Pihakierros

Kamera oli jälleen tupaten täynnä kuvia. Täytyy vähän tännekin tuoda niitä vaihteeksi, ettei tule postaustukkeuma. :)

Ihanaiset idänunikot aloittelevat molemmissa istutusalueissa kukintaa. Olen joskus ensimmmäisinä vuosina tänne muuttomme jälkeen kylvänyt tavallisia punaisia idänunikoita, ja niistä kehittynyt vuosien aikana isot puskat.

Intensiivisempää oranssinpunaista väriä saa hakea. Väri ei ole hempeilijöitä varten.

Tänä vuonna kukkamaassa nuppuja on ensimmmäistä kertaa tehnyt myös purppuranpunainen idänunikko. Vesikielellä odotan sen kukkimista. Sitä odotellessa, Rosea plena - tarhapioni, talon alkuperäistä kasvistoa, availee kukkiaan.
Pionin nupun aukeamisen hetki on ehkä ihanin..

Täydessä kukassa tämä pioni on aika muhkea ilmestys.

Ja rikkaruohojahan ei kukaan tietenkään huomaa, kun niistä ei mainitse... ;) Yksi kukkamaa on jäänyt vähän huonolle hoidolle tänä vuonna...

 

Kukkamaassa huiskentelevat meidän pihan syttyräiset lehtoakileijat ja tummakurjenpolvi.

 

 Myös mummolta perityt jaloakileijat, purppurainen ja valkoinen aloittelevat..

 

 

Kukkamaan taustaalla kukkii lumipalloheisi.



Ja lähempänä tietä toisessa päässä kukkamaata vuorikaunokit hehkuvat kilpaa metsäkurjenpolven kanssa.



Metsäkurjenpolvi on niin ihana! Tienpientareiden tämän hetken kuningatar.

 


Tarhatyräkki on kaunis myös aika lyhyen kukinnan jälkeen. Sade on laittanut sen retkottamaan kivikkokukkamaan käytävälle.

Jälleen vähän kuin varkain ja sattumalta purppuran värinen onnenapila on pesiytynyt kukkamaan laidalle. Jotkut pitävät sitä rikkaruohona, mutta minusta se luo upean värikimaran rönsyakankaalin ja kerrotun idänkurjenpolven kanssa.

Tuoksukurjenpolvi on peittänyt oman paikkansa hyvin. pidän siitä aina vain enemmän ja enemmän. Väri, lehtien tuoksu, maata peittävä kasvutapa, kaikki osuu niin kohdilleen.

Viehättävät konnantattaren kukinnot ovat kauniita koiranputkien valkoista kuohua vasten.

Vielä yksi: Kevätataslea kukki hopeahärkin kainalossa(terveisiä pikkuisen puutarhan Hortensialle) myös juhannuksen tienoilla. Siinä oli kokonaista yksi kukka. Vielä on pikkuruisella matkaa suureksi pensaaksi.

Päivänkakkaraketo saunan edustalla on ihanimmillaan.

Vanhempani osallistuvat avoimet puutarhat- tapahtumaan sunnuntaina. Tervemenoa ruusuja katsomaan, tänään juuri piipahdin siellä, ja kyllä siellä toistakymmentä ruusua ainakin oli jo ihan täydessä kukassa, ja toinen mokoma aloitteli. Jos vain saadaan lämmintä, niin alkukesän ruusut näyttäytyvät kaikessa loistossaan sunnuntaina. Täällä päin on muutama muukin hieno puutarha, jotta saat koko päivän täyteen puutarhavieralukohteita. :)

Alla ruusu "Caerulea"

Ihanaa loppuviikkoa!

Päivänkakkaramandala

Puutarhassa on yllin kyllin materiaalia vaikka minkälaisia mandaloita varten. Viimekerrasta viisastuneena kokosin mandalani tällä kertaa tuolille liinan päälle. Valkoinenkin näyttää ihan mukavalta taustalta.

Materiaalina tällä kertaa päivänkakkaroita..

Niittyleinikkiä, koiranputkia, lupiineita..

Nurmitädykettä..

ja tarhatyräkin kukintoja

Tämmmöinen siitä tuli tällä kertaa. :)

Mehiläisen tanssi

Surrrrrr surrrrrr. Joka paikka pörisee ja surisee.  Meille päin eivät ole ilmeisesti kantautuneet uutiset mettiäisten joukkokadosta. Vaikka alkukesä on ollut kylmä ja tuulinen, on herukoiden ja omenapuiden pölytys onnistunut loistavasti, ja kirsikkapuihinkin näyttää tulevan ensimmmääistä kertaa kunnon sato. Kun hedelmäpuut on pölytetty, mettiäiset kiiruhtavat puutarhan muiden kukkien luo. Olisi hauska nähdä niiden tanssi pesässä, kun ne kertovat muille työläisille, että Paratiisinpalasessa on pöytä katettu. Näin mehiläisten tanssista kertoo löytämäni artikkeli :

" Karl von Frisch sai Nobelin jaetun palkinnon tutkimustyöstään mehiläisten tanssikielen parissa1973.

