Kyllä minun kelpaa!!!

 Kesä on alkanut puutarhassa. Kukkamaa on ihanimmillaan kun kaikki perennat puskevat virkeitä versojaan maasta. Pioneissa on nuppuja, kurjenpolvet, liljat, leimut, ritarinkannukset ja monet muut kasvattavat versojaan. Pitää kyllä paikkaansa, kun sanotaan, että perennapenkki on parhaimmillaan kolmen vuoden kuluttua perustamisesta. Kaikki siirtämisestä hermostuneet kasvit ovat nyt juurtuneet kunnolla, ja maa alkaa olla peitossa niin ettei rikkaruohoilla juuri ole jalansijaa. Nyt kukkivat lemmikit ja esikot sekä särkynyt sydän, pikkusydän, jumaltenkukka ja muutama tulppaani

Olen ollut monta päivää ihan tohkeissani. Ihana opiskelija teki kukkamaan reunuksen valmiiksi, kun itselläni ei tuntunut voimat riitävän. Voi miten se on hieno! Kyllä nyt kelpaa kuljeskella pitkin kukkamaan reunaa kukkia ihailemassa!

Nautin kovasti esikoiden ja lemmikkien heleistä ja hennoista kukinnoista. 

 Särkynyt sydän on niin ihana, niin ihana.

Jumalten kukka on hieno ja erikoinen. Sopii tämän hetken värimaailmaan. Se on joku heräteostos muutaman vuoden takaa. Siitä on tullut komea mätäs muutamassa vuodessa.

Kalliokielokin on juurtunut ja kukkii somasti sikin sokin lemmikin ja pikkusydämen kanssa.

Upea väriyhdistelmä tuli sattumalta liljan versosta ja pikkusydämestä.

Tummakurjenpolven kasvutapa on hauska. Menin halpaan ja luulin että siinä on joku ötökkä tehnyt tihutöitään, mutta lutussa olevan lehden alla olikin vain kimpullinen nuppuja!

Sain jo pian tänne muutettuamme naapurin emännältä kulleron taimen. Istutin sen vanhaan penkkiin, jossa se sinnitteli rikkaruohojen seassa tehden ensimmäisinä vuosina yhden kukan, kunnes lakkasi kukkimasta kokonaan. Sitten siirsin sen tähän uuteen kukkamaahan. Viimekesänä se teki muutama lehden, ja luulin että se aikoo vallan menehtyä, mutta mitä vielä! Se yllätti minut parhaalla mahdollisella yllätyksellä: se kukkii!!

Ruusukvitten on myös kotiutunut.

Ryteikkö kukkamaan takana on raivattu, ja nyt pääsen vaivatta kuvaamaan myös penkin taakse.
Ylimmäisenä kuvassa on pian kukkiva tummakurjenpolvi ja akileija. Etualalla keltakurjenmiekam miekkamaiset lehdet ja välissä liljoja ja syysleimun lehtiä. Siellä jossain välissä on myös Endless summer- hortensia ja joku kärhö. Paljon kukkia tulossa! Luultavasi hortensia täytyy kuitenkin siirtää johonklin, missä se mahtuu kasvamaan kunnolla. Tai sitten se pääsee rehottamaan sopivasti sitten kun akileija ja kurjenpolvi ovat kukkineet ja joutavat antamaan sille tilaa.. Täytyy tämä kesä katsoa, miten homma toimii.

Kukkamaan takaosassa oli myös jotain ihan pientä ja kaunista jalopähkämön lehdellä.

On myös toinen syy olla tohkeissaan. Kuluvalla viikolla pääsemme aloittamaan kivikkoa.

Perjantaina saatiin multaa....

ja tässä suunnitelma:

Kasvit käytiin hankkimassa viimeviikolla.

Purppuratuomi:

Kauniskaarnainen tuohituomi:

Helmiorapihlaja:

Helmipihlajan ihanat lehdet:

Kevät- ja kanadan atsaleat:

 

Maanpeittoperennoiksi tulee rönsyakankaalia, tuoksukurjenpolvea, konnantatarta sekä lukuisia oman pihan perennoita. Ja tuleehan sinne tietysti myös muutama kärhö... Tästä se lähtee.

Maanpeittokasveista yksi ihanimpia on tuoksumatara. Se kukkii Ihan kohta talon vierellä pallohortensian alla. 

