sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Helmikuun helmiä


En tiedä, mitä kuukausien nimien keksijä on ajatellut nimetessään helmikuun juuri helmikuuksi, mutta minusta ainakin tuntuu, että helmikuusta löytyy paljon helmiä, pieniä aarteita.

Päivät pitenevät, aurinko paistaa, ihan vanhaan kunnon helmikuiseen tyyliin. Aurinko ja lempeä talvisää houkuttelee ulkoilemaan ja tuulettamaan talven pölyttämiä aivoja koko perheen voimin. Ihanaa kun on valoisaa!

Fiina on aina lähdössä mukaan. Ihan sama minne, kunhan mennään.


 

Fiina on vanhemmiten saanut hieman tottelevaisuuskoulutusta, ja se pääsee kauempana pellolla kuljeskelemaan vapaana. Sitä on kuitenkin pidettävä silmällä eritavalla kuin muun rotuisia koiria. Metsäverinen koira on metsäverinen koira, vaikka olisi muuten kuinka tottelevainen - vainun saatuaan se lähtee jäljestämään, ja noudattamaan viettiä, joka sillä on verissä.

Asumme keskellä peltoaukeata. Lähtipä talolta mihin suuntaan tahansa, vastassa on ensin peltoa, sitten vasta naapureita.


  Pellolla on Fiinalle mitä parhaat apajat. Puutarhan lisäksi myyriä löytyy myös pellolta.



 Kun Fiina saa vainun myyrästä, sen häntä heiluu ihan eri tavalla, ja koko koira on kokonaisvaltaisesti mukana jahdissa. Fiina on myyräkoira, jaloa maatiaiskoirien sukua. Geenejä löytyy haukkuvista suomalaisista pystykorvaroduista ja suomenlapinkoirasta, mahdollisesti myös laikasta ja norjanharmaasta hirvikoirasta. On ilo katsella koiraa, joka työskentelee täydestä sydämestään toteuttaeessaan sitä, mihin veri sitä vetää.



Fiinan isännät ja emännät nautiskelevat myös ulkoilmasta. Kevättalven sää tekee hyvää. Yksi haluaisi välillä istahtaa valokuvaamaan jotakin talventörröttäjää.
Silloin Fiina tulee syliin.


"Voisitko vähän rapsuttaa?" - se vaatii tassulla taputtelemalla.


Jos rapsuttava käsi herpaantuu, se vaatii tassuttelemalla lisää rapsutuksia. Semmoinen se on. Vanha rontti, hieman hupsu mutta hirmuisen fiksu ainakin välillä.


Aika tulla takaisin kotiin.


Pihan vanhoissa koivuissa on voimaa.


Valon ja varjon leikki talventörröttäjissä  ja puiden oksissa on vähäeleisen kaunista.



Yhtenä aamuna töihin lähtiessä sain täydellisen kevätherätyksen. Talveksi viileään ulkoeteiseen ottamani blogiystäviltä saatu ruusumanteli oli alkanut salaa kukkimaan.


Epätodellisen kaunista!


Samana päivänä kotiin tullessa auringin lasku oli värjännyt koko peltomaiseman.


Kevättalvi on mieluisaa aikaa. Ihan pian on maaliskuu. Se on jo kevätkuukausi. Se tarkoittaa, että ihan pian annan itselleni luvan mennä puutarhamyymälän siemenpussihyllyjen luokse hieman hypistelemään ja haaveilemaan tulevasta kesästä...

Kaunista helmi- maaliskuun vaihdetta!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Suunnitelmia ja toteutuksia


Ihan ensin kiitos kaikille herättelyhaasteeseen vastanneille vielä tätäkin kautta! On ollut ihanaa palata kesäisiin hetkiin teidän kanssanne!
Uusi puutarhasteluvuosi on tuonut minunkin blogiini paljon uusia tuttavuuksia. Lämpimästi tervetuloa Paratiisinpalaseen!
(Aivan kaikkiin blogeihin en ole vielä ennättänyt puumerkkiäni ja kommenttiani jättää, mutta ihastelemassa olen käynyt kuitenkin. Kaikki uudet ja vanhat blogit ovat minulla muistissa, jotta voin palata niihin myös uudelleen. Blogilista tuossa sivupalkissa täydentyy sitten myös pikkuhiljaa. )



Minkäslaisia suunnitelmia teillä on tulevalle kasvukaudelle?
Itse en ole ehtinyt juurikaan vielä tulevaa kesää miettiä. Viimekesän kokeiluista muutamat olivat kuitenkin sen verran onnistuneita, että niistä aion tehdä perinteen ensikesäksikin.