Mehiläiset käyttävät eri tyyppisiä tansseja sekä medestä että siitepölystä ilmoittamiseen.Tanssin tyyppi määräytyy ravintolähteen etäisyyden perusteella.

Pyörötanssia ( so. ympyrä yhteen suuntaan ja käännös, ympyrä ja käännös...) suorittava mehiläinen juoksee lyhin, nopein askelin pieniläpimittaisia ympyröitä usein suuntaa vaihtaen. Tanssi kestää muutamasta sekunnista jopa minuuttiin, minkä jälkeen mehiläinen voi tanssia toisessa paikassa "kakkua" eli mehiläiskennostoa.

Tanssivan mehiläisen ympärillä olevat mehiläiset seuraavat tanssia tuntosarvet ojennettuina kohti tanssijaa. Pyörötanssilla voidaan ilmoittaa ravintolähde, joka on alle 100m:n päässä  pesän ympäristöstä. Paikan suuntaa sillä ei ilmoiteta.

Jos ravintolähde on yli 100m:n päässä, mehiläinen suorittaa pyristystanssin.Se juoksee ensin puoliympyrän, kääntyy kohti lähtöpaikkaansa, ja palaa sinne suoraan takaruumistaan voimakkaasti sivusuunnassa pyristellen. Tämän jälkeen se juoksee puoliympyrän päinvastaiselle puolelle, kuin alussa ja toistaa pyristysjuoksun.

Täydelliseen tanssikuvioon kuuluu siis kaksi pyristysjuoksua. Etäisyyden ravintolähteelle kasvaessa tanssin tempo hidastuu. (n.10 pyristysjuoksua 15 sekunnissa tarkoittaa, että ravinto on n.100m:n päässä. 2 pyristysjuoksua 15 sekunnissa merkitsee ruokapaikan olevan 5000 m:n päässä pesältä.) Arvoitus on, kuinka tanssia seuraava mehiläinen saa tiedon ravintolähteen etäisyydestä. On mahdollista, että etäisyystieto välitettäisiin äänen välityksellä.

Tanssiva mehiläinen tuottaa pyristysjuoksun aikana n.250 Hz:n ääniä. Ääni koostuu sarjasta ääni-impulsseja, joiden lukumäärä pyristysjuoksua kohti riippuu ravintolähteen etäisyydestä. Etäisyystiedotus voi tapahtua myös sähkökentän välityksellä, jolloin tanssia seuraavat mehiläiset saisivat tiedon etäisyydestä sähkövärähtelyn taajuuden perusteella.
Pyristystanssi ilmoittaa myös ravintolähteen suunnan siten, että pyristysjuoksunsuunta on painovoiman suuntaan sama, kuin ravintolähteen suunta aurinkoon nähden vaakasuorassa tasossa.

Jos ravintolähde sijaitsee auringon suunnassa, juoksunsuunta on kakulla alhaalta ylös. Jos taas ravintolähde ja aurinko ovat pesän  vastakkaisilla puolilla suorassa linjassa, juoksu suuntautuu alaspain. Muilla suunnilla olevat ravintolähteet ilmoitetaan suorittamalla juoksu samassa kulmassa joko oikealle tai vasemmalle pystysuorasta suunnasta kuin ravintolähde sijaitsee auringon suunnasta pesästä katsottuna.

Mehiläiset löytävät tanssilla ilmoitetun ravintolähteen melko tarkasti. Suuntavirheet ovat alle 15' ja etäisyysvirhe n.150m. Pienet epätarkkuudet ovatkin tarkoituksenmukaisia -  vähäisiä ravintolähteitä mehiläinen ei edes ilmoita.

Tiedotustanssista ilmenee myös aika, jolloin ruokaa on saatavilla. Mehiläiset muistavat tämän ajan ja vierailevat kullakin kasvilajilla vain aikoina, jolloin ne erittävät mettä (se aika vaihtelee eri kasveilla ilman lämpötilojen mukaan, mesi ei "irtoa" kaikilla samoissa lämpötiloissa)

Juuri tanssien seuraamisen aloittaneet kenttämehiläiset eivät lennä ensimmäisen seuraamansa tanssin ilmoittamaan paikkaan, vaan ne saattavat seurata tansseja tunteja ennen kentälle lähtöä. Näin niillä on mahdollisuus valita paras ravintolähde, koska tätä tarkoittavia tansseja on eniten

Tiedotustanssi ei muutu jyrkästi pyörötanssista pyristystanssiksi, vaan muutos tapahtuu asteittain ns. sirppitanssin kautta. Eri mehiläisroduilla on pieniä vaihteluita etäisyyden ilmoittamisessa, mutta periaate on yleensa sama.