Kerroin muutama viikko sitten joutsenista. Näyttää siltä että ne ovat päättäneet jäädä pellolle koko kesäksi.

Juuri kylvetyllä pellolla on epäilemättä mukava makoilla..

Iltaisin ne lähtevät järvelle nukkumaan kovan kaakatuksen saattelemina..

Kotipihassa kukkivat tuomipihlajat ja norjanangervot.

Seljapensas on kauneimillaan.

Puutarhuri kulkee onnellisena pitkin puutarhaa...

... ja katselee kuinka mettiäiset ahkeroivat.. Koulua on enää muutama päivä, ja sitten pikkupuutarhurikin pääsee kesälaitumille. Nauttikaa kesästä!!

Esikoita ja kevätpuuhia.

Puutarhassa esikot ovat parhaimmillaan juuri nyt. Yläkuvassa julianesikko, joka on matkustanut luokseni viimekesänä Kuusirannasta .  Aika ihastuttava! Terveisiä Kuusirantaan!

Keltaista kevätesikkoa putkahtelee milloin mistäkin, nurmikosta tai pensaiden juurelta. Siirrän niitä sitten kukkapenkkiin, jossa ne kasvavat komeikis mättäiksi. Ne näyttävät hauskalta muiden perennojen mättäiden ympäröiminä.Vähän komeampi väriltään on mieheni mummolasta tuotu punainen kevätesikko. Pian puhkeavat kukkaan lemmikit. Paljon muita kukkia en tämän hetken penkkiin kaipaakkaan.

  

Soma yhdistelmä on rotkolemmikin ja punaisen kevätesikon muodostama pari.

Eilen kukkapenkistä löytyi hauska yllätys: Keltainen ja punainen kevätesikko olivat risteytyneet. Tuloksena keltaisen esikon kokoinen ja oranssin punainen yksilö. Lehtimättäästä nousi vain yksi kukkavana. Ehkäpä ensivuonna niitä olisi jo enemmän. Saa nähdä millaisia siementaimia tämä tuottaa

Sammalkin kukkii. Kivet eivät muuta koristusta kaipaakkaan.

Kukkapenkissä on myös tällaisia kaksivärisiä helmililjoja. Ne lienevät mummoni perintöä, en le niitä ennen nähnyt. Hienoja!

 

Tässä anopilta saadut kiitolliset narsissit.

Ja iki-ihanat Ice follies- narsissit.

Etupihan hopeakuusen alla pilkottaa jotakin keltaista.

Kevätvuohenjuuret ne siellä kukkivat minkä ehtivät ihan itsekseen, ilman puutarhurin huolenpitoa.

Tykkään kamalasti näistä pikkuauringoista!

 Tästä saadaankin hyvä aasinsilta seuraavaan aiheeseen. :) Tuossa hopeakuusen oikealla puolella on rykelmä kiviä. Siihen tulee upea kivikkoistutus. Ensiviikolla teemme reissun taimistolle, ja sitten täytyy tilata erinäisiä maa-aineksia ja paksua suodatinkangasta ennenkuin päästään istutuspuuhiin.
Alla piirros alueesta ilman uusia kasvilisäyksiä. Kirsikkapuut on ostettu lasten syntymän kunniaksi, pienempi pensas kuvassa on seljapensas, ja mustat ympyrät kiviä.

-----------------

Lapset on käyneet ahkerasti katiskoita kokemassa Äijän kanssa. Joskus saaliiksi saadaan hauki tai ahvenia..

 Tänä vuonna katiskaan on uinut poikkeuksellisen paljon rupisammakoita. Niiden kutu on kai osunut samaan aikaan hauen kudun kanssa. Sammakot pääsevät takaisin rantaveteen pulikoimaan.

Mikäli säät pysyvät näin lämpiminä, pääsevät lapset pian uimaan. Kesä on tullut.

Etelästä tuulee

Helatorstain vastaisena yönä satoi vettä. Ensin näytti että päivästä tulisi viileä, mutta iltaa kohti mentäessä mittari näytti jo 20 lämpöastetta. Lempeä eteläinen kevättuuli hemmotteli meitä.

Äänimaisemaa hallitsee lintujen laulu. Kiurut, peipposet, västäräkit, sini- ja talitiaiset ja pääskyset suihkivat pihan yli kevätkiireissään. 

