Ötökkä

Vähäksi aikaa tekee mieli mennä ihan toisiin tunnelmiin. Oli niin piristävää kuljeskella kesäisten kuvien matkassa, että ajattelin piristää teitäkin vähän kesäkuvilla. :) Varoitan että ötökkäkammoisten kannattaa keksiä jotakin muuuta puuhaa, sillä nyt seuraa kokoelma viimekesän kameran eteen osuneista ötököistä.

Katselin kerran ohjelmaa, jossa korutaiteilijat pääsivät valitsemaan hyönteiskeräilijän kokoelmista jonkin korean ötökän, ja tekemään sitten sen ötökän inspiroimana korukokoelman. Mieleeni jäi erityisesti jokin suurikokoinen vihreänhohtava kovakuoriainen, jota eräs taiteilija käytti upeassa rintakorussa. Ötökkä itsessään oli kuin koru, ja taiteilija lisäsi sen loistokkuutta asentamalla siihen erilaisia jalokiviä ja pronssisia metalliosia. En tiedä olisiko minussa luonnetta pitää moista ötökkää iltapuvun rinnuksessa, mutta hieno siitä tehty koru oli.

Suomalaiset ötökät eivät ihan yllä samalle tasolle tropiikin upeimpien hyönteisten kanssa, mutta kyllä täältäkin koreita tyyppejä löytyy, joskin osa saa aikaan puistatuksen. Osa kuvista on ollut blogissani jo aiemmin. Koitin etsiä kaikille ihan oikeat nimet, ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen puuha. Opin paljon uutta.

Kimalaiskuoriainen

Tämä pikku otus on nimeltään peippikuoriainen.

Nelivyöjäärä

hmm. hieman epätarkka otos, mutta tämä tässä on sylkikuoriainen, ja se näyttää katsovan kameraan.

Lehtikirvoja juhannusruusun nupussa.

Kukkahämähäkki

Herukkaperhonen

Huonekärpänen

Ohdakeperhonen

Tämä pistiäinen tuli näyttämään eväsretkeläisille, millasen saaliin se oli saanut. Aika vastenmielinen otus. Se on peitsipistiäinen.

Tämä saattaisi olla mäntylude.

Tummapapurikko

Tämä upea frakkiherra on viherlude.

Ihan pikkuinen hämähäkki auringonkukan terälehdellä syö jotakin vielä pienempää.

Marjalude

kukkakärpänen

Ampiaisiaja rypsikuoriaisia

Mehiläinen

Kimalainen :)

Hiljaa hiipii kevät

Nyt on kai vuoden aikaan nähden aika normaali sää. Vain lumi puuttuu. Lumen puute saa puutarhurin luulemaan että kevät olisi jo pitkällä. Luonto tietää paremmin. Hosuminen ei ole hyvästä.

Aurinkoisena päivänä krookukset virkoavat jäätymisestä huolimatta ja avaavat kukkansa.

Ensimmäiset mehiläisetkin ovat jo heränneet tarkastamaan, joko ruokaa olisi tarjolla.

Muutamasta krookuksesta ei vielä koko parvelle riitä, mutta lähettimehiläinen saa niistä kuitenkin vähän energiaa tutkimusmatkaansa varten.

Löytyisiköhän lumikelloista mettä?

 Leskenlehtien pienet auringot loistavat siellä täällä.

Sammalleimuissa on jo aavistus uutta kasvua.

Helmiorapihlajan silmut pullistelevat.

 Antaa kevään tulla omaan tahtiinsa, hissukseen hiipimällä. Nautitaan aurinkoisista päivistä ja tulppaaneista maljakoissa.
Sain ystävältä kimpullisen hauskoja raidallisia tulppaaneja, niistä riittää iloa tälle viikolle.

Joutomaa

Ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun oli lämmin elokuinen iltapäivä ja neitoperhoset lentelivät puutarhassa. Olisi kukkamaassa ollut tarjolla niille punahattua ja nauhusta ja asteria, mutta niille maistui paremmin joutomaan pelto-ohdakkeiden mesi. Tuona päivänä annoin itselleni anteeksi sen etten ollut niittänyt joutomaan ohdakepöheikköjä alas.

Joutomaa ruokkii kesän aikana monta ötökkää ja pikkulintua. Annan ohdakkeiden ja nokkosten olla.

Ja koiranputkien.

Siellä rotevien kasvien joukossa kasvaa myös monta pikkuista ihmettä.

Jos puutarhani olisi pienempi, rajoittaisin ehkä joutomaan kokoa. Nyt joutomaa on noin kymmenen rivitalopihan kokoinen. Se on ihan sopiva, kun tonttia on hehtaari.

Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää kutsua joutomaaksi.  Minusta ei ole ollenkaan joutavaa pitää osaa tontista luonnontilaisena.

Ja jos joutomaata ei olisi, mistä lapset sitten keräisivät kesän kauneimmat kukkakimput?

 

Joutomaalla on aina elämää, syyskesälläkin, kun kaikki näyttää kuihtuneelta. Se on paljon monimuotoisempi paikka kuin vaikkapa leikattu nurmikko.

Jonkun työn tulos on tämäkin lahopuuhun tehty kuvio.

Joutomaan kauneus on erilaista kuin hoidetun puutarhan kauneus. Mutta jos joutomaata ei olisi, jäisi jotakin oleellista kauneudesta puuttumaan.