sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tänään


Olisi luultavasti käytännöllistä, jos olisi hyvä muisti. Silloin voisi ehkä toimia johdonmukaisemmin. Ja lopputulos olisi ehkä enemmän ennalta- arvattava.

Istutin tänään liljan sipuleita kukkapenkkiin. Se oli sellainen sipulisekoitus, jossa oli monen värisiä liljoja lajikkeen mukaan pusseihin eroteltuna. Vähän saman tapaisia liljoja kuin näissä oheisissa kuvissa. Pitäisi siis olla kohtuullisen yksinkertaista istuttaa juuri oikean värisiä liljoja juuri oikeaan paikkaan.  


Tai ainakin niin voisi luulla.


Kävi kuitenkin näin: Katsellessani kukkapenkkiä, ajattelin, että " ... joopajoo, tuonne vaaleanpunaisen ritarinkannuksen, sinisen kurjenpolven ja purppurapunalatvan lomaan penkin takaosaan voisi istuttaa valkoisia liljoja. Juu, ja keltaiset voisivat myös näyttää somalta." Niinpä otin kaksi liljapussia mukaani ja lähdin toteuttamaan suunnitelmaa kukkamaan taakse ruusupuskan sisään. Palattuani takaisin penkin eteen, katsoin vielä sattumalta, että mitkäs liljat sinne tulikaan nyt istutettua.
Ei ollut kummassakaan pussissa valkoisia sen enempää kuin keltaisiakaan liljoja. Vaan oli punaisia ja oransseja!

 
Hiphei! Loppukesästä on siis luvassa yllätyksiä. Sikäli mikäli myyrät eivät pistele kaikkia sipuleita poskeensa. En ole varma, mutta luullakseni tuon vanhingon ansiosta myös muut istuttamani liljat ovat eripaikoissa kuin alunperin piti.
En kuitenkaan ole kovin tarkka värien suhteen, ja kukkamaassani saavat kaikki värit ja muodot kukkia sekaisin kuten aina ennenkin. Kauneus on pääasia. Monesti juuri sattumalla on näppinsä pelissä kaikkein onnistuneimmissa kasviyhdistelmissä. 


Näillä mennään.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Terassikauden avaus



Eilen oli hyvä päivä puutarhastella. Hain ja istutin kukkapataan ja sisääntulon kukkalaatikoihin orvokit. Terassille pääsi myös pieni orvokkiasetelma.




Siivosimme leikkimökin ja rapsuttelimme pihaa siellä täällä koko perheen voimin. Välillä sataa ripsautti vettä, ja välillä paistoi aurinko niin lämpimästi että takki piti riisua.

Pikkupuutarhuri keräsi hurmaavan kevätkimpun. Mainittakoon, että meillä kasvaa sinivuokkoja runsaasti joutomaalla kylätien varressa, joten niitä joutaa kerätä vähän kimppuunkin.



Puuhastelun päätteeksi keitimme pullakahvit ja istuimme terssille herkuttelemaan. Yht´äkkiä ilma kylmeni ja haettiin peittoja ja toppatakkeja ylle. Sitten alkoi sataa rakeita. Onneksi terassi on katettu, muuten olisimme saaneet rakeet niskaamme ja pullakahvit olisi pitänyt keskeyttää.

(taivasalla olevan pöydän päälle tuli raesokerikuorrutus)


 Yhtenä iltana kuu möllötti taivaalla suurena ja keltaisena. Minä sitä innoissani kuvaamaan, mutta kun kamerassa oli makroputki, ei kuvasta tullut oikein minkään moinen. Täytyisi pitää kaikki kameran putket paremmin hollilla, jos sattuu tulemaan jotakin kaukaa kuvattavaa yllättäen...


Voikaa hyvin!

Sisäinen puutarhatonttuni...

Kävin osallistumassa kilpailuun, jossa voi voittaa lahjakortin Plantageniin, ja samalla selvittää kuinka harras puutarhatonttu on...

Olet: Mestaritonttu

Puutarhatonttu-asteesi on: Keväällä sinuun iskee puutarhahimo ja näet unia upeista puutarhoista. Tulet levottomaksi, jos et pääse istuttamaan sitä ihanaa kukkaa, jonka juuri näit. Muut kääntyvät puoleesi puutarhaan liittyvissä kysymyksissä. Puutarhasi on naapuruston ylpeys ja naapurien toistuvat ihastuksen huokailut ovat tyypillisiä puutarhasi äärellä.

