Kiri kiri- kameran tyhjennys- keväälle tilaa

Tässä tulee sitten kuvapläjäys operaatiosta kameran tyhjennys, jotta kevätkuvat, joita joskus ehdin kuvata, saavat kamerassa tilaa. Täytyy kirittää täällä blogissakin ja pläjäyttää kaikki kuvat ennen tätä hetkeä kerralla tänne romsis vain, niin ei jää rästiin kaikki kuulumisten kertominen...
 (Makroputken korjaus olisi muuten maksanut 260 euroa. Luulen sillä hinnalla saavani jo uuden paremmilla ominaisuuksilla. Kevään pienet ihmeet tarvitsisivat juurikin makroputkea, ja tuntuu ettei perusputkella saa oikein mistään kotoisin olevia kuvia..)

Pääsiäisen tienoilla oli hetken verran aikaa rauhoittua, kun oltiin koko perhe terveenä ja meillä oli kaikilla vapaata. Tavattiin rakkaita ihmisiä, syötiin hyvin ja etsittiin pääsiäismunia.

Palmusunnuntaina lapset kävivät virpomassa mummulassa, ja askarreltiin monta hienoa virvontaoksaa. Hankkimani höyhenpussi oli jotenkin salaperäisesti kadonnnut askarteluvälinelatikosta teille tietymättömille, joten piti keksiä jotakin muuta koristusta oksiin. 
Tehtiin huovasta tipuja ja silkkipaperista hörsökukkasia. Tuli oikein hienoja oksia. 

Samaan aikaan kun me suomalaiset vietimme palmusunnuntaita ja valmistaudumme pääsiäiseen, afgaanit viettivät uutta vuotta. Yllättäen meidän kevätperinteemme ovat hämmentävän samanlaisia, vaikka juhla on eri, ja kulttuurit melkoisesti erilaiset. Töissä sain tutustua tähän heidän hienoon juhlaansa.
 Uusi vuosi on Afganistanissa 21.3.. Silloin ystävät kokoontuvat yhteen juhlimaan uutta kevään tuloa. Kaikki ruoka ja muu rekvisiitta symboloi uuden elämän alkua tavalla tai toisella. Juhlaruokapöydässä on tarjolla 12 darinkielen s- kirjaimella alkavaa ruokaa tai asiaa, koska myös kevät alkaa s- kirjaimella. Rekviisiittaan kuului kukat, peili, kynttilät, ja rairuoho sekä maalatut munat.

 Kun aloimme kylvää pääsiäistä varten rairuohoa, ei oikeastaan tarvinnut kauaakaan selittää, mistä on kyse - myös afgaanit kasvattavat ruohoa koristeeksi. He myös todellakin maalaavat myös munia vesiväreillä kuten mekin. 

Rekvisiitan lisäksi ruokia olivat mm. omenat, appelsiinit, makseiset, pikkuleivät, erilaiset pähkinät sekä taatelit ja rusinat. Lisäksi tarjolla oli taateliviinietikkaa, ruusuvettä sekä säilöttyä pinaattia sekä jotakin hapanrypäleeksi kutsutusta hedelmästä jauhettua sumac- nimistä maistetta, jota kuulemma käytetään kebabin tarjoilussa pöytämausteena. 

  Itselleni ehkä kaikkein hämmentävin makukokemus oli tuossa oikean puoleisessa säilyketölkissä tarjolle tuotu ruoka.

Maistaessani ensimmmäisen lusikallisen tätä ruskeaa ruokaa, itselleni tuli kummallinen olo, että aivankuin olisin joskus lapsuudesssani maistanut jotakin vastaavaa... Konteksti oli minulle niin kummallinen etten ihan heti hoksannut, miksi se maistui niin tutulta. 
- Uskokaa tai älkää - se  oli mämmiä!  Hämmentävää!

