Kuu kiurusta kesään...

Vähän viime vuoden toistoa, mutta joka vuosi kiurut ilahduttavat kun niiden laulun kuulee ensimmäisen kerran. Niiden laulu on niin elämän ihmettä täynnä. Pellon yllä kieppuvat omaan uniikkiin tyyliinsä myös töyhtöhyypät. Kummallista että ne vuosi vuoden perään tekevät pesänsä pellolle, vaikka traktorit rynnistävät saamoille pelloille silloin kun poikaset ovat juuri ja juuri sen ikäisiä että osaavat kipittää karkuun.
Laulujoutsenet ovat myös kerääntyneet pellon notkelmaan. Niiden kokoontumismeininki alkoi pääsiäisen pyhinä muutamasta kymmenestä. Nyt niitä on jo varmasti sata ellei enemmän. Täydet sympatiat parvea lähinnä olevalle naapurille; lintujoukko on meiltä noin puolen kilometrin päässä, ja silti niiden kälkätys alkaa kuulua hirsiseinien sisäpuolelle heti auringon nousun jälkeen. Voin vain kuvitella millainen mekkala kuuluu muutaman kymmenen metrin päässä joutsenparvesta asuvien naapurien luo. Tämä joutsenkuva on viimevuodelta.

Tänään on ollut ihanan lempeä kevätpäivä. Ilma on sateen jäljiltä kostea ja tyyni. On puuhattu ulkona koko päivä, haravoitu ja siivoiltu nurkkia, ja rakennettu viikon kuluttua meille muuttavalle hauvavauva Huugolle juoksutarhaa...
Lunta ei ole oikeastaan enää kuin aurauskasoissa, vaikka aprillipäivän aamuna näytti siltä että talvi tulee uudelleen ihan toden teolla, kun koko aamupäivän satoi nenäliinan kokoisia lumihiutaleita. Se taisi kuitenkin olla paikallinen aprillipila, sillä iltapäivällä aurinko teki parastaan, ja sulatti lumet matkoihinsa.

Puutarha nukkuu vielä. Kevään hräämistä odotellessa täytyy nauttia sisäkukkasista.

Ihan kohta maasta ponnistavat ensimmmäiset lumikellot. Ihanaa!

Oikein hyvää kevättä rakkaat ystävät!

Mehiläisen tanssi

Surrrrrr surrrrrr. Joka paikka pörisee ja surisee.  Meille päin eivät ole ilmeisesti kantautuneet uutiset mettiäisten joukkokadosta. Vaikka alkukesä on ollut kylmä ja tuulinen, on herukoiden ja omenapuiden pölytys onnistunut loistavasti, ja kirsikkapuihinkin näyttää tulevan ensimmmääistä kertaa kunnon sato. Kun hedelmäpuut on pölytetty, mettiäiset kiiruhtavat puutarhan muiden kukkien luo. Olisi hauska nähdä niiden tanssi pesässä, kun ne kertovat muille työläisille, että Paratiisinpalasessa on pöytä katettu. Näin mehiläisten tanssista kertoo löytämäni artikkeli :

" Karl von Frisch sai Nobelin jaetun palkinnon tutkimustyöstään mehiläisten tanssikielen parissa1973.

Mehiläiset käyttävät eri tyyppisiä tansseja sekä medestä että siitepölystä ilmoittamiseen.Tanssin tyyppi määräytyy ravintolähteen etäisyyden perusteella.

Pyörötanssia ( so. ympyrä yhteen suuntaan ja käännös, ympyrä ja käännös...) suorittava mehiläinen juoksee lyhin, nopein askelin pieniläpimittaisia ympyröitä usein suuntaa vaihtaen. Tanssi kestää muutamasta sekunnista jopa minuuttiin, minkä jälkeen mehiläinen voi tanssia toisessa paikassa "kakkua" eli mehiläiskennostoa.

Tanssivan mehiläisen ympärillä olevat mehiläiset seuraavat tanssia tuntosarvet ojennettuina kohti tanssijaa. Pyörötanssilla voidaan ilmoittaa ravintolähde, joka on alle 100m:n päässä  pesän ympäristöstä. Paikan suuntaa sillä ei ilmoiteta.

Jos ravintolähde on yli 100m:n päässä, mehiläinen suorittaa pyristystanssin.Se juoksee ensin puoliympyrän, kääntyy kohti lähtöpaikkaansa, ja palaa sinne suoraan takaruumistaan voimakkaasti sivusuunnassa pyristellen. Tämän jälkeen se juoksee puoliympyrän päinvastaiselle puolelle, kuin alussa ja toistaa pyristysjuoksun.

Täydelliseen tanssikuvioon kuuluu siis kaksi pyristysjuoksua. Etäisyyden ravintolähteelle kasvaessa tanssin tempo hidastuu. (n.10 pyristysjuoksua 15 sekunnissa tarkoittaa, että ravinto on n.100m:n päässä. 2 pyristysjuoksua 15 sekunnissa merkitsee ruokapaikan olevan 5000 m:n päässä pesältä.) Arvoitus on, kuinka tanssia seuraava mehiläinen saa tiedon ravintolähteen etäisyydestä. On mahdollista, että etäisyystieto välitettäisiin äänen välityksellä.