Oletko tutustunut jo: Mummon pelargonien kasvatuksesta on tullut kauden hitti. Nappaa rautaisannos tietoa tilaamalla Intohimona pelargonit –kirja edullisesti täältä

Muista tämä: Muista nauttia myös itse omasta puutarhastasi ja kättesi jäljestä. Istuta vaikka kärhö terassille ja seuraa sen kasvua kahvikupin kanssa.

Vältä tätä: Vältä kasvien paikkojen vaihtamista vuosittain vaan anna kasvien kasvaa rauhassa omassa paikassaan, jotta ne ehtivät juurtua ja näyttäytyä täydessä kukoistuksessan.

Puutarhamatkakohteesi: Claude Monet'n puutarha, Ranska tai Chelsea Flower Show, Lontoo

Vahvuutesi Haluat jakaa puutarhaosaamista ja vaikkapa pihassasi versovia pikkutaimia - olet antelias sillä puutarhasi jakotaimia tarvitsevat monet naapurisi ja vähemmän puutarhatonttutaitoja omaavat ystäväsi.

Lukuvinkki: Iki-ihana kirjaklassikko Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha

torstai 25. huhtikuuta 2013

On niin mukavaa kun on kevät!


Kevät etenee ihan kuin talvea ei olisi ikinä ollutkaan. Aurinko paistaa. Tuulee. Sataa vettä. Routiva piha asettuu hiljalleen oikeille sijoillensa, eikä pihaamme saapuva autoilija enää joudu ajamaan kyntöpeltoa muistuttavaa pihatietä pitkin. Joka kevät ihmettelen sitä, kuinka paljon maanalainen routa keikuttaa pihaa ihan miten sattuu, ja sitten jonain päivänä routa on sulanut kokonaan ja maasto tasoittuu. Tänä keväänä routa on myllännyt pihaa enemmän kuin yleensä.

Oli routaa tai ei, kukat työntyvät keväisestä maasta oman käsikirjoituksensa mukaan. Kohta kukkivat kevätesikot.


Herkkä posliinihyasintti

Sinivuokkoja on vaikka kuinka paljon. Tänä vuonna ne ovat vähän hassusti kaadetun koivun oksien peitossa, mutta silti ne kukkivat minkä ehtivät. Muurahaiset kuljettavat sinivuokon siemeniä, ja taimia putkahtelee milloin mistäkin.


Vanhassa kivikossa mehitähdet elävät omaa elämäänsä. Lumen suojassa on syntynyt monta uutta kasvipoikasta.


Vanhassa kivikossa on myös muutama kevättähti. 


Muutama scillakin on jo avannut kukkansa siellä täällä. Scillameri olisi ihana. luulen että semmoinen näyttäisi suloiselta vaikkapa vanhan omenapuun alla. Tai jossain jossa se saisi kukkia rauhassa loppuun. Monesti scillat kukkivat niin myöhään ja pitkään, ettei siemenet ehdi kypsyä ennen ensimmäistä ruohonleikkuuta. ja jos siemet eivät ehdi kypsyä, ei tule uusia scilloja.


Kukka-aika on korkattu puutarhassa. Kesän istutusten suunnitelut on meneillään. Monta siemenpussia on avattu valtaisa kukkaloisto mielessä. Valkoisen ison samettikukan siemenet ovat jo itäneet, niistä tulee terassin kukkalaatikoihin toivon mukaan kukkivaiset kaunottaret.
Ahkerat opiskelijan kädet ovat saaneet puutarhassa paljon kaunista aikaan. Vanha omenapuurouva on saanut nuorennusleikkauksen, samoin marja- ja ruusupensaat.

Nyt taidan lähteä ulos puutarhaan..

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Pienet ei tuulta pelkää





Meillä tuulee aina keväisin hurjasti. Se kuivattaa pihaa mukavasti ja lätäköt ja lumikasat hupenevat silmissä. 
On vaikeaa malttaa mielensä ja koittaa tehdä kevätpuuhia vain vähän kerrallaan. Jos tekee liikaa kerralla, voi fibromyalgia muistuttaa itsestään enemmän kuin toivoisi, ja seuraavat päivät on pakkolepoa. Elämä on kuitenkin elettävä päivä kerrallaan, eikä aina voi murehtia tulossa olevia särkyjä. Varsinkin kevätpäivät ovat vertaansa vailla, on ihan pakko laittaa puutarhasteluhanskat käteen ja työntää kädet kevätkosteaan multaan. Rapsuttelin haravalla kukkamaata, kuivuneet perennanvarret ja kuihtuneet vaahteran lehdet olivat jo kaikkensa antaneet, ja joutivat pois uuden kasvun tieltä. 
Pikkuapulainen oli innoissaan kukkamaan hoitamisesta. Hän istutti oksan kukkapenkkiin ja kehui, kuinka se pian alkaisi kukkimaan. Pienellä kastelukannulla hän kasteli keppiä ja kantoi hiekkaa sen juurelle. Onneksi kepin vieressä kasvaa jotakin elävää, joten voin pian kertoa että hänen istutuksensa on alkanut kasvaa, muuten pettymys olisi luultavasti liian suuri kolme ja puolivuotiaalle pikku miehelle.
 

