Makrokuvahaaste: Pikkuinen

Näettekö tuon pienen roskannäköisen tuossa lounaaseen osoittavassa auringonkukan terälehdessä, vasemmassa alareunassa?

Laiton kameraan makroputken ja katsoin sitä roskaa vähän tarkemmin.

Ei se ollutkaan roska. Vaan joku hyvin pikkuinen.

Ja suussa sillä on vielä pikkuisempi.

Ne syövät ja tulevat syödyksi. Elävät omaa elämäänsä puutarhassani, vaikkei niitä aina tule huomanneeksi.

Pikkuisia juttuja löydät lisää kun klikkaat alla olevaa kuvaa:

Kuukauden puutarhakuva

Riina VERSOJA VAAHTERAMÄELTÄ - blogista haastoi ottamaan kuvan puutarhasta joka kuukausi. Loistoidea! Nyt tulee dokumentoitua puutarhaa enemmän taas, ja pidettyä talvellakin puutarhablogia virkeänä! Otan Riinasta mallia sen verran, että koitan saada talon kuvaan joka kuukausi. Kiitos haasteesta, Riina!

Syyskuun itseoikeutettu puutarhakuva on kuva talosta sumun keskellä. Melkein joka aamu ulos katsoessa maisema on ollut piilossa. Joskus sumu on haihtunut ennen kuin perhe on ehtinyt aamulla ovesta ulos arkipuuhiin; toisinaan sumu viipyilee pitkälle puoleen päivään. Aurinko on kuitenkin yleensä se, joka voittaa sumun jossain vaiheessa. Sumu kertoo, että ilma jäähtyy. Syksy tulee.

Nappaa tästä haaste mukaan jos huvittaa. Edellisessä postauksesssa aloin saman teeman kukkasilla ->
kuukauden kukkanen tuo myös blogistaniaan väriä pitkin vuotta, siihenkin haasteeseen saa osallistua..

Kuukauden kukkanen: yksivuotiset unikot

Ajattelin että kun on tullut haastetuksi kuukauden puutarhakuvan kanssa, niin olisi paikallaan laittaa myös kuukauden kukkanen...

Syyskukkijoitahan olisi moniakin ihanuuksia, valitsin kuitenkin jotakin, joka ei nyt varsinaisesti ole mikään "virallinen" syyskukkija.
Unikot ovat nimittäin loistaneet koko syyskuun väsymättä. Heinäkuussa ne aloittivat, ja uusia kukkia aukeaa yhä vieläkin koko ajan.

Silkkiunikoita

Tuliunikoita. Niitä en meinannut millään muistaa kuvata niin että olisivat auki, kukat menevät suppuun jo iltapäivällä.

Nupullaan olevalla tuliunikolla on piippalakki päässä..

"Lady bird"

Ota tästä haaste mukaasi jos siltä tuntuu. Syyskuuta on vielä muutama päivä jäljellä, ja pitkin talveakin löytynee jotakin kasvillisuutta kuvattavaksi. Tämä haaste ehkä toivottavasti pitäsi puutarhablogitkin virkeänä pimeän vuodenajan yli. :)

Ps. Koitan taas hiljalleen ryhdistäytyä ja alkaa kommentoida teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa ahkerammin. Pahoittelen kommentointikatkosta! :)

Mökkifiilistelyä

Pitkäaikainen haaveemme toteutui. Löysimme oman piilopirtin.

Ollaan ihan tohkeissaan.

Paikka on niin kertakaikkisen kaunis, etten luullut sellaisia enään olevan olemassakaan. Luonnon hiekkaranta, kirkasvetinen järvi, kauniita kiviä, komeita mäntyjä ja kuusia, tuoksuvaa varvikkoa, jossa kasvaa puolukkaa suopursua, rahkasammalta, ruohokanukkaa, kanervaa ja mustikkaa. Mökki johon tulee sähköt, ulkohuussi ja paljon varastotilaa varastoaitassa. Tunnin matka kotoa mökille. Mukavat mökkinaapurit. Vastarannalla luonnonsuojelualue. Mitä muuta sitä voisi toivoa?

Puutarhan hoitoa siellä ei tarvitse harrastaa. Kaikesta päätellen edellinen omistaja on sitä yrittänyt.

 

Vuorenkilpien kasvatuksesta hän on löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia.

Mökillä on muuta puuhaa kylliksi.
Voi tehdä nuotion..

Tai vain kuljeskella kivien päällä, ja ihmetellä veden leikkiä.

Nyt vielä viime viikonloppuna löydettiin pikaisella kierroksella puoli litraa mustikoita iltapalan kaveriksi.

Lapset rakensivat majan, kävivät uimassa ja saunassa.

Parasta ehkä kuitenkin on, ettei ole pakko tehdä mitään, jos ei huvita. Ja jos huvittaa, niin tekemistä kyllä löytyy.

Mukavaa on vain istuskella ilta-auringossa. Ja vain olla.

Viiden neliön kasvimaa

Nyt on aika tehdä tiliä kasvimaan kanssa.

