Kevätkö?

Lumi on kadonnut vauhdilla. Vielä hetki sitten tarvittiin potkukelkkaa...
Päivisin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja tuuli haihduttaa sulavan lumen tuoman kosteuden.

Yöllä on kuitenkin niin paljon pakkasta, että maa pysyy jäässä, eivätkä kevätkukat pääse aloittamaan kukintaansa.
Käyn joka päivä tarkistamassa, mitä kuuluu lumikelloille. Vielä pitää odottaa.
 

Sinivuokkojen kanssa on sama juttu. Yleensä ne nostavat pienet untuvaiset nuppunsa heti kun lumi on sulanut. Ne kasvavat kylätien vieressä joutomaalla, ison koivun juurella.

Narsissit ovat myös pistäneet pienet piipat maan pinnalle. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että ihan pian koko puutarha on täynnä kukkia.

Sisällä valmistaudutaan myös kevään tuloon. Leikkasin talven jäljiltä aika reppanan näköisen koristechilin aika voimakkaasti ja lannoitinkin vähän, ja nyt se työntää innokkaasti uusia pirteitä lehtiä. Taimiosastolla on tulossa kahta syötävää chiliä. Oikeastaan en ole kovin paljoa käyttänyt chilejä ruuanlaitossa, mutta niiden kasvattamisen kokeilu houkutteli kuitenkin. Ne ovat näyttäviä pikkupensaita kukkineen ja hedelmineen.

Päivät on kirkkaita, ja yöt kuulaita. Kevätsää ei voisi enää paremmaksi muuttua.

Eilen illalla kylmä yö houkutteli läntiselle taivaalle revontulia. Käsittämättömän upeaa leiskuntaa, jota on vaikea kuvailla (ja valokuvata).

Mukavaa keskiviikkoa!

Ufoja kasvimaalle

Olen kovasti koittanut malttaa mieleni selaillessani Korpikankaan ja Exotic gardenin siemenkuvastoja, joista yleensä hankin tarvitsemani siemenet. Tänä vuonna ajattelin tukea lähellä sijaitsevaa paikallista puutarhaa ja sen taimimyymälää, ja hankkia suurimman osan tulevan kasvukauden siemenistä sieltä. Honkasen puutarhalla on aina mahtava valikoima siemeniä, ja heiltä yleensä hankin myös laadukkaat kesäkukat. Siemet eivät kuitenkaan ei vielä tulleet heidän myymäläänsä, joten ensimäinen ostos tuli hankittua Korpikankaalta, koska kyseisiä siemenpaketteja en vain voinut vastustaa. (Suomalaisia myymälöitä kaikki ovat, joten sijoitus tulee jokatapauksessa oman maan hyväksi. :) )

Ensikesänä kasvimaamme valtaa omituisten otusten kerho. Viimekesän muhkeasta ja maukkaasta sadosta innostuneena halusin lisätä kurpitsavalikoimaamme.
Muistuttakaa minua sitten keväällä: Vain yksi taimi kutakin lajia riittää 4- henkiselle perheelle!
- Viime kesänä meillä oli kaksi tainta pyöreitä kesäkurpitsoja (tuollaisia kuin nuo ensimmäisen pussin vasemmassa alareunassa olevat, mutta tummanvihreitä), sekä kaksi keltaisen talvikurpitsan tainta ja kurpitsoita tuli enemmän kuin riittävästi - sosekeittoaineksia riittänee pakastimessa pääsiäiseen asti. Tosin asiaan saattoi pikkuisen vaikuttaa se, että korjasimme kesäkurpitsat noin jalkapallon kokoisina - jälkeen päin kuulin, että ne tulisi korjata tennispallon kokoisina. Hyvän makuisia ne ainakin olivat vielä isoinakin, joten haitanneeko tuo. Emmekä sitä paitsi oikein olisi ehtineetkään kerätä kaikkia pieninä, kun ne kasvoivat niin nopeasti.

Kukkapenkki olohuoneessa kaipasi hieman piristystä joulukukkien kukittua. Hankin saintpaulioita. Niitä minulla ei ole ollut olikeastaan koskaan aiemmin. Ihastuin tuohon heleänsiniseen väriin.

Mieheltäni sain nimipäiväkukaksi vielä yhden, suloisen sametin sinisen.

 

Monta uutta lukijaa on löytänyt blogini. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Mitä enemmän päivä pitenee, sitä useampi vanha tuttu puutarhablogi heräilee talvihorroksesta. Huomenta vain ja hyvää kevään odotusta myös kaikki vanhat tutut!

Kevät on kuulkaa lähempänä kuin uskoisikaan. Viime vuonna 11. päivä maaliskuuta kerroin blogissani ensimmäisistä lumikelloista.

Aika huimaa!

 Ennen kuin kevät tulee, laitamme luistimet jalkaan ja menemme jäälle kokeilemaan luistelua.