 Aamuvarhaisella oli vielä tyyntä, ja krookukset odottelivat päivän lämpenemistä.


Iltapäivällä krookukset avasivat kukkansa. Ne on niin napakoita, ettei minkäänmoinen tuulen myräkkä niitä haittaa.

Mummon krookukset kukkivat kukkamaassa. Tästä mättäästä tulee paljon kaikkea muutakin kesän mittaan, lemmikkejä, arovuokkoa ja harjaneilikoita.


Yksi pieni leskenlehtikin oli asettunut kukkamaahan. Eihän sitä millään raaski kitkeä pois, vaikka tietää, millainen rikkaruoho siitä tulee kukan kuihduttua. Keväällä pitää olla vähän kiltti kaikelle kukkivaiselle.


Lumikelloja olikin sitten vaikeampi kuvata. Ne kun huojuivat tuulessa vinksin vonksin..


Hieman tyynempänä hetkenä sain yhden pikku kellon kuvatuksi lähempää.

Loput ihanuudet onkin sitten nurmikolla. Haaveilen keväisestä krookusmerestä. Pitäisi istuttaa tähän lisää. Syksyllä kuitenkin aina on jotakin muuta ja unohdan hankkia krookuksen sipuleita.


On ne vain suloisia. Kun aurinko paistaa, joidenkin terälehdet kuultavat valoa lävitseen.


Näillä on vähän siniviolettia terälehtien tyvellä. Älkää vain kysynyt, mistä lajikkeesta on kyse. En ole muistanut panna sitä asiaa merkille. Kauneus on pääasia.


Seuraavat heleän violetit krookukset ovat anopin puutarhasta. Sunnutaina ei ollut ollenkaan niin tuulista, ja mehiläiset olivat tulleet joukolla krookusmättään luo. Äänestä päätellen olisi voinut luulla että niitä olisi ollut paikalla koko pesällinen, vaikka oikeastaan paikalla oli reilu puolen kymmentä.

 



Sunnuntaina oli omassakin pihassa mehiläiset ryhtyneet talkoisiin.


Pikkupuutahuri keräsi perinteisen ihanan kevätkimpun leskenlehdistä.


Nyt otetaan kaikki irti keväästä, kun se vihdoin on tullut jäädäkseen!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pientä ja sievää


Vihdoinkin! Ensimmäiset kevään merkit löytyivät vihdoin puutarhasta! Vaahteranlehtikatteen läpi oli puskenut esiin ensimmmäiset lumikellot!!!

Vielä eilen etupihan  nurmikko oli lumen peitossa. Öinen vesisade ja päivän kirkkaat auringon säteet saivat ohentuneen lumipeitteen antamaan tilaa keväälle.
Ja heti pälvipaikoissa avautui ensimmäinen krookus! Ihmeellinen, pieni, kaunis ja niin hurjan elinvoimainen!!


Katsastimme opiskelijan kanssa marjapensaiden leikkaustarvetta. Yhdessä punaherukkapensaassa oli jotain hirmu pientä ja sievää:


Joku ihan pikkiriikkinen lintunen on asustanut marjapensaassa viimekesänä. Ehkä pajulintu tai kerttunen?

Otin mittakaavalksi toisen kuvan, jossa on käteni heilumassa mukana. (Vähän oli hankala mahtua sinne pensaan sisään kuvaamaan) Koko pesärakennelma mahtuu helposti kämmenelleni.


Kevät on vihdoin tullut Paratiisinpalaseen! Toissapäivänä kuulin kiurun laulavan, tänään yksinäinen kurki lensi pääni yli, ja joutsenet hoilottavat lähipellon notkelmassa yötä päivää.Talitintti tuli minulle kertomaan että olen hänen reviirillään, kun konttasin kukkapenkissä lumikelloja kuvaamassa.



