Pienen koululaisen kesäloma tuntuu jatkuvan ikuisuuksia. Ainakin pikkupuutarhurin mielestä. Hänen ihan ensimmäinen oma kesäloma, eka- ja tokaluokan välissä, on ollut täynnä kaikkea mahdollista hauskaa.
Serkun kanssa kerättiin kaikki pihan metsämansikkapaikat ja vielä oman kukkapenkin kuukausimansikkapuskakin tyhjäksi ja saatiin upea saalis! Metsämansikka on ehkä juuri se omankin lapsuuden paras kesämaku. Mausta tulee mieleen auringon lämmittämä keto, kesämekko, heinäsirkan siritys, sinisiivet ja muut pienet päiväperhoset, luteen haju, heinä johon ensimmäiset mansikkalöydöt kerättiin....
Tehtiin mansikoista ihanaa jälkiruokaa. Laitettiin maljaan kerroksittain metsämansikoita, riisisuklaata ja vaniljakastiketta. Tytöt olivat tohkeissaan, kun kuulivat että tällä herkulla on hieno nimi, Trifle.
Tietysti heinäkuun yksi kohokohta on retki mansikkapellolle. Meidän omalla kylällä pitää mansikkamaata ihana täti, Ritva. Pikkupuutarhuri odottaa aina kovin mansikkapellolle pääsyä, ja Ritvan mansikkamehua ja sokerikorppua joita saadaan nauttia poimintaurakan päätteeksi. Ostan aina valmiiksi poimittuna pakkaseen tulevat mansikat, mutta lasten kanssa on kiva käydä vähän itsekin keräämässä mansikoita. Tänävuonna pikkuapulainenkin pääsi mukaan ensimmäistä kertaa.
Ja kyllä siinä olikin ihmettelemistä kohta kolmevuotiaalla. Jokainen löytynyt ihana iso punainen mansikka oli suuri ihme, jota piti näyttää äidille ja siskolle ja taas äidille, ja sitten itse laittaa se omaan koriin. Pieni poika jaksoi kerätä korin puolilleen äidin avustuksella, ennenkuin hän uskalsi kysyä: " kotona sitten maistetaan...? "
Ja voi sitä riemua ja ihmetystä kun äiti antoikin luvan maistaa mansikoita ihan heti! Ja kyllä ne mansikat olivat sitten hyviä. Jokaista mansikkaa piti sitten kilvan ihastella ja vuorotellen maistaa, "on herrrrullista!"- pikkuapulainen sanoi, ja sitten taas kysyi, että haluaisiko äitikin maistaa.
Saatiin kuitenkin se pieni korillinen yhdesssä tuumin kerättyä täyteen, Pikkupuutarhuri keräsi reippaasti ihan itse oman korillisensa. Oli sitten hienoa isälle kotona näyttää, millainen saalis mansikkapellolta saatiin. Oli antoisa ja hieno reissu. Niin antoisa, että pikkuapulainen nukahti reissun päätteeksi kuudelta illalla mansikka kädesssään nojatuoliin.
Pikkupuutarhurin kukkapenkissä kukkivat akileijat, päivänkakkarat ja ukonkellot. Omenapuu kukkapenkin keskellä tekee hurjan määrän omenia, joiden kypsymistä odotellaan innolla. Alla pikkupuutarhuri itse ottama valokuva.
Kukkakimppuja lapset keräävät ahkerasti. Pikkapulainen kuljettää äidille yhden kukan kerrallaan, pikkupuutarhurille uskalletaan antaa jo pienet sakset poiminta-avuksi.
On hyvin tärkeää laittaa kukat itse maljakkoon, kunhan ne ensin saa käteen niin että ne voi asetella kauniisti.
Isosisko vähän mielellään auttelee pikkuveljeä ja näyttää samalla mallia..
Tuo pieni tyttönen kerää jo itsekseen kaikenlaisia ihania kukkasia tontilta vähän pöhelikköisemmistäkin paikoista. Kerran sain kimpullisen kurjenkelloja.
Joskus on kiva lähteä naisten kesken pihametsään keräämään kukkakimppuun ainekset.
Tässä vielä muhkea lupiinikimppu, jonka lapset keräsivöt yhdessä juhannusaterialle kun kaikki isovanhemmat olivat tulossa lounaalle. Tummanpunaiset lupiinit ovat kotoisin pikkupuutarhurin omasta kukkapenkistä.
Perheen kesken käytiin pienellä lomamatkalla Yyterissä. Rannan suuruus ja luonnontilaisuus yllättää positiivisesti ensikertalaisen. Uskomatonta että meistä vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä on noin upea luonnon hiekkaranta, jota ei ole rakennettu täyteen, ja jonka siisteydestä ja lapsiystävällisyydestä on huolehdittu.
Vietimme ihanan iltapäivän rannalla. Merivesi oli ihmeen lämmintä ja lapset nauttivat auringosta ja isosta hiekkarannasta ja meressä luttaamisesta. Miksi lähteä kauemmas, kuin Suomessakin on näin upeita lomarantoja?
Pikkupuutarhurin kesälomaa on vielä jäljellä parisen viikkoa. Kesä jatkuu vielä. Tyttönen tuntuu jo kaipailevan ihanaa opettajaa ja kavereita ja koulurutiineja ja kuvataidekouluharrastustaan. Iloitsen hänen kanssaan alkavasta tokaluokasta ja uusista haasteista.
Pikkapulainen täyttää elokuussa kolme vuotta. Olemme vielä syksyn kotosalla, pikkumies käy kehossa ja itse suunnittelen vähän tulevia kuvioita ja järjestelen arkea sujuvaksi.
Hiljalleen kesä taittuu syksyksi ja alkaa sadonkorjaamisen riemut. sitä ennen käydään vielä monta kertaa uimassa.
Lasten kesä on pieniä iloja täynnä!