Olin suunnitellut, että tekisin alkuun ihan pienen kasvimaan, jossa kokeilisin kateviljelymenetelmää, ensi vuodelle jää sitten loput, nyt otettiin käyttöön noin 5m kertaa 3m kokoinen alue.. Edellisenä kesänä paikalla on ollut säilörehusiiloissa käytettävä paksu musta muovi, jonka toivottiin auttavan rikkaruohojen taltuttamisessa. Paikalla kasvoi ennestään juolavehnää, valvattia ja ohdaketta ja muutamia muita peltorikkakasveja; alue on vanhaa peltoa. Tässä oli toukokuun alussa lähtökohta, noin 5 kertaa 13 metriä pressukesantoa. Takana ja kuvassa vasemmalla sivulla tuomipihlaja-aita, oikealla puolella vadelmaa ja karhunvadelmaa sekä yksi ruusupensas. Vanhat tiilet ja multasäkit pitivät pressun paikallaan.:

Aloitettiin uloimmasta päädystä, ja tehtiin viisi noin 1,3m kertaa 60cm kokoisia palstoja. Ympärille tehtiin noin 40 cm:n juurimattokäytävät, jotka katettiin kuorikkeella. Näin estettiin rikkaruohojen uudelleen hyökkäys reunoilta ja kerralla hoidettavat alat olisivat niin pieniä, että ne olisi helppo hoitaa. Ensin maa kalkittiin. Ruohokatetta levitettiin sitten palstoille reilu kerros, ja siihen tein käsin urat, joihin ripottelin siementen lähtöstartiksi säkkimultaa. Kylvökset tehtiin lasten kanssa yhdessä heidän suunnitelmansa mukaan. Lopuksi levitimme ihan ohuen kerroksen ruohoa kylvösten päälle, jotta harakat eivät hoksaisi kylvöksiä.(Eli tuolle 15 neliön alalle tulisi 6 kpl noin neliön kokoisia palstoja, mutta nyt laitettiin viljelyyn niistä vain viisi. :) )
Alkuun palstat näyttivät aika ankeilta...

Juhannuksen tienoilla oltiin jo hyvässä vauhdissa. Etualalla sipulia, porkkanaa ja auringonkukkaa, niiden takana pilkottaa kesäkurpitsa. Kauimmaisena näkyy valkokukkainen härkäpapu, jonka kanssa samassa palstassa tavallista vihreää papua. Sitten salaattia, tulliä, kehäkukkia ja retiisiä, ja viimeisessä vihreän tukikaaren kohdalla herneitä, lisää kehäkukkia sekä punajuurta.

Toisesta suunnasta. Kaksi tainta kesäkurpitsaa ja kaksi jättikurpitsaa, takana sipulit, auringonkukat ja porkkanat. Ruohokatetta levitetty juuri uusi kerros.

Salaattia, tilliä ja retiisiä. Ja ihmeen vähän rikkaruohoja. Ohdake oli ainut joka oli selvinnyt pressukäsittelystä, mutta se on helppo kitkeä kun maa on katteen ansiosta kuohkeaa, ja se kasvaa selkeästi yhdesssä paikassa. Juolavehnästä ja valvatista olemme pääseet eroon.

Herneitä...

Papuja..

Heinäkuussa alkoi olla selvää, että olin ollut liian varovainen arvioidessani kasvien kasvuintoa...

Kurpitsat suikersivat kaiken muun yli ja auringonkukat hallitsivat maisemaa korkeussuunnassa.

Voidaan kai sanoa, ettei sato nyt aivan huonokaan ollut, jos ajatellaan että kasvatusalaa oli noin viisi neliötä, ja lannoituksena ei käytetty mitään muuta kuin ruohokatetta. Mainittakoon nyt sekin vielä, ruohokatteen ansioksi, että en kastellut kasvimaata kuin yhden kerran koko kesän aikana. Ja silloinkin vain salaatteja ja retiisejä, joille en ollut ehtinyt laittaa ennen helteitä uutta kosteutta pidättävää ruohokatekerrosta.

Kesäkurpitsoja, tuollaisia "pieniä" ja pyöreitä, saimme seitsemän kappaletta.

Punajuuria kokonaista viisitoista kappaletta, auringonkukkien alle alakynteen jääneitä peukalon mittaisia porkkanoita pari litraa,

Vihreitä papuja puoli ämpärillistä ja härkäpapuja kokonainen äpärillinen..

Härkäpapu on muuten hauska vihannes. Sen palkojen sisäpinta on untuvainen, ja palosta paljastuu kolmesta viiteen suurta papua. Sanotaan, että härkäpavun proteiinipitoisuus lähentelee soijapapua, joten erittäin mainio ravitsemuksellisestikin ja mahdottoman helppo viljellä. Maku on aika voimakas jja vaatii muutaman kerran maistelua, minun makuuni ne sopivat.

Sitten tietysti kesän aikana saimme myös salaattia, herneitä ja retiisejä, joita syötiin sitä mukaa kun oli tarvetta. Tilliä sain kaksi litran pakasterasiallista.

Sipuleita tuli myös yksi laatikollinen.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, tällä viikolla ennen yöpakkasia kerätyt jättikurpitsat, jotka ehtivät saada kokoa ihan mukavasti.

Sadon korjuu herättää jonkinlaisen alkukantaisen ylpeyden ja mielihyvän tunteen, jota ei mistään muusta asiasta saa. "Minä olen ihan itte kasvattanut itselleni syötävää."

On aika ylellistä laittaa perunoiden ja kasteikkeen seuraksi höyrykattilassa oman maan tuotoksia...

Niin että. Mikäs tässä on ollessa...

Ps. TÄÄLLÄ on postaukseni kukkasten siemenistä (mm. tummatulikukka) joita laitan jakoon tänä syksynä