. heinäkuun alussa taimet voi yleensä jo koulia omiin purkkeihinsa, ja syyskesällä ne ovat valmiita istutettavaksi kasvupaikalle.

On paljon perennoja jotka eivät vaadi kylmäkäsittelyä, ja jotka voi esikasvattaa kesällä ulkona tai keväällä viileällä ja valoisalla ikkunalaudalla. Esimerkiksi idänunikon voi kylvää myös suoraan kasvupaikalle varhain keväällä. Samoin puistolemmikin, sormustinkukan, harjaneilikan ja muut kaksivuotiset itsestään kylväytyvät lajit voi kylvää suoraan kasvupaikalle, mikäli vapaata multatilaa on riittävästi, eivätkä pikkutaimet joudu kilpailemaan kasvutilasta muiden kukkien kanssa.




Omasta mielestäni kuitenkin paras tapa hankkia kukkia puutarhaan, on saada lahjaksi, perinnöksi tai vaihdokkina jakopaloja ystäviltä ja sukulaisilta. Silloin kukat kantavat mukanaan tarinaa, joka muistuttaa tietystä ihmisestä.

Kuten mummon harjaneilikat.


Itse myös mielelläni annan runsaasti leviävistä kasveistani jakopaloja tai siemeniä eteenpäin. Niin saan jakaa kauneutta eteenpäin, ja niin myös leviää palanen vaalimisen arvoista suomalaista puutarhakulttuuria uusille asuinsijoille. Jos siis joskus näet blogissani kasvin josta olet haaveillut, kysy rohkeasti liikenisikö siitä palanen sinullekin. :)



Hain taas kaupasta tulppaaneja. Kylläpä niiden värit hehkuvat auringossa!
Antaa takatalven tulla jos on tullakseen, kyllä me nyt selvitään siitä, kun on kylvettävää ja tulppaaneja maljakossa!