perjantai 27. kesäkuuta 2014

Keskikesän sävyjä

On ihanaa kylmien päivien jälkeen viihtyä pihalla.


Alkukesän heleänvihreä on puissa vaihtunut täyteläiseen vihreään. On alkamassa villi vaihe, kun kaikki meinaa riistäytyä käsistä ja jokainen puskanvierusta ja kukkamaa rehottaa. Puskan- ja kulkuväylien reunustoita ajellaan trimmerillä ja osan alustat katetaan kuorikkeella; kukkamaita ihastellaan.


Mikään ei puutarhassa pistä juuri nyt silmään, vaan kukkaistutuksissa värisävyt vaihtuvat hiljalleen. Lemmikki, akileijat ja puna-ailakki lopettelevat, kurjenpolvet, päivänliljat, ritarinkannukset ja varjoliljat aloittelevat. Muutama koiranputki on eksynyt sekaan, mutta annan niiden olla, ne tuovat mukavaa keveyttä kukkien keskelle.



Kivikossa purppuran sävyt ovat vaihtaneet paikkaa, rönsyleimu on lopettanut, jalopähkämöt ja tuoksukurjenpolvi on aloittanut. Myös päivänliljat loistavat reunamilla. Siellä täällä on mehevä lehtimätäs josta nousee tummatulikukan tai sormustinkukan kukkavanoja. Niiden lehdet on melkein samanlaiset, en meinaa millään erottaa niitä ennenkuin ne kukkivat. Etualalla ketohärkki kukki aina vaan.




Olemme nauttineet saunan edustan päivänkakkaroista. Mieli ei oikein tahdo käsittää ihanaa kukkapaljoutta. Antaa niiden nyt kukkia ennenkuin aletaan siirtopuuhaan.



Kaikki näyttää kuvaukselliselta päivänkakkaroiden seassa. Varsinkin lapset ja koira. Fiinalle maistui keto-orvokit, joita se löysi päivänkakkaroiden seasta.


Koiranputkien kuohua on joutunut vähän jokapaikkaan. Aika moneen paikkaan se oikeastaan sopiikin.


Muistakaa kulkea silmät ja mieli avoinna. Koskaan ei voi tietää milloin tulee vastaan jotakin kaunista.
Oikein hyvää keskikesää!!


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ruusuntuoksua


Juhannusaattona käytiin ihastelemassa isäni ruusuja. (Vanhempieni puutarha on avoinna kesäkuun viimeisenä lauantaina. Lisätietoa löydät Suomen Ruususeuran sivuilta TÄÄLTÄ. )

Isä on istuttanut ruusuja ison puutarhan lisäksi noin 300 metrin matkalle kylätien varteen.  


 Muutama maistiainen ruusuista. Niitähän olisi vaikka millä mitalla, valitsin tähän nyt vain muutaman ihanuuden.

Upea kaunotar Aurora



Jos pitäisi ehdottaa, mikä ruusu sopisi korkeahkoon aidanteeseen, kerrottu punalehtiruusu, Claucka Nova, olisi varmasti yksi ihastuttavimmista vaihtoehdoista.






  
Caerula:


Se on ihan täynnä nuppuja.
 


Tove Jansson:


Pappilanneito:


Theresan ruusu:


torstai 19. kesäkuuta 2014

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Makrokuvahaaste 152: Vihreä


Pikkuruinen öttiäinen asuu jalopähkämöpöheikössä. Löysin sen sieltä ensimmäistä kertaa jo jokin aika sitten, ja yhä vain se siellä tykkää asustaa. Pähkämön lehdet maistuvat sille, mutta pöheikössä riittä kyllä lehtiä ilman että kasvit pikku mutustelusta juurikaan kärsivät.

Lisää vihreää löydät kun klikkaat kukkaa:
 
http://makrotex.blogspot.fi/2014/06/makrohaaste-152.html

Kiitokset Taiskalle inspiroivista makrohaasteista!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Päivänkakkaraniitty


Joskus, tai oikeastaan aika usein, puutarhassa asiat menevät eritavalla kun oli suunnitellut.

Saunan edustalle kivikkokukkamaan viereen kylvettiin matalia niittykukkia. TÄÄLTÄ löytyy sekoitus joka kylvettiin, siihen vielä lisäsin muunmuassa orvokkia ja ajuruohoa. Ajatus siis oli, että paikalle kasvaisi semmoinen matala pieni kiva matala niitty, joka olisi ilo silmälle saunamatkalla.
No. Päivänkakkaraahan siemensekoituksessa oli myös, mutten ihan ajatellut, että vuoden kuluttua kylvöstä näyttäisi tältä:


Päivänkakkaroita tulikin vähän enemmän kuin kuvittelin. Ja kovin matalastakaan niitystä ei voi puhua, jos kukat ulottuvat naisihmisellä polven yläpuolelle. Luultavasti päivänkakkarat pääsevät johonkin muualle, jotta muut kylvetyt saavat edes vähän tilaa kasvaa.