Tanssiva mehiläinen tuottaa pyristysjuoksun aikana n.250 Hz:n ääniä. Ääni koostuu sarjasta ääni-impulsseja, joiden lukumäärä pyristysjuoksua kohti riippuu ravintolähteen etäisyydestä. Etäisyystiedotus voi tapahtua myös sähkökentän välityksellä, jolloin tanssia seuraavat mehiläiset saisivat tiedon etäisyydestä sähkövärähtelyn taajuuden perusteella.
Pyristystanssi ilmoittaa myös ravintolähteen suunnan siten, että pyristysjuoksunsuunta on painovoiman suuntaan sama, kuin ravintolähteen suunta aurinkoon nähden vaakasuorassa tasossa.

Jos ravintolähde sijaitsee auringon suunnassa, juoksunsuunta on kakulla alhaalta ylös. Jos taas ravintolähde ja aurinko ovat pesän  vastakkaisilla puolilla suorassa linjassa, juoksu suuntautuu alaspain. Muilla suunnilla olevat ravintolähteet ilmoitetaan suorittamalla juoksu samassa kulmassa joko oikealle tai vasemmalle pystysuorasta suunnasta kuin ravintolähde sijaitsee auringon suunnasta pesästä katsottuna.

Mehiläiset löytävät tanssilla ilmoitetun ravintolähteen melko tarkasti. Suuntavirheet ovat alle 15' ja etäisyysvirhe n.150m. Pienet epätarkkuudet ovatkin tarkoituksenmukaisia -  vähäisiä ravintolähteitä mehiläinen ei edes ilmoita.

Tiedotustanssista ilmenee myös aika, jolloin ruokaa on saatavilla. Mehiläiset muistavat tämän ajan ja vierailevat kullakin kasvilajilla vain aikoina, jolloin ne erittävät mettä (se aika vaihtelee eri kasveilla ilman lämpötilojen mukaan, mesi ei "irtoa" kaikilla samoissa lämpötiloissa)

Juuri tanssien seuraamisen aloittaneet kenttämehiläiset eivät lennä ensimmäisen seuraamansa tanssin ilmoittamaan paikkaan, vaan ne saattavat seurata tansseja tunteja ennen kentälle lähtöä. Näin niillä on mahdollisuus valita paras ravintolähde, koska tätä tarkoittavia tansseja on eniten

Tiedotustanssi ei muutu jyrkästi pyörötanssista pyristystanssiksi, vaan muutos tapahtuu asteittain ns. sirppitanssin kautta. Eri mehiläisroduilla on pieniä vaihteluita etäisyyden ilmoittamisessa, mutta periaate on yleensa sama.

Mehiläiset saavat tiedon kukan tuoksusta tanssivan mehiläisen karvoituksesta, johon sitä on keruuretkellä tarttunut. Lisäksi ne saavat tietoa ravintokasvista, meden tuoksusta ja mausta. Mitä runsaampi ja sokeripitoisempi mesilähde on, sitä enemmän mehiläinen tanssii. Täten kasvustolla vierailevien mehiläisten määrä pysyy suhteessa saatavissa olevan ravinnon määrään. Vastaavasti myös ravintolähteen etäisyys vaikuttaa tanssin suorittamiseen: mitä kauempana ravintolähde on, sitä vähemmän mehiläiset tanssivat. Täten siis lähellä sijaitsevat ravintolähteet tulevat ensin käytettyä hyväksi."

Eikö ole uskomatonta! Puutarhastelija tuntee itsensä nöyräksi tällaisen luonnon ihmeellisyyden edessä.

Hienoja otuksia nuo mettiäiset!

Eläimet ilonamme

Joutsenten kokoontumisajot ovat alkaneet lähipellolla. (pahoittelen hunoa kuvan laatua, kamerassa oli objektiivi, jota en ole aikoihin käytänyt, ja siinä näemmä on joku häikkä..)
Laulujotsenet kokoontuvat joka kevät pellolle. Niiden äänet kantautuvat kauas, kun ne selvittelevät asioitaan. Jossain vaiheessa pariskunnat erottuvat joukosta ja lähtevät etsimään pesäpaikkaa jostakin järvestä. Jäljelle jää teinijoukko, joka ei oikein tiedä mitä elämällään tekisi. Teinit viiihtyvät pellon kosteikossa jopa kesäkuulle asti.

Lintuja on muutenkin liikkeellä jo muutamia. Samasssa pellon kosteikossa joutsenten kanssa kääkättävät töyhtöhyypät tehden upeita lentokaarroksia peltojen yllä.
Variksetkin etsivät kumppania. Joskus tyynen ja hiljaisen kevätilman halkaiseen yksinäisen variksen raakkuminen koivun latvassa. Variksen olemuksessa ja äänessä on jotain yhtäaikaa koomista ja surumielistä.
Pihan pikkulinnut ovat myös alkaneet pesintäpuuhat. Sinitinttipariskunta hakee ahkeraan talia lintulaudan läheltä. Naaras on huomattavan pullea, montakohan munaa sen pikkumasussa on? Myös koko talven lintulaudalla vieraillut mustarastas on löytänyt kumppanin.

