Kolme valkoista ja kaksi roosaa kaunotarta

Väsyneenä ja onnellisena ihanan blogiystävätapaamisen jälkeen lähdin ajelemaan mökille. Sinne on meiltä tunnin matka, oli rentouttavaa ajella hiljaisia kesäisiä teitä pitkin. Vastassa oli tuttu ja rakas järvimaisema, jonka taakse aurinko laski, sekä kukkivat metsätähdet sananjalkojen seassa.

Seitsemän täydellistä terälehteä. Pienenpienet tähdet näkyvät hämärässäkin metsässä kauas, nimi ei voisi olla kuvaavampi.

Sunnuntaina satoi vettä, kännykän säätiedotus- sovellus kertoi että "heikkoa sadetta 100 %". Jälleen kerran mökkijärven vesi vaihtoi sävyä.

Sateesta huolimatta en malttanut olla kyykkimättä varvikossa kameroineni; suopursut olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. Ne ovat samaa sukua alppiruusujen ja atsaleojen kanssa - meidän oma suomalainen luonnonvarainen rhodorendron.

Viime syksynä pongasin varvikosta punamarjaisen ruohokanukan. Siitä asti olen vesi kielellä odottanut sen kukintaa. Vain harvalla kasvilla on täysin mustat kukat, kuten ruohokanukalla - valkoiset osat ovat vain verholehtiä, varsinainen kukinto on tuo musta osa tuossa keskellä. Lasten kanssa ihmettelimme kaunista kukkaa, ja muistuttelin, että se tekee myrkyllisen punaisen marjan sitten syksyllä. Sitä ei sitten sovi syödä, ihastella vain.

Syötäviäkin marjoja löytyy.

Mökin ympäristössä oleva varvikko on hauska, sillä siinä on vähän kaikkea sekaisin; mustikkaa, puolukkaa, kanervaa, suopursua, juolukkaa, variksenmarjaa ja ruohokanukkaa, sekä matalana alustana rahkasammalta ja sananjalkoja. Varvikon kokoonpano vaihtelee jonkin verran maaston mukaan; Juolukka ja variksenmarja kasvavat mielellään rantatöyräällä yhdessä mustikan ja ruohokanukan kanssa. Muualla kanerva ja suopursu valtaavat maastoa kumppaninaan sananjalat, mustikka ja puolukka. Niin, ja sanottakoon nyt sekin, että siellä täällä kasvaa edellisen asukkaan istuttamana vuorenkilpeä - mikään ei voisi näyttää hullunkkurisemmalta ja epäsopivammalta. Aikomukseni on kerätä vuorenkilvet pois varvikosta, ja tuoda ne tänne kotipihaan johonkin kohtaan kasvamaan, pois niitä ei tokikaan raaski heittää. (Mökillä on myös pieni perennapenkki edellisen omistajan istuttamana, jonka sunnuntaina tyhjensin, ja toin kotipihaan - mökkipihassa ei tarvitse tehdä puutarhatöitä, siellä luonto saa panna parastaan, se kun sen totisesti osaa.  Pienessä betoninoppakivien (betonikivet saavat myös kyydin pois) ympäröimässä penkissä kasvoi yksi kutakin: jättipoimulehti, pikkutöyhtöangervo, päivänlilja, komeamaksaruoho, rönsyakankaali, mehitähti ja ajuruoho.)

Tällä hetkellä maasto on heleän vaaleanvihreä, kun mustikka on tehnyt uudet vihreät lehdet. Muutama litra mustikkaa taitaa tulla ihan vain mökkipihan kiertämällä, mikäli pölytys onnisuu.

Puolukan kukka kelpaisi koristeeksi paremmissakin piireissä. Kukat eivät aivan vielä ole auenneet kokonaan, mutta nupullaankin ne  ovat hurjan somia.

Kaunista juhannusviikkoa!

Luonnonkukkia

Havahduin ajattelemaan, että jos puutarhassani ei olisi ainuttakaan suomalaista luonnonkasvia, jäisi kukkavalikoima paljon pienemmäksi.
Melkein kaikki perennathan ovat jossain maassa alunperin luonnonkasveja, joita kasvikeräilijät- ja tutkijat ovat tutkimusmatkoiltaan tuoneet puutarhoihin, ja joista sitten on jalostettu lukematon määrä erilaisia perennoja.
Suomen luonnonkasvisto ei kuitenkaan joudu ollenkaan häpeään ulkomaisten ihmeiden rinnalla. Meiltä löytyy kukkivia kasveja pikkuisista, hennoista niitty- ja ketokasveista toista metriä korkeisiin komeisiin kasveihin ja voimakkaasti leviäviin maanpeittäjiin, kosteikkokasveja unohtamatta.
Meidän laaja tonttimme on tarjonnut monenlaisia kasvupaikkoja luonnonkasveille, ja useimmat kukkapenkkeihin siirtämäni perennat ovat kotoisin omalta tontilta. Monet ovat myös kulkeutuneet lahjana toisten harrastajien puutarhoista. Osan olen kylvänyt siemenestä, itsekerätystä, saadusta tai ostetusta.