Erään lintujoukon ääni kuuluu yhä lähipellon notkosta, vaikka jäät on järvistä lähteneet jo aikapäiviä sitten. Siskoni kanssa tuumattiin että siellä on varmaan joku joutsenteinijengi, joka ei oikein tiedä vielä mitä elämällään tekisi. Kovaa meteliä ne pitävät päivät ja yöt ympäriinsä. Melkein käy niitä lähinnä olevan naapurin asukkaita sääliksi.   

Ehkä sinne notkoon todella on kertynyt koko tienoon naimaton porukka, ja parinmuodostus on kiivaimmillaan, mikäli äänen määrästä jotakin voi päätellä. Silloin tällöin parvesta lähtee kaksi lintua yhdessä, ehkäpä pesäpaikkaa etsimään. Parvekkeelta sain joutsenten teinijengistä jonkunlaisen kuvan.

Mikäs sen ihanampaa kuin vain oleilla pihalla, kun takkia ei tarvitse, eikä mihinkään ole kiire. Lapset lähtivät joutomaille kukkakimppuja keräämään. Ja ihanat kimput he toivat. Kumpikin omanlaisensa. Äidillä on aina melkein tippa silmässä kun lapset on niin taitavia tekemään kukkakimppuja.

Tässä pikkuapulaisen (3v9kk) kukkakimppu:

Pikkupuutarhurilla ( 9v) on lahja nähdä , miten syntyy kaunis kukkakimppu.
Tässä hänen kimppunsa:

Pitihän minunkin sitten lähteä sinne joutomaalle ja muuallekin katsomaan, että mitkä kaikkea Etälätuuli onkaan herätellyt talviunestaan.

Pikkukäenriskoja on joutomaalla ihmeen monessa paikkaa. en ole ennen huomannutkaan että niitä on niin runsaasti. Tuo pikkuinen sipulikukka pärjäisi mennen tullen vaikka kuinka hienoissa piireissä. Jos se olisi vähän isompi.

Kukalla ei nimittäin ole kokoa kuin juuri ja juuri sentin verran. Otin toisen kuvan mittakaavaksi. Kukkien takana kameran linssin suojus ja minun oma peukalo...

Ensimmäiset narsissit avasivat kukkiaan siellä täällä.

Syreenin silmut lupaavat kukkia.

Lupiinin lehtiä nousee joka paikasta joutomaalta. Pieniä vesivarastoja.

Voisin luultavasti perustaa taimimyymälän. Kaikenlaisia perennan taimia on kerääntynyt vuosien varrella "valeistutuksiin" eripuolille tonttia. Opiskelijan näppärät ja ahkerat kädet keräsivät niistä muutamia talteen tulevaa kivikkoistutusta varten. Joskus on ihan terveellistä perennoita keräilevän puutarhurin suhteellisuuden tajulle nähdä, että kuinka monta purkillista taimia nousee maasta muutaman neliön alalta.
Siinä on tuoksukurjenpolvea, pikkukurjenmiekkaa, maksaruohoja, härkkiä, unikoita, esikoita, jalopähkämöä, palavaa rakkautta, kevätkaihonkukkaa noin muutaman mainitakseni.
Kuvassa takaoikealla näkyy vähän jätesäkin kulmaa. Säkeissä, joita on toista kymmentä, on oksahaketta pensasistutusten suojaksi rikkaruohoja vastaan. Opiskelijan oksien leikkuusavotta on siis myös silppuri- ja istutusten maisemointiurakka.

Etupihan kukkamaassa kukkivat Ella- mummin ihanat punaiset esikot. Ne ovat kotoisin appiukon lapsuuden kodista Keuruulta. Tämä esikko muodostaa helposti jaettavia mättäitä, jotka tuuhistuvat nopeasti kukintakuntoon.

Lehtoimikkä on ihastuttava kukka. Nuori, juuri auennut kukka on vaaleanpunainen, ja kun se vanhenee, siitä tulee sininen.

Tällä kertaa pihakierros päättyy terttuseljan pullistuviin nuppuihin. Ne on hieman salaperäisen näköisiä, eikö?

Niin meni päivä, ja tuli ilta.

Oikein riemuisaa kevätelämää kaikille!