Fiina kulkee mukana omaan tyyliinsä kun ollaan kävelyllä. Se on sielultaan Suuri saalistaja. Monta myyrää se onkin elämänsä varrella saanut saalistettua. Joutsenia se kuitenkin viisaana koirana katsoi parhaaksi seurata vain vähän matkan päästä. Parasta on kuitenkin lenkin jälkeiset rapsutukset.

Tyttärellä on huoneessaan kuusi gerbiiliä.

Puolitoistavuotiaat veljekset Manteli (harmaa) ja Pähkinä (mustavalkoinen) saivat hiljattain seurakseen pienet hiirivauvat, Suklaan (ruskea) ja Lakun (musta). Kaikki ovat uroksia, ja tulevat mainiosti toimeen muutaman päivän totuttelun jälkeen. Niiden laumakäyttämytymistä on kiehtovaa seurata. Isommat pitävät huolta pienemmistään, mutta näyttävät tarvittaessa kaapin paikan, jos pienemmät luulevat itsestään liikoja. Uniaikaan kaikki nukkuvat yhdessä kasassa hännänpäät ja kuonot somasti sekaisin.

Toisessa terraariossa ovat veljekset Päärynä (mustavalkoinen) ja Toffee (vaaleanruskea). Ne olivat aiemmin Pähkinän ja Mantelin kanssa, mutta yhden niiden veljen kuoltua laumaan tuli niin suuria erimielisyyksiä johtajauroksen paikasta Mantelin ja Toffeen kesken, että gerbiilit oli viisainta erottaa toisistaan.
Meidän perheen kaikki pahvilaatikot pääsevät kierrätykseen, sillä jyrsijöinä gerbiilit tarvitsevat jatkuvasti jotakin pureskeltavaa.

Tämmöistä tällä kertaa, hieman ohi puutarha-aiheen mutta ei se haitanne. Vielä on ainakin parin postauksen verran kuvia tulossa ihan puutarhastakin...

Kevään ensimmäisenä päivänä

Kevät on saapunut pihaan. Kevään ensimmäiseen päivään kuuluvat saippuakuplat. Ja kiurun laulu. Muuten onkin ihan hiljaista.
Kiurut ilmestyivät sunnuntaina, 15. maaliskuuta. Niiden riemuisaa laulua voit kuunnella vaikka TÄÄLTÄ.

Kuu kiurusta kesään....

Aurinkoista viikkoa!

Linnut kuin omenat

Liiterin takana on pari nuorta koivua ja isoksi kasvanut raita. Keltasirkkuparvi kerääntyi sinne ottamaan aurinkoa.

Linnut nököttävät puissa kuin suuret keltaiset omenat. Ne pörröttävät itsensä isommiksi. Niin kai tarkenee pakkasellakin paremmin. Niiden höyhenpeite hohtaa upeasti laskevan auringon valossa.

Keltasirkkuja, pikkuvarpusia, viherpeippoja ja vihervarpusia on kerääntynyt meidän pihapuihin iso joukko. Ne on houkutellut paikalle naapurin vehnäpelto, joka on jäänyt puimatta. Lintulaudallakin ne käyvät ahkerasti.

Ne seilaavat isojen koivujen latvuksesta toiseen. Välillä koko taivas on lintuja täynnä. Mitä lienevät pelästyneet kun niin pitää sännnätä lentoon keskenkaiken.

Ei mene kuin muutama kymmenenen sekuntia kun ne saavuttavat toisen koivun latvan ja asettuvat siihen.

Jos aurinko paistaa, ne hakeutuvat puiden korkeimpiin oksiin auringon puolelle ottamaan kiinni auringon viimeisetkin säteet.

Illalla ne lentävät läheiseen metsään vehnäpellon toiselle puolelle. Yhtenä iltana näimme, kuinka tuulihaukka teki komeita syöksyjä tuhatpäisessä lintuparvessa pellon yllä. Huikeaa seurattavaa.  Aamulla pikkulintuparvet jälleen palaavat aterioimaan. Melkein toivon että ei tulisi niin paljon lunta että vehnät peittyisivät, vaikka sitten ei päästäisikään pelloille hiihtämään. On ollut upeaa seurata ison lintuparven elämää. Tällaisia tapahtumia ei tule pihamaalle joka vuosi.

Oikein hyvää viikonloppua! Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä riittää ja tehdään lumienkeleitä!

Kiurun laulu

 

Voisinpa valokuvata kiurun laulua! Sen tauoton iloinen helinä täyttää koko pihamaan. Lintu itse on niin korkealla pilvissä, että se juuri ja juuri näkyy. Olen onnellinen, että kiuru on valinnut reviirikseen meidän pihan.

Tästä pääset kuuntelemaan kiurua:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiuru_-_keski-pohjanmaan_maakuntalintu_16941.html#media=16942


Kiurun laulun säestyksellä; tässä meidän pääsiäistunnelmia.

 

 

 Aurinkoista pääsiäistä!