Kaunista ja auringonpaisteista viikonloppua! (kuva alla otettu terassin ovelta)

Kukkaikkunalla

Meidän talon ikkunoissa ei ole ollenkaan ikkunalautoja. Olohuoneen talonpoikaiseen tyyliin sopivaksi kukka-alustaksi löydettiin edellisen asukkaan navettaan jättämä penkki. Ikkunalautojen puutteen vuoksi, ja myös siksi, että ikkunat ovat aika matalalla (lapsiperheessä ei kovin kätevä kukkien säilytyskorkeus), meillä ei ole kukkia joka huoneessa. Olohuoneen ikkunat antavat pohjoiseen ja itään. Pohjoisikkunasta ei juuri valoa tule ainakaan näin talvella, joten kukat ovat itäikkunalla, ja saavat edes vähän aurinkoa päivittäin silloin kun aurinko nyt ylipäänsä ilmaantuu taivaalle.
Kasvit vasemmalta lukien : palmuvehka, amaryllis, huonearalia, jouluruusu, (koristekurpitsaksi jätetty kellastunut kesäkurpitsa) ja kerrottu punakukkainen kiinanruusu.  Kiinaruusua lukuunottamatta kasvit on hankittu aika vähän aikaa sitten.

Kiinanruusu on kulkenut mukanamme pitkään, ja säilynyt kuin ihmeen kautta hengissä kaikista muutoista ja remonteista, samasssa ruukussakin se on ollut varmasti ainakin kahdeksan vuotta kuin mikäkin bonzai. Olen ajatellut sille suurempaa ruukkua, kunhan vain löydän sopivan. Kiinanruususta voi tulla aika iso puu, ja isoon ruukkuun siirtäminen todennäköisesti saisi minunkin yksilöni kasvamaan kokoa huimasti. Joten jos vaihdan sille isomman ruukun, täytyy miettiä myös, että mihin se mahtuu kasvamaan.
(lisäys myöhemmin) Tässä kiinanruusuni kukka:

Yläkuva on otettu kun amaryllis vasta kasvattaa nuppujaan. Nyt sen ensimmäinen kukkavana on jo leikattu pois, ja toinen kukkavana kukkii parhaillaan.

Amarylliksen ja palmuvehkan välissä taivaltaa kaksi afrikkalaista norsua. Norsut eivät ehkä kuulu talonpoikaiseen tyyliin, mutta ikkunalaudalla on tropiikissakin viihtyviä kasveja, joten nuo matkamuistot sopinevat asumaan kukkien lähellä.
Isomman norsun olen tuonut mukanani Tansaniasta, jossa olin joskus vierailulla opiskeluaikoinani ystävyyskouluvierailulla, ja pienemmän norsun on anoppini tuonut Liberiasta, jossa hän oli käymässä työnsä puolesta kymmenkunta vuotta sitten. Joku ehkä huomaa että penkillä taivaltaa on myös mieheni Keniasta työmatkalta tuoma leijona, mutten muistanut ottaa siitä lähikuvaa. Meidän perheessä on näemmä aika paljon tehty Afrikan matkoja.

Odotan kovasti että jouluruusun nuput avautuvat.

Aralian viereen (aralia uudesssa ruukussa) naapuriin on myös hiljattain muuttanut Pikkuapulaisen (5v) koristelema piparimökki. (Pikkupuutarhurin (10v) mökki odottaa vielä kokoamista.)

Toinen kukkaikkuna meillä on olohuoneen vieressä olevasssa kulmahuoneessa, joka toimittaa vierashuoneen virkaa tarvittaessa. Siellä kukat ovat vanhan senkin päällä. Ikkuna antaa etelään.

Siellä kasvaa hetki sitten hankittu alokasia Pikkupuutarhurin valmistamasssa saviastiassa.

Marraskuun lopulla pelastin terassilta vielä vihertävän kesäneilikan sisään. Ehkä siitä saa alkuja ensi kesäksi.

Meillä syödään paljon intialaisittain maustettua ruokaa, ja käytän paljon tuoretta inkivääriä. Yksi inkiväärin juuripala oli kasvattanut verson, ja ajattelin kokeilla, saisiko siitä jonkinlaisen viherkasvin. Onko jollain kokemusta inkivääristä huonekasvina? Multaan tuo juurakko kait pitäisi laittaa pikimmiten kuitenkin.

Viimekevään blogiystävätapaamisessa hankin Marketanpuiston markkinoilta chilin taimen. Se osoittautui koristechiliksi, joka teki pieniä punaisia mauttomia hedelmiä. Kukat olivat kauniin violetteja. Nytkin se kukkii ja tekee hedelmiä, vaikka valoa on tosi niukasti eteläikkunallakin. Koitan saada sen selviytymään talvesta sisällä. Katsotaan kuinka käy.

 Se on hauska, kun samassa oksassa on sekä kukkia, violetteja raakileita että kypsiä punaisia hedelmiä.