Hyvää kevättä!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Löytöjä tietokoneen kätköistä

Luulin siirtäneeni kaikki vanhat kuvatiedostoni ulkoiselle kovalevylle. Jostain syystä jotkut kuvakansiot olivat tallentuneet kahteen paikkaan, ja löysin kuin löysinkin vähän kukkakuvia. Elokuulta 2011. Ne olivat menneet ihan outoon paikkaan talteen. Nyt iloitsen tuosta vahinkotallennuksesta, kun nyt minulla on sittenkin jotain vihreää laitettavaa tänne blogiin. Kun se kevät viipyilee, eikä uutta kuvattavaa ole. Tai olisi kai, mutta kun haluaisin niin kovasti jo kuvata kukkasia!

Elokuun vehreys ja runsaat värit tekevät melkein kipeää. On varmasti tarkoituskin, että keväällä värit on heleämpiä ja muodot sirompia, kesän mittaan silmä ehtii tottua vahvempiin väreihin ja rotevampiin muotoihin.


Kaksi vuotta sitten elokuussa olen kuvannut liljoja.



ja kärhöjä..



Ja hortensian..


..ja toisenkin hortensian. 

Olipas väritujaus. Nyt jaksan taas. Ja muistan että ensikevään uusiin istutuksiin täytyy miettiä muitakin kuin keväällä kukkivia juttuja. Hortensioita ja kärhöjä täytyy ehdottomasti laittaa myös uuteen kivikkoistutukseen. Ja liljoja täytyy hankkia lisää.
hmm... 
Luulen että palaan vielä tähän elokuun teemaan. Ellei kevään ihmeet tule esille ennen sitä....



Missähän kevät luuraa?


Onkohan kevät unohtanut, että sen kuuluisi olla jo täällä? Mietin vain. Olisi ihan mukavaa jo viettää tovi jos toinenkin tiirailemassa, että joko pälvipaikoista pilkahtelisi krookusten ja lumikellon pirteät versot.
Mutta mitä vielä. Eilen satoi monta senttiä uutta lunta pihaan ja etupihan kulkuväylästä puolet on paksun ikijään peitossa.


Viimeviikolla tiaiset kävivät tarkistelemassa pesäpaikkoja. Istuskelivat terassin uusien lamppujen nokassa, suunnittelivat pesän perustamista terassin räystään koloon. Muutenkin terassi on jo ollut käytössä. Aurinkoisina päivinä siinä tarkenee ihminenkin jo istuskelemaan, jos ei satu tuulemaan. Tuohon kuvan näyttämään kohtaan on suunnitteilla köynnössäleikkö näkösuojaksi taustalla näkyvää kylätietä vasten. Mitähän ihania köynnöksiä siihen laittaisi kasvamaan? Alppikörhöjä ja viinikärhöjä, piippuköynnöstä ja villiviiniä....


Ensi kesänä on toiveissa hieman edistystä etupihan kanssa. Olen saamassa pihahommiin opiskelija- apua muutamaksi viikoksi. Itsestäni ei enää ole raskaiden pihahommien tekijäksi. Kummallisiin kolotuksiin ja lihasheikotuksiin on löytynyt viimein selitys. Fibromyalgia. Se on semmoinen kumma tauti, joka on tullut jäädäkseen, ja jonka kanssa täytyy nyt opetella elämään. 
Omien fyysisten voimien rajallisuus on asia, jota täytyy opetella jatkuvasti, ja kesän tullessa yhä enemmän. On vain maltettava, ja tehtävä asioita hissukseen, tyydyttävä työnohjaajan rooliin. On annettava muiden tehdä raskaat työt, kanniskella itse vain kameraa ja muita kevyitä kapineita. 
Nyt olen löytämäisilläni itsestäni kuitenkin innostuksen kipinän. Etupihan istutukset alkavat hahmottua mielessä ja paperilla. Portin pielessä kukkii mielikuvissani hieno syreeniaita, ja viimekesänä kaivurin esiin kaivamat kivet saavat seurakseen kaikki ihanat kivikkokasvit ja monta kaunista koristepuuta.
Nyt en vielä kerro enempää. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuovat tullessaan. :)


Fiina on osoittanut ensimmäisiä keski-ikäisen rouvan merkkejä. Talviturkissa on ensimmäistä kertaa harmaita vivahteita.
Se on kuitenkin aina valmis seikkailuihin. Lempeällä kevätsäällä sen kuono haistelee ilmaa ja tavoittaa kaikenlaisia ihania hajua, joita paljasuu hiljakseen sulavan lumen alta.




Mukavaa sentään, että on valoisaa. Edelleen uskon että kyllä se lumi viimeistään juhannukseen mennessä sulaa.