sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hajanaisia otoksia viime kesältä



Ankea sää jatkuu jatkumistaan, niinkuin maaliskuussa totuuden nimissä kuuluukin. Tekee mieli vielä hetkeksi uppoutua edellisen kasvukauden valokuviin, ennenkuin siirrän ne ulkoiselle kovalevylle. Perinteisesti ennen uutta kesäkautta olen siirtänyt edellisen vuoden kuvakansiot tietokoneelta ulkoiselle kovalevylle talteen. Talvella sitä hommaa ei raaski tehdä, koska kesänkaipuu saattaa iskeä ihan yht´äkkiä. Ja kesäkaipuuseen parasta lääkettä on edellisen kasvukauden valokuvien katselu.

 pionin nuppu sateen jälkeen




Joskus on hauska valita kuvakansioista kuvia täysin satunnaisesti. Haaviin jää kuvia, joita on tullut otettua ehkä niin että joku asia on ollut mielessä tänne blogiin jaettavaksi, mutta elämän huiskeessa asia on unohtunut kun tilalle on tullut jotakin muuta.

Valkokukkainen alppikärhö "White swan"



On ihanaa että on olemassa blogi, johon voi tulla tohkeissaan näyttämään toisille saman mielisille, että "Katsokaa, mitä ihanaa tänään löysin!" Ja toiset itsen kanssa yhtä höpsöt puutarhastelijat yhtyvät ihasteluun varauksetta...

Kirsikan kukintaa


...Koska vain toinen yhtä höpsö ymmärtää, miten hienoa on kun joku ihmeellinen ja kaunis ja ihana alkaa kukkia. Ei ole juurikaan väliä, onko kukinta ensimmäinen laatuaan, vai onko samaa asiaa hehkutettu jo kolmena kesänä aiemminkin. Puutarhastelijalle kasvit tuottavat iloa aina uudelleen ja uudelleen.

Jalokärhö Madame le Coultre



Joskus muu elämä ottaa enemmän aikaa, eikä blogistaniassa ole mahdollista viettää niin paljon aikaa. Sitten kun taas ehtii, saa täällä kulumaan aikaa vaikka kuinka pitkään, kun kaikkien tuttujen blogien lisäksi löytyy linkkejä moneen uuteen hienoon paikkaan. Toisten blogeissa kyläillessä tulee tunne, ettei olisi internetissä ollenkaan, vaan ihan kuin konkreettisesti vierailisi blogiystävien puutarhoissa.

Kalifornian tuliunikot menevät ajoissa nukkumaan.



Kesäkaipuu tekee myös toisen hassun ilmiön puutarhastelijan mieleen.
Kuvissa näkyvät rikkaruohot eivät haittaa ollenkaan, vaan ne päinvastoin vain tuovat ihanan rehevän vaikutelman kuviin. Näin voi ajatella vain talvella, kun mitään rehevää ja tuoretta vihreää ei ole missään.

Mummun harjaneilikat


On ihmeellistä, miten luonto pystyy muutamassa kuukaudessa luomaan viidakon sinne, missä ei talvella kasva puiden lisäksi mitään.

Pihametsässä rehottaa horsma ja mesiangervo.


Kesän värien yltäkylläisyys on mykistävää, ja se on täydellinen vastakohta vähäväriselle talvelle.

Syyshohdekukka Moerheim beauty
 

Tämmöisiä tällä kertaa.
Olisi hauska nähdä millaisen valokuvien satunnaisotannan sinä löydät. :)

Kaunista tulevaa viikkoa ja hyvää pääsiäisen odotusta! Ensiviikolla alkaa huhtikuu.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Keikkuva keli kevättä tietää


Epätodellisen lämmin kevätsää vaihtui viikonloppuna kymmenen asteen pakkaseen ja hyytävään viimaan. Krookukset olivat juuri päättäneet työntää muutamia nuppuja maan pintaan ennen kylmän tuloa. Tänä aamuna maa oli lumen peitossa, ja lämpötila oli kivunnnut nollan tienoille. Nyt sataa räntää. Ihan hyvä että taivaalta tulee joakin märkää maahan. Routa sulaa nopeammin.

Kevään tuloa tietää sekin, että on valoisaa pitkälle iltaan ja auringonlaskut ovat huikean upeita.


Olin lapsi silloin kun Mikko Alatalo lauloi "Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä". Yhä vielä se laulu tulee mieleen kun kevätsää keikkuu suuntaan ja toiseen, vaikka itse Alatalo taitaa olla nykyisin vallan muissa hommissa.

Vaikka vielä pitää malttaa, kevät on päivä päivältä lähempänä. Oli kylmää tai ei, valon määrä kasvaa koko ajan. Se on varmaa.

Voimia ja kaikkia kauniita asioita viikkoonne!