Tässä maljakossa on meidän tontin joutomailta kerätty kukkakimppu. Joukossa on ukon- kurjen ja harakan kelloa, ojakärsämöä, puna-apilaa, kultapiiskua ja siankärsämöä.

Samalta alueelta kerätty kevätkimppu sisältää valko- ja sinivuokkoja sekä pikkukäenrieskaa.

Yläkuvan keto-orvokki väri-iloittelee kaikissa mahdollisissa väriyhdistelmissä, joissa on keltaista tai sinistä. Alla toinen variaatio keto-orvokin siementaimista.

Kevätesikot ovat ihastuttavia. Muurahaiset kuljettavat niiden öljypitoisia siemeniä, ja taimia putkahtelee milloin mistäkin.

Kaikki vuokot kuuluvat tietysti lunnonkasvien aateliin, kevätpuutarha ei olisi mistään kotoisin ilman sini- ja valkovuokkoja.

Erilaisia luonnonvaraisia kellokukkia löytyy monta; Kissankello, kurjenkello, harakankello (kuvassa), peurankello, ukonkello..

Sitten löytyy kurjenpolvia, jotka on alunperin luonnokasveja, ja joita myydään taimistoilla sulassa sovussa muiden perennojen kanssa: verikurjenpolvi, tummakurjenpolvi, kyläkurjenpolvi (kuvassa), ojakurjenpolvi, metsäkurjenpolvi..

 Lisäksi löytyy suuri joukko muita luonnon kukkia, jotka koristavat puutarhaani:

Päivänkakkara

Lehtosinilatva. Kuvassa valkokukkainen muoto. Monista sini- ja punakukkaisista luonnonkukista on olemassa myös valkoinen muoto. Esimerkkinä sinilatvan lisäksi vaikkapa verikurjenpolvi, ketoneilikka ja kurjenkello.

Voi olla myös toisinpäin. Yleensä siankärsämö on valkoinen, mutta siiitä on löydetty lunnosta myös punakukkaisia kantoja, jotka on otettu kaupalliseen viljelyyn. (kuvassa taustalla valkoinen isorikko ja sininen peurankello, jotka ovat niinikään luonnonkasveja)

 Edessä ketoneilikka ja taustalla ajuruoho, eli timjami, käy myös mausteeksi. Tosin mausteeksi kasvatettava timjami on jonkin verran aromaattisempaa kuin luonnonvarainen sisarensa. Kuva on harmillisen huono, täytyy ensikevänä kuvata tämä kaksikko uudelleen.

Ojakellukka on viehättävä omalla tavallaan. Pritanniassa erilaiset lunnon kellukat ovat suosittuja.

Keltamaksaruoho

Tummatulikukka

Ihanimmista ihanin; Kalliokielo.



 Lemmikkiä ei toki sovi unohtaa.

Jos haluat luonnon kukkia puutarhaasi, eikä niitä ole muuten saatavilla, niitä voi myös kylvää siemenistä. Siemeniä löytyy esimerkiksi Suomen Niittysiemenestä. 
Luontoportista puolestaan löytyy tunnistusapua, mikäli joku kaunis tienpientareen kukkanen ei löydä nimeä.

Luonnonkasvit ovvat erottamatoon osa suomalaisten mielenmaisemaa. Reijo Taipale tässä laulaa niittykukista. Moni on varmasti kerännyt seitsemän kukkaa juhannusyönä tyynyn alle ja toivonut näkevänsä unia tulevasta rakastetustaan.  Kosmetiikkayritykset käyttävät hyväkseen luonnon kasvien eri aineosia, mutta myös mielikuvia siitä, että luonnon kasvit ovat itsestään selvästi osa hyvinvointia. Jos shampoopullon kyljessä on kielon tai koivunoksan kuva, se luo ihan tietynlaisia mielikuvia kuluttajan mieleen verrattuna eksoottisten kasvien kuviin.

Halusin kirjoittaa luonnon kukista siksi, että minusta eksoottiset ihmetykset ovat nykyään niin paljon esillä puutarhamyymälöissä. Minusta meidän pitäisi enemmän arvostaa sitä, mitä löytyy tästä ihan läheltä. Haastankin kaikki pongailemaan luonnonkukkia ensikesänä. Kukista voi kerätä vaikka siemeniä, joita voi kylvää omalle pihalle. Muistathan kuitenkin jokamiehen oikeudet, sekä sen että osa luonnon kasveista on uhanalaisia tai rauhoitettuja. Harvinaisen kukan siemenet on syytä jättää kasvupaikalle, jotta luonnonvarainen kasvikanta pysyy elinvoimaisena. Kukaan ei kuitenkaan estä valokuvaamasta luonnonkasveja kasvupaikallaan.

Tässä vielä tummakurjenpolvi.