Siirtoinspiraatiota odotellessa nautiskelen kuitenkin päivänkakkaroista. Ne taitavat olla kauneinta puutarhassa tällä hetkellä.



Aika hurmaavaa, eikö?




torstai 5. kesäkuuta 2014

Kivet ja kukat, eli raportti Kivikkokukkamaasta



Viimekesänä rakennettu kivikko on osoittanut olevansa kaiken väärti. Alla kuva oudossa sateen ja auringonpaisteen välisessä iltavalaistuksessa.


Olen enemmän kuin tyytyväinen suunnitelmieni toteutukseen. Voit löytää Kivikkomaan historiaa TÄÄLTÄ.
Kivikossa on monta pientä puuta, ja jokaisen aluskasvina on jotakin perennaa. Koitan saada kuvattua niitäkin tarkemmin jossain vaiheessa. Tässä kuitenkin parit edestä vasemmalta taka-alalle päin mennessä:
helmiorapihlaja ja poimulehti,
purppuratuomi ja jalopähkämö
tuohituomi ja konnantatar
sirotuomipihlaja ja kaukasian maksaruoho (sekaisin punaista ja valkoista)
helmipihlaja ja rönsyleimu
Huvimaja- kirsikka (Pikkupuutarhurin ristiäispuu) ja tuoksukurjenpolvi
terttuselja ja sinivuokot, kevätkaihonkukka ja peurankello
Suklaakirsikka ( Pikkuapulaisen ristiäispuu) ja rönsyakankaali

Sitten on monta kiven koloa ja käytävän reunuspaikkaa, joissa on muita perennoja. Monta tyhjääkin paikkaa on vielä...

Laitetaan kuva vertailun vuoksi siitä, miltä näytti aika tarkalleen vuosi sitten, kivikon juuri valmistuttua:


Ja nyt samasta kuvakulmasta näyttää tältä:


Aika uskomaton muutos vuoden takaiseen.

Ketohärkki tuossa etualalla hieman huolestuttaa minua. Kyllähän se aiemminkin savimaassa rikkaruohojen keskellä piti puolensa hyvin, mutta nyt päästyään kuohkeaaan multaan, se on suorasttaan räjähtänyt kasvuun. Jos se kasvaa tuota vauhtia, se peittää kaikki muut kukat alleen. Täytyy etsiä sammalleimu kaveriksi joku hillitympi kaveri. Ketohärkille minulla onkin juuri sopiva uusi koti tiedossa, siitä ehkä lisää kesän mittaan, mikäli saamme jotakin aikaiseksi asian tiimoilta.

Hirmu kaunis se kyllä on kukkiessaan kivien kainalossa.


Pienestä vanhan kivikon pöheiköstä saatiin aikamoinen saalis pikkukurjenmiekkoja. Nyt nekin kukkivat jo innokkaasti vaikka niiden juuret myllättiin perinpohjaisesti. Taustalla näkyy tontilta muualta siirrettyä tavallista poimulehteä, mikä sekin on ottanut paikkansa hyvin haltuun.




Yhden kiven päällä rehottaa valkoinen alppikärhö.


Oikein mielissäni olen rönsyleimun ja purppurakeijunkukan kumppanuudesta.


Sitten siellä on tarha- ja kultatyräkkiä..



...Kalliokieloa, jonka kukka on täsmälleen samanlainen kuin isoserkkunsa tarhakalliokielon kukka.



Konnantatar on tehnyt muutamia kukkavanoja kukkamaan takaosassa.


Jalopähkämön lehtiä pistelee hitaalla tahdilla poskeensa tämä komistus. Minun puolestani se saa pitää kekkereitään aivan rauhassa, pähkämö pärjää kyllä noin pienelle ötiäiselle.


Annoin voikukkien kitkemisen ajaksi kameran pikkuapulaiselle. Hän on löytänyt mielenkiintoisia kuvakulmia, jotka itse olen ihan kokonaan unohtanut.
Polku kivikkomaassa on tehty pienistä luonnokivistä, somerosta, jonka raekoko on maksimissaan 3 cm


Ja kun katsoo kivipolulta suoraan ylös, voi nähdä tällaisen hökötyksen. Onhan se hyvä että on sähköä... Nämä on näitä vanhan tontin iloja, että sähkötolpat piuhoineen ei ole ihan viiimeistä huutoa.


Muitakin hauskoja yksityiskohtia on pikkuapulainen löytänyt puutarhasta kameranlinssin läpi. Kerron niistä ehkä toisessa yhtydessä lisää.

Juhannukseen mennessä odotan ja toivon, että nämä nuput aukeaisivat. Kevätataslea on selvinnnyt talvesta. Noin puolet oksista on paleltunut/kuivunut, mutta niissä  muutamassa jotka on jäljellä, on nuppuja.


Kyllä on niin mukavaa kun on kesä ja kaikki on niin rehevää!!