Kesän chili viettä terassilla. Runsaassa valossa sen lehdet tulevat tumman violeteiksi, lähes mustiksi. Tässä kuva elokuulta, jolloin se otettiin sisälle yöhallavaaran takia. (juu, minä olen joskus soittanut harmonikkaa, ja mieheni kitaraa, soittimet ovat esillä, koska haaveilemme joskus aloittavamme soittoharrastuksen uudelleen).

Orkideojakin on muutama, mutta niissä ei juuri nyt ole mitään kuvaamista. haaveilen että löytäsiin jostakin vanhan sinkkisen soikon, johon voisin tehdä pienoispuutarhan monesta orkideasta soran joukkoon. Kirpputoreja kiertelen yleensä sillä silmällä.  Elokuussa yksi orkidea kukki.

Muistutuksia!

Muistakaahan katsoa hienoja puutarhaohjelmia!
(Lisäykseksi, etten oikeastaan itse ehdi enkä malta keväällä ja kesällä katsoa puutarhaohjelmia, vaan katsoisin niitä mieluiten talven pimeinä iltoina. Pitäisiköhön laittaa vinkkiä tv- kanaville jotta vaihtaisivat ohjelmien lähetysajankohtia. -Otan mieluisimmat tallentavalle digiboksille talteen ja katselen sitten kun ehdin.)

RAKKAUDESTA PUUTARHAAN  on tullut jo jonkun aikaa. Netistä voi katsella vanhoja jaksoja. 

RANSKAN PUUTARHAHELMET alkaa tänään. 

EDEN  on tullut myös jo jonkin aikaa. Uusimmat jaksot on katsottavissa netissä.

Varmaan tulee vielä muitakin puutarhaohjelmia, noihin olen itse törmännyt.

 
Viherpiiperrystä sun muuta- blogin Katja on järjestämässä puutarhabloggaajien tapaamista.

Aihetta käsittelevä postaus löytyy TÄÄLTÄ. Olisi kivaa tavata mahdollisimman moni teistä ihan livenä :)

 

Tämän postauksen kuvat on otettu vanhempieni kukkaikkunoiden ihanuuksista. Ylimmässä kuvassa on joku erikoisempi orkidea, keskimmäisessä afrikan tähdikki. Alimmassa ihana perintökasvi onnenkäpy, jonka alku on Ulvilasta, jossa asuimme ollesssani alle 3- vuotias. Siellä oli ihana naapurin mummo, jonka luona me lapset vierailimme usein, tuolta naapurin mummolta äitini on saanut aikoinaan alun onnenkävystä.

Kevät hiipivi hissukseen

Katsokaa!

Lumikelloja! Olen joka päivä käynyt kurkkimassa kukkapenkkiin, että joko ne pian alkavat kukkia. Huomenissa ne ehkä jo uskaltautuvat avaamaan nuppunsa.
Ihmiset jo intoilevat kevätilmasta, ja talvikamppeet on vaihdettu kevyempiin tamineisiin. Luonto taitaa olla kuitenkin viisaampi, eikä intoile niin kovasti. Kun se takatalvi voi tulla ihan milloin vain. Onhan vasta maaliskuu. On viisaampaa odottaa.

Esikot ovat pikkuhiljaa kasvattaneet lehtiään.

Joutsenet ovat saapuneet jo läheiselle pellolle kailottamaan. Tuntuu ihan keväiseltä, vaikka tuuli saa vielä pukeutumaan lämpimästi. Haravoitavaa riittäisi, jos sitä joku haluaisi tehdä. Ahkera vapaaehtoinen saa paikan. Itse en niin kovasti haravoinnista perusta.

Kukkaikkunakin kaipaisi jotakin uutta vihreää, kiinanruusu odottaa mullan ja ruukun vaihtoa. Orkideat kukkivat ties monettako kuukautta yhteen menoon.

Kevät on päivä päivältä lähempänä. Se on ainakin varmaa.

Tulppaaneja

Ostaessani muutamalla eurolla ison nipun tulppaaneja kevätkaipuuseen, pohdin tulppaanien aiheuttamaa maniaa muuutama vuosisata sitten.

Tulppaanit olivat sijoituskohde. Erikoisen tulppaanilajikkeen sipulista oltiin valmiita maksamaan mahdottomia hintoja.

 

Kaikki yhteiskuntaluokat varallisuudesta riippumatta olivat mukana tulppaanien ostamisessa ja myymisessä.

Minusta on hauska ajatus, että jo silloin tulppaanit olivat kaikkien ihmisten ilona. Niitä kasvoi yhtälailla köyhän torpparin kuin äveriään linnanherrankin pihassa.

En yhtään ihmettele, että kaikki ihastuivat tulppaaneihin. 

Suomalaiset puutarhurit ovat oivaltaneet jotakin olennaista tuodessaan tulppaanit markkinoille keskellä talvea. Tulppaanien ohi on vaikea kulkea kun ne nököttävät napakoissa nippuissaan kaupan heviosaston lähettyvillä. 

Varsinkin kun ulkona on aika vähän värejä tarjolla. Nautitaan nyt leikkotulppaaneista. Ihan pian ne kukkivat puutarhassa!