Ensimmmäistä kertaa kasvatin itse siemenestä terassikukkia. Tilasin myös kukkien pikkupistokastaimina mm. ruusuliisaa. Kokeilin keijunmekon siemenkasvatusta ensimmmäistä kertaa. Itäminen ja kasvuunlähtö oli aika hidasta, mutta alkuun päästyään taimi teki uusia versoja ja kukkia syyskylmille asti. Harmikseni unohdin amppelin ulos kovaksi pakkasyöksi, eikä keijunmekko säästynyt. Alunperin oli tarkoitus ottaa se sisälle talvetettavaksi. Uusi yritys tänä vuonna.


Lapset kasvattivat myös kesäkukkia, 11 vuotias keskittyi pelakuihin, ja 6- vuotias betunioihin (ensimmäinen kuva). Terassilla oli viimekesänä vaaleanpunainen meininki.




Mansikat olemme perinteisesti hakeneet oman kylän mansikkatilalta. Viimekesän hankinta oli hyötykasvikuivuri, jonka hankkimista olin suunnitellut jo useamman vuoden.


Kesän makua tiivistetyssä muodossa- mansikat menivät tosi pieneksi ja littanaksi. Neljä tuollaista kuivatustasollista mahtuu litran purkkiin. Kuivatin myös yrttejä, omenaa, sieniä, vadelmia, mustikoita ja kirsikoita. Kaikki marjat suhtautuivat kuivatukseen hieman eri tavoin, vaikka maku niisä olis kaikissa hyvä kuivattunakin; Mustikoista tuli niin pieniä, halkaisijaltaan noin kahden millin mittaisia, että niille piti nikkaroida leivinppaperista kuivatusalusta, etteivät ne olisi pudonneet kuivurin pohjalle. Kirsikoista tuli kuivattamalla vielä entistäkin happamempia; vadelmat puolestaan pitivät muotonsa ja kokonsa, eivätkä kutistuneet yhtään, mutta niistä tuli harmaita. Omenat ja suppilovahverot pitävät hyvin muotonsa ja makunsa kutistumisestaan huolimatta. Yrtit kuivuivat silputtaviksi maustepurkkeihin kuin ajatus muutamassa tuokiossa. Suppilovahveroita on helppo käyttää ruokiin joko murustelemalla kuivatun sienen suoraan ruokaan, tai liottamalla sieniä puolisen tuntia vedessä ennen ruuaksi valmistamista.
Ensivuonna kokeilen myös musta- ja punaherukoiden kuivattamista, sekä tietysti nokkoset kuuluvat itseoikeutettuna listalle.


Marjasadosta mustaherukat päätyivät mehuksi tai perattuina sinällään pakastimeen. Ne ovat sokeroituna oiva lisuke erilaisten liharuokien kanssa.


Parempaa ei taida ollakaan, kun kesän ensimmäisistä mustikoista tehty mustikkapiirakka.


Kasvimaalla en ehtinyt viettää aikaa niin paljon kuin olisin halunnut, mutta jotain satoa sieltä kuitenkin tuli kylmästä kesästä huolimatta.
Olen hurahtanut erivärisiin ja - mallisiin lajikkeisiin erilaisista hyötykasveista. Viimekesänä kokeilin erivärisiä porkkanoita, (multausta täytyy näemmä vähän tehostaa ensikesänä, sen verran paljon porkkanoissa on vihreää. ) Kuvassa vasemmalta valkoisia, keltaisia, punaisia ja oransseja porkkanoita. Violettejakin kokeilin, mutta ne kasvoivat kituliaasti ja itivät heikohosti, siemenpussi kun löytyi yllättäen siemenkätöstäni, ja siemenet olivat aika monta vuotta sitten hankittuja.


Sipuleitakin löysin erilaisia istukkaita; Hopeasipuli, keltasipuli, punasipuli, salottisipuli...


Toistaiseksi olen onnistunut kiertämään kaukaa kauppojen siemenhyllyt ja netin siemenputiikit, mutta voi olla, että kohta on ihan pakko käydä vilkuilemassa tarjontaa ja tehdä "muutamia" hankintoja. Keijunmekko ainakin pitäisi saada pian alulle, nyt alkaa olla valoakin jo riittävästi taimikasvatukseen.

Ihanaista kasvukauden suunnittelua!

Alakuvan kirsikkasadosta on lisää täällä.