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Mökillä


Tehtiin viiko sitten lauantaina päiväretki mökille koko perheen voimin. Myös appiukko oli mukana. Intoa piukassa oltiin koko perhe; oli ihana nähdä mökkimaisema talven jälkeen. Kaikki oli ennallaan. Luontokin tuntui pysähtyneen odottamaan kevättä. 


Järvessä oli vielä vahva jää. Muuta tekemistä ei tarvinnutkaan keksiä, kun lapset liukastelivat jäällä koko iltapäivän eväidensyöntihetkeä lukuunottamatta. 






Oli ihan hiljaista, taivas oli pilvetön, ja oli tyyntä. Yhtään mitään ääniä ei kuulunut. Maisema oli ihan hiljaa, lukuunottamatta silloin tällöin kuuluvaa yksinäisen variksen raakuntaa. 


Tehtiin pieni kävelyretki koko porukalla. Fiinan ilme oli huvittava. Se ei ymmärtänyt yhtään, mitä hienoa oli jäällä liukastelussa. Kun se on hämillään tai tohkeissaan, se saa kummallisen aivastuskohtauksen, jolla se paheksuu kaikkea ja kaikkia jotka eivät tajua, miten asiat pitäisi sen mielestä tehdä. Korvien luimistelevaa ilme kertoo myös jotakin siitä mitä sen mielesssä liikkui.


Paljon mukavampaa oli kivuta omalle tähystyskivelle sammaleiden ja varpujen päälle. Juoksunaru on asetettu niin että Fiina pääsee mukaan mökin etupihalla tehtäviin touhuihin.



Maastossa ei ollut lunta jäljellä paljon mitään. Ainavihannat varvut ovat valmiina aloittelemaan kevättä heti, kun maa sulaa. Kahden lahden poukaman välisessä niemekkeessä oli lunta vielä vähän. Maasto on  niemessä sen verran upottavaa rahkasammalen ja varpujen peittämää suomaastoa, ettei sinne ollut mitää asiaa lyhytvartisilla kengillä.


Suopursu on erehdyttävästi saman näköinen kun sille sukua olevat puutarhan alppiruusut, lehdet on kylmällä supussa ja alaspäin. Odotan kovasti suopursujen kukintaa.


Odotan myös että kanerva, mustikka, puolukka, variksenmarja ja ruohokanukka kukkivat...


...Ja että lehtipuiden lehdet puhkeavat...
Mökkipihan puista eniten pidän kuitenkin uhkeista männyistä.


Myös eilen olimme mökillä käymässä, tällä kertaa tehtiin metsässä kaatuneiden puiden ja risukon raivausta.
Sää oli erilainen. Tuuli kylmästi, ja taivas oli harmaiden pilvien peittämä. Jää oli yhä vahva, ja kesti hyvin kävelyä, mutta muuten hiljaisessa maissemassa kuului kuinka jää eli.  Jää paukahteli ja huokaili. Jään alta kuului veden lorinaa. Kevät on hiljalleen tulossa.



Mielen valtaa yhä toisinaan epäusko. Onko oikeasti olemassa näin hienoja paikkoja, ja vieläpä niin että oma piilopirtti on siinä ihan vieressä?
Olo on kiitollinen. 


Teille, jotka olette vasta hiljan tulleet blogini lukijoiksi kerron, että löysimme unelmiemme mökin viime syksynä. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ voit käydä katsomassa viimesyksyn mökkitunnelmia. Meillä on vielä kesä ja uimakelit kokematta. Mutta jo nyt mökki maisemineen on antanut enemmän kuin koskaan osasimme unelmoida.


Lempeää sunnuntaita!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Puutarhasteluun virittäytymis - haaste


Between Rikkaruohoelämää - blogista haastoi minut vastaamaan kysymyksiin, jotka inspiroivat hauskasti puutarhastelukauteen. Kiitos haasteesta!

1. Kuvaa 5 eniten käyttämääsi puutarhakirjaa
2. Kerro 5 puutarhasi suosikkikasvia
3. Laita 3 kohdekuvaa penkistä, nurkkauksesta tai ruukusta tms.
4. Millä vyöhykkeellä viljelet?
5. Mikä kasvi kukkii ensimmäisenä puutarhassasi?
6. Minkä kasvin kukkimista odotat?
7. Luonnonkasvisuosikkisi?
8. Mitä viljelet siemenistä? Mainitse 3.
9. Mikä kukkapuu sinua kiehtoo
10. Mikä puu hurmaa sinut lehdillään.
11. Mitä yrttejä viljelet


1. Kuvaa 5 eniten käyttämääsi puutarhakirjaa

Karin Berglundin Unelmien kotipuutarha, on luettu lähes joka kevät moneen kertaan. Siltä kirja näyttääkin, että se oon kulkenut mukana kaikissa elämän melskeissä. Kirjassa viehättää iloinen ja luonnonmukainen asenne puutarhan hoitoon.