Mehiläiset saavat tiedon kukan tuoksusta tanssivan mehiläisen karvoituksesta, johon sitä on keruuretkellä tarttunut. Lisäksi ne saavat tietoa ravintokasvista, meden tuoksusta ja mausta. Mitä runsaampi ja sokeripitoisempi mesilähde on, sitä enemmän mehiläinen tanssii. Täten kasvustolla vierailevien mehiläisten määrä pysyy suhteessa saatavissa olevan ravinnon määrään. Vastaavasti myös ravintolähteen etäisyys vaikuttaa tanssin suorittamiseen: mitä kauempana ravintolähde on, sitä vähemmän mehiläiset tanssivat. Täten siis lähellä sijaitsevat ravintolähteet tulevat ensin käytettyä hyväksi."

Eikö ole uskomatonta! Puutarhastelija tuntee itsensä nöyräksi tällaisen luonnon ihmeellisyyden edessä.

Hienoja otuksia nuo mettiäiset!

Kaikkee kivaa tulee kokeiltua

Vuoden alussa lueskelin ruotsalaista puutarhalehteä, joka povasi puutarhaihmisten innostuvan tekemään kukkamandaloita. Olin jo melkein unohtanut koko jutun, kun ilmaantui jonkinlainen joutohetki päivää ennen juhannusaattoa.

Hain puutarhasta miljoonakellon, syreenin, metsäkurjenpolven, suolaheinän, päivänkakkaran, puna-ailakin ja tuoksumataran kukkia ja jalopähkämön ja tuomipihlajan lehtiä. Aloin rakentaa mandalaani puuhellan päälle, koska halusin asetelmani mustalle alustalle.
Mukavaa puuhaa. Ymmärrän hyvin mandalan teon meditatiivisen puolen merkityksen.

Olin kokonaan kokoamispaikkaa mietttiessäni unohtanut, että mandalani pitäsi yrittää kuvatakin. Puuhella on kyllä kätevä, kun se on mustahko. Mutta. Se sijaitsee keittiön pimeimmässä nurkassa, jonne luonnon valo ei yllä, ja johon ei ole keinovaloakaan saatavissa. Ja musta hellan pinta imee loputkin valot. Lisäksi puuhella on aika korkea. Ja mandala pitäisi kuvata suoraan ylhäältä päin.

Joten. Olkaa armollisia. Kuvat eivät ihan onnistuneet kuten olisin tahtonut.

Toisaalta, tärähtäneetkin kuvat näyttävät ihan kivoilta....

Aion kuitenkin jatkaa mandalakokeiluita. Harkitsen mustan kartongin hankkimista.

Seuraavana aamuna puuhellalle unohtunut kukkamandala oli omalla laillaan kaunis..

Nocturne

Eino Leinon runon Nocturne  
tulkitsee  kauniisti linkin takana Vesa- Matti Loiri...

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?

Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.

Miksi juovat päivän laskenehen?

Koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

Koska sinne on silmäin kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

Koska päättyneet on päivän kemut.

Miksi varjot virran veen?

Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Näihin keskikesän yön kuviin ja tunnelmiin...

Kaunista juhannuksen aikaa!

Tänä iltana kello kuusi vedetään liput salkoon ja rauhoitutaan keskikesän juhlan viettoon. Tämän postauksen kuvat ovat viimevuodelta. Silloin oli myös viileää, mutta toukokuun lopun helteet veivät kesää pidemmälle; Juhannusaattona juhannusruusut olivat täydessä kukassa, nyt kaikki ruusut ovat vielä nupullaan. Juhannuksen vietto ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sateetonta säätä. Kokosta ja keskikesän kauniista rehevyydestä voi nauttia, kunhan pukeutuu sään mukaan, ja sehän on meille puutarhastelijoille tuttua.

Lapuuuteni juhannusmuistoihin kuuluu laulu Sunnuntaiaamuna. Muistan keinuneeni narukeinussa lapsuuden kodin pihassa ja odottaneeni lähtöä Mummun ja Papan mökille, ja hyräilleeni tuota laulua. En koskaan osannut sanoja ensimmäistä säettä pidemmälle, mutta silti laulu on jäänyt mieleeni elämään.

Oikein kaunista ja rentoa ja kaikin puolin ihanaa Juhannusta kaikille!