Auringon lämmittävät säteet houkuttelivat pikkuiset lentäväiset aterioimaan. vaikka puutarhassa on perhosten suosimia syyskukkia; leimuja, punahattuja ja nauhuksia, ei mikään niistä tunnu pärjäävän tavalliselle ohdakkeelle. Ohdakepöheikössä oli menossa ihan kunnon juhlat valokuvaajan osuessa paikalle. Seuraava kuva on vähän epätarkka, mutta siitä saanee kuitenkin käsityksen perhospaljoudesta. Montako pihlajanmarjojen väristä perhosta löydät?
Vaikka tänne blogiin jo kiikutin aiemminkin nähtäväksi perhosten kuvia, en malttanut olla kuvaamatta niitä taas.
Tällä kertaa vuorossa nokkosperhonen. Sekin on hurjan kaunis, kun sitä saa tarkastella rauhassa.
Auringossa neitoperhosen kaunis siipikuvio näkyy myös alta päin. Upea, ihana perhonen!
Iltapäivän lämmin sää houkutteli meidät sadonkorjuuseen Mummun ja Äijän luokse.
Kotiinviemisiksi saimme omenia, kasvimaakurkkuja, viinirypäleitä ja tomaatteja. Luksusherkkuja!
Sadonkorjuun jälkeen kuvasimme ohdakeperhosen ja kävimme katsomassa söpösiä vasikoita.
Sitten lapset laittoivat meille herkullista keittoa, "pöösiä". Liemi oli ollut makuuntumassa edellisviikosta lähtien, ja nyt oli aika lisätä siihen muut ainekset.
Kaikenlaista herkkua kerättiin puutarhasta keiton joukkoon.
Lumoava tuoksu levisi puutarhaan, ja maistelutiimi odotti malttamattomana keiton valmistumista. Myös Tilta, joka on yksi Fiina- koiramme pennuista, osallistui pitoihin pitämällä huolen luuvarastostaan.
Lapset uurastivat koko iltapäivän. Ja vihdoin keitto alkoi olla valmista.
Maistuis varmaan sullekkin!
Saimme myös jälkiruokaa. Valitettavasti valokuvaajalta loppui akku kamerasta kesken juhlien, ja kuvaan pääsi vain keskeneräinen versio jälkiruuasta; joukosta puuttuu vielä kultapallon ja tiikerililjojen maahan pudonneet kukan terälehdet..