Tammen suuri puutarhakirja- sarja on mainio perusteos ja tuhti neljän kirjan tietopaketti, halusi sitten tietää perennoista, yksivuotisista kukista tai hyötykasveista.


Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan Luonnonmukainen puutarha- kirjan ajatukset ovat hyvin lähellä omaa puutarhafilosofiaani.


Aivan hurmaava ja todella kaunis katsella on Ella Rädyn ja Irmeli Anttiroikon Rakkaudesta perennoihin. Kirjan lukemisen jälkeen puutarhaunelmat saavat ihan uuden ulottuvuuden.


Yksi rakkaimmista puutarhakirjoistani on vanha Elisabet Kochin kirja Oma puutarhani. Olen saanut kirjan mummoltani. Kirjan kirjoittaja oli mummoni täti, tutummin Essi-fassu (fassu = fars sister, tädit olivat ruotsinkielisiä), joka vaikutti  puutarhasuunnittelijana Helsingissä mm. kumpulan vanhojen talojen puutarhojen ja siirtolapuutarhan parissa.


Lisäksi minulla on vino pino vanhoja puutarhalehtiä, joita luen joka kevät näihin aikoihin uudelleen. Aina niistä löytyy jotakin uutta, sillä joka vuosi olen kiinnostunut vähän eri asioista. Tänä vuonna olen kahlannut kasvimaa- aiheisia kirjoituksia, jotka huomaan ohittaneeni aikaisemmin, koska aiemmin meillä ei ollut kasvimaata.


2. Kerro 5 puutarhasi suosikkikasvia.

Tämä kysymys on mieluinen, mutta siihen on aina yhtä vaikeaa vastata. Kaikki puutarhani kukat ovat suosikkejani, ja on vaikeaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Kaikilla kukilla on oma paikkansa puutarhassa, ja monet kukat eivät olisi niin hienoja ilman toisia kukkia ympärillään. Jos nyt pitää mainita viisi, niin otetaan sitten vaikka nämä:

Unikot


Kaiken näköiset ja oloiset kellokukat


Kärhöt

Kurjenpolvet


Kaikenlaiset päivänkakkaran malliset kukkaset; kevätvuohenjuuret, päivänkakkarat, asterit, jalokallioiset, syyshohdekukat, punahatut... Erityisesti kun niitä on paljon.


3. Laita 3 kohdekuvaa penkistä, nurkkauksesta tai ruukusta tms.

Kivikko keväällä..





kesällä...


syksyllä...



 4. Millä vyöhykkeellä viljelet?

Meidän puutarha taitaa olla kakkos- ja kolmosvyöhykkeen rajamailla

5. Mikä kasvi kukkii ensimmäisenä puutarhassasi?

Lumikellot ja sinivuokot kukkivat lähes samoihin aikoihin heti pian kun routa on vähän sulanut.



6. Minkä kasvin kukkimista odotat?

Nooo... ensin tulevat tietysti krookukset, ja sitten kaikki muut kukat kukin vuorollaan. Luulen että SE on puutarhanhoidon perusajatus, odottaa jotakin kukkivaksi... :)


7. Luonnonkasvisuosikkisi?

Kalliokielo. Sitä kasvaa meidän tontilla luonnostaan yhden koivun juurella, ja olen siirtänyt sitä kivikkoon. Se on vaan niin kertakaikkiaan viehättävä. Puutarhamyymälöistä saa sen kiinalaista sukulaista tarhakalliokieloa, joka on noin metrin korkuinen perenna; luonnonvarainen kalliokielomme  on noin 20 cm korkea.


8. Mitä viljelet siemenistä? Mainitse 3.

 Kasvimaalle tulee tietysti kaikkea mahdollista. Taimikasvatuksessa on tomaattia, muutamia yrttejä ja kesäkukkia.
Joka kevät kylvän myös yksivuotisia unikoita puutarhaan, ja aika monta perennaa puutarhassani on saanut alkunsa siemenestä.




 

9. Mikä kukkapuu sinua kiehtoo?

Omenapuut, sekä koriste- että satoa tuottavat.


10. Mikä puu hurmaa sinut lehdillään.

Monet lehtipuut ovat luonteikkaita. Esimerkiksi lehtosaarni on upea.


11. Mitä yrttejä viljelet

Viljelen kaikenlaisia yrttejä. Käytän niitä tuoreena salaateissa ja kesäruuissa, loput kuivatan tai pakastan talven varalle. Basilika on yksi suosikeistani, lisäksi pitää olla ainakin tilliä, oreganoa, timjamia, salviaa, rucolaa, sitruunamelissa ja minttua.




Jaahas kukas haluaa tämän haasteen itselleen? Tästä sen saa vapaasti ottaa ken tahtoo, ja ketä kysymykset inspiroivat! Itselleni haaste oli erittäin inspiroiva, ja oli hauskaa kaivella viimekesän kuvia koneelta vastauksia varten.


Kiitos haasteesta, Between!