Pääruuaksi nautimme naudalihakastiketta, riisiä, ja pinaattimuhennosta sekä leipää. 
Seuraavana aamuna töihin tullessani sain vielä henkilökohtaisen voimaa antavan annoksen tulevaa vuotta varten;  Vedessä oli yön yli liotettu erilaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä tuoreita viinirypäleitä. Jokainen vesilasissa oleva hedelmä tai pähkinä symboloi tiettyä ruumiin osaa, kuten aivoja, sydäntä, munuaisia, lihaksia jne, ja kyseiset ainekset toivat onnea ja terveyttä tulevalle vuodelle kokonaisvaltaisesti. Tämä herkku on Afganistanissa tärkeä osa juhlaa erityisesti maanviljelijöillä, ja siinä hedelmiä ja pähkinöitä nauttiessa toivotetaan onne tulevalle kasvukaudelle, ja terveyttä ja voimaa tulevan satokauden töihin.

 Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä meidän pääsiäisperinteemme ovatkin paljon vanhempaa perua ja kotoisin paaljon kauempaa, kuin aluksi olin ajatellut. Lähi-Idässä uutta vuotta on vietetty keväällä meikäläisen pääsiäisen tienoilla ja kauan ennen ajanlaskumme alkua. Kristiuskokin on saanut Lähi-Idässä alkunsa. 

---------------------------------------------

Samanaikaisesti kotosaalla odotettiin uutta hauvavauvaa kotiutuvaksi. Fiina saa vähän seuraa vanhoille päivilleen.

Tässä se meidän Huugo nyt sitten on.

Tätä nykyä meillä eletään kuin missä tahansa vauvaperheessä - aamulla herätään tarmoa täynnä kello viisi, ruokaa ja leikkiä ja unta mahtuu päiviin tasaisesti, eikä mikään ole ihanampaa, kun jälleennäkeminen joka aamu uudelleen! 
Huugosta kuoriutuu vielä ihan hyvä lintukoira - Eräänä aamuna se haukkui rastasparven pellolta puuhun, ja hetkenkuluttua pyysi korvat luimussa syliin kun kuovi lensi laulaen pihan yli. 

Fiinan kanssa ne tulevat juttuun ihmeen hyvin, kun ajattelee, että Fiina on ollut erakkoluonne lähes koko ikänsä. Huugo tekee perässä kaiken mitä Fiinakin tekee.

 Kevät on sateiden ja ihanan lämpöaallon ansiosta tullut vauhdilla. En ole kaikilta kiireiltäni oikein ehtinyt mukaan kameroineni tänä vuonna. 

Kevään ihme on aina uusi.

Lapset keräsivät jälleen kevätkimppuja.

Tekee niiiiiiiiin hyvää, kun on taas kevät ja lämmin!

Olkoon kaikkien teidän ihanaisten uusien ja vanhojen blogiystävien kevät täynnä kaikkea mahdollista ihanaa ja hyvää!

Arkiruuhka

Ruuhkavuodet- mikä osuva nimitys! Ihan tavallinen hyvä arki on täynnä ohjelmaa ruuhkaksi asti - töitä, lasten harrastuksia, koulupalavereja, tekstiviestejä koulutakseille, mökkiprojektia, sisustusprojektia, koiraprojektia, kaupassa käyntiä, hammaslääkäritarkastuksia; lojumista, saunomista ja lautapelejä viikonloppuisin. Arki on onnellista ja hyvää, mutta niin kovin ruuhkaista.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kameran tehot eivät enää tahdo riittää oikein mihinkään. Sain vihdoin toimeksi viedä kameran makroputken huoltoarviointiin. Saa nähdä. Sanovat, että usein korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Ihan hullua, että ollaan menossa tällaiseen suuntaan, että vanhaa hyvää laitetta ei enää kannata korjata, koska työ on mukamas niin kallista. Luulisi järjestelmäkameran osien olevan niin kovaa tekoa, että ne kannattaisi korjata. Mutta kun olen itse auttamattoman uuno kamerani tekniikkaan liittyvissä asioissa, joudun luottamaan siihen, mitä toiset sanovat.

Kameran ollessa huollossa, ei blogiin ole kertynyt juurikaan kuvia. Viimekesän kuvista olen kyllä ajatellut vielä muutaman postauksen tehdä, jos aikaa löytyy jostakin. Seuraavassa esittelen kuitenkin muutaman kuvaotoksen meidän perheen tulevan kevään projekteista, jotta saatte jonkinlaisen käsityksen siitä, mihin se aika ja energia menee juuri nyt.Kuvien huonosta tarkkuudesta huolimatta niistä saanee käsityksen meneillään olevasta asiasta.

Mökkitontilla on kuluvan talven aikana tapahtunut aika paljon. Sinne on kohonnut uusi mökki, joka istuikin metrsärinteeseen mukavasti ilman että tarvitsi kaataa kovin paljon puita.

Haaveilemme että mökillä voisi viettää aikaa myös talvella, ja että jokainen saisi mökillä myös tarvitsemansa mittaiset yöunet:
Vanhassa mökissä nukumme koko perhe samassa pienesssä huoneessa sivusta vedettävissä vuodesohvissa, jotka aina päiväksi kasataan uudelleen sängyistä sohviksi, koska levitettyinä vuodesohvat vievvät leijonan osan koko huoneen liikkumapinta- alasta. Illalla ei voi juurikaan kukkua pitkään muiden siitä häiriintymättä. Aamuisin kuopus herää säännölliseen tyyliinsä seitsemän jälkeen, jolloin aamupalan laittamisen ääniin viimeistään herää sikeäunisinkin perheen jäsen. Uudessa mökissä kaikki saavat nauttia lomaunistaan siinä aikataulussa kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Iloitsemme myös ajatuksesta, että meidän on uuden mökin myötä mahdollista majoittaa perheen eläkeläisjäsenet yöksi hyviin ja rauhallisiin sänkyihin, eikä heidän ole pakko lähteä reilun tunnin mittaiselle kotimatkalle yötä vasten.
Vanhan 60- luvun mökin lämpöeristys ei ole todennäköisesti alunperinkään ollut kovin kummoinen, joten talvella kauniista mökkimaisemasta ja ihanasta hiljaisesta luonnosta on päästy nauttimaan vain lyhyillä päivän piipahduskäynneillä. Uudessa mökissä tarkenee yöpyä talvellakin.

Mökkiprojektissakin olisi toki riittävästi odottamisen riemua, mutta muutakin hauskaa on tulossa:
Meille muuttaa hauvavauva nimeltään Huugo huhtikuun toisella viikolla. Fiina saa seuraa, ja perheen isäntä saa siitä apulaisen lintumetsälle. Kuvassa Huugo on kaksiviikkoinen.

Huugo on pohjanpystykorvauros. Sen syntymäkoti on Joutsenvaaran kenneli; tässä emonsa Joutsenvaaran Safran esittelee ylpeänä pentuettaan. Huugo on kuvassa emon ja toisen tyttöpennun välissä. (Toinen tyttöpentu on emon takana).

Tällaista meillä.
Kevät on jo ihan tuloillaan. Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti ja ilmassa on kevään tuoksu ja ääniä. Joka päivä pihan yli lentää joutsenpariskuntia tutulle kevätsoidinpaikalleen naapurin pellon notkelmaan. Tali- ja sinitintit ovat pesäntekopuuhissa pihametsässä, ja tontille näyttää kotiutuneen myös käpytikka - ilmeisesti pihametsän puut ovat jos sillekin riittävän suuria.
Pääsiäinen on parin viikon kuluttua, ja sitten ihan pian on huhtikuu.
Ihan pian pistävät ensimmäiset krookuksen piipat maasta! Tästäkin pitkän tuntuisesta talvesta ollaan taas selvitty!
Voikaa hyvin!

Helmikuun helmiä

En tiedä, mitä kuukausien nimien keksijä on ajatellut nimetessään helmikuun juuri helmikuuksi, mutta minusta ainakin tuntuu, että helmikuusta löytyy paljon helmiä, pieniä aarteita.

Päivät pitenevät, aurinko paistaa, ihan vanhaan kunnon helmikuiseen tyyliin. Aurinko ja lempeä talvisää houkuttelee ulkoilemaan ja tuulettamaan talven pölyttämiä aivoja koko perheen voimin. Ihanaa kun on valoisaa!

Fiina on aina lähdössä mukaan. Ihan sama minne, kunhan mennään.

 

Fiina on vanhemmiten saanut hieman tottelevaisuuskoulutusta, ja se pääsee kauempana pellolla kuljeskelemaan vapaana. Sitä on kuitenkin pidettävä silmällä eritavalla kuin muun rotuisia koiria. Metsäverinen koira on metsäverinen koira, vaikka olisi muuten kuinka tottelevainen - vainun saatuaan se lähtee jäljestämään, ja noudattamaan viettiä, joka sillä on verissä.

Asumme keskellä peltoaukeata. Lähtipä talolta mihin suuntaan tahansa, vastassa on ensin peltoa, sitten vasta naapureita.

  Pellolla on Fiinalle mitä parhaat apajat. Puutarhan lisäksi myyriä löytyy myös pellolta.

 Kun Fiina saa vainun myyrästä, sen häntä heiluu ihan eri tavalla, ja koko koira on kokonaisvaltaisesti mukana jahdissa. Fiina on myyräkoira, jaloa maatiaiskoirien sukua. Geenejä löytyy haukkuvista suomalaisista pystykorvaroduista ja suomenlapinkoirasta, mahdollisesti myös laikasta ja norjanharmaasta hirvikoirasta. On ilo katsella koiraa, joka työskentelee täydestä sydämestään toteuttaeessaan sitä, mihin veri sitä vetää.

Fiinan isännät ja emännät nautiskelevat myös ulkoilmasta. Kevättalven sää tekee hyvää. Yksi haluaisi välillä istahtaa valokuvaamaan jotakin talventörröttäjää.
Silloin Fiina tulee syliin.

"Voisitko vähän rapsuttaa?" - se vaatii tassulla taputtelemalla.

Jos rapsuttava käsi herpaantuu, se vaatii tassuttelemalla lisää rapsutuksia. Semmoinen se on. Vanha rontti, hieman hupsu mutta hirmuisen fiksu ainakin välillä.

Aika tulla takaisin kotiin.

Pihan vanhoissa koivuissa on voimaa.

Valon ja varjon leikki talventörröttäjissä  ja puiden oksissa on vähäeleisen kaunista.

Yhtenä aamuna töihin lähtiessä sain täydellisen kevätherätyksen. Talveksi viileään ulkoeteiseen ottamani blogiystäviltä saatu ruusumanteli oli alkanut salaa kukkimaan.

Epätodellisen kaunista!

Samana päivänä kotiin tullessa auringin lasku oli värjännyt koko peltomaiseman.

Kevättalvi on mieluisaa aikaa. Ihan pian on maaliskuu. Se on jo kevätkuukausi. Se tarkoittaa, että ihan pian annan itselleni luvan mennä puutarhamyymälän siemenpussihyllyjen luokse hieman hypistelemään ja haaveilemaan tulevasta kesästä...

Kaunista helmi- maaliskuun vaihdetta!

Puutarhastelijan herätyshaaste

Jokohan olisi aika herätä talviunesta? Ainakin omalla kohdallani alkaa olla korkea aika. Olen ollut ihan liian kauan pois blogistaniasta.

Lähdenpä kevätkauden bloggaamiseen haastamalla teidät kaikki jotka haluatte osallistua Puutarhastelijan herästyshaasteeseen.
Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.
- Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan. :)

Tässä minun kuvani, jotka ovatkin ihan "randomilla" valittu, kuten tyttäreni sanoisi.

  1. Aloitan kansiosta "Kesäkuu 3, 2015". Kuka muistaa nämä tulppaanit? Niiden saattelemana meillä alkoi viime kesän yksi ehdoton puutarhakohokohta, puutarhabloggaajien kesätapaaminen. Tapahtumaa pääsee muistelemaan TÄSTÄ.

2. Tämä kuva on samaiselta retkeltä. Mieli täyttyy lämpimistä muistoista, naurusta, puutarhanpuhumisesta, ystävistä, kiitollisuudesta..
Täytyykin muistaa laittaa viimekesänä isän ruusuista otettuja kuvia tänne blogiin. Kenellä olivat ruusun pistokkaat hengissä syksyllä? :)

3. Puutarhaystävältä (Tämä taisi olla Hernepensaskujanteelta?)  saatu huikean värinen kullero. Rakastan tuota lämmintä keltaoranssia sävyä. Itse en vois sen väriseen koskaan pukeutua vaaleankukertavan ihoni vuoksi, mutta puutarhaan toivotan kaikki tätä sävyä olevat kasvit tervetulleeksi.
Kaikkein rakkaimmat kasvit puutarhassani ovat ystäviltä saatuja.

4. Mökkipihan metsäluonto puhuttelee. Kuvassa metsätähti saniaisen kainalossa. Värit ja muodot ovat suorasukaisen lunnollisia ja vaatimattomia. Ne eivät kysy lupaa olemassaololleen, ne vain ovat, sulassa sovussa, kasvavat, kukkivat ja kuihtuvat puutarhurin käden koskematta.
On ihanaa, että mökkipuutarha on niin kovasti erilainen kuin kotipuutarha. Molemmille on sydämessäni paikka.
TÄÄLLÄ on lisää mökkeilystä.

5. Päivänkakkarakaketo odottaa. Tavanomaisesta poiketen päivänkakkarat kukkivat vasta heinäkuun puolivälin tienoilla - odotin kovasti etttä ne olisivat kukkineet blogitapaamisen aikaan, mutta kesä tuntui olevan kaksi, kolmekin viikkoa myöhässä edellisvuodesta, joka puolestaan oli poikkeuksellisen aikainen. Mitenkähän on, voiko enää sanoa säästä puhutttaessa, että "yleensä" on näin, tai sää poikkeaa "normaalista". Tuntuu että sää ei ole kuluneena vuonna ollut mitään muuta kuin poikkeavaa poikkeavan päälle. Säätiedotuksiinkaan ei enää voi luottaa, parempi kuin katsoo aamulla ikkunasta ulos, niin tietää, mikä sää on meneillään.

6. Onko suloisempaa hetkeä kuin juhannusyön tyyni hämäränhyssy?
TÄSTÄ pääset juhannusyön tunnelmiin.

7. Sitten vuorossa kansio "Heinäkuu 4, 2015".  Viimekesänä meillä oli pieni projekti nimeltä "portaiden kaiteiden maalaus." Siinä tuli SAMALLA tehtyä vähän muutakin, kun kerran hommiin ryhdyttiin...
Ainiin, tuo kukkiva kurjenpolvi on muistaakseni nimeltään Patricia, jalokurjenpolvi, joka kukkii kaksi ja puoli kuukautta yhteen menoon. Suosittelen! 

8. Kivikkotarha ja kukkaniitty elivät omaa elämäänsä isäntäväen huhkiessa pihanehostuspuuhissa. Voi miten värikylläisyys tekee sielulle ja mielelle hyvää. Ollaan siinä vaiheessa talvea, että uuden kesän unelmat alkavat saada mielen sopukoissa tilaa.

9. Esimerkiksi kurjenkelloja voisi kylvää lisää... täytyykin käydä kurkkimassa SIEMENPUTIIKISSA  vähän luonnonkukkien siemeniä...

10. Heinäkuu on pionien kuukausi. Kuvassa anopin puutarhasta saatu pioni, annoin sille nimen "Tytti Irmelin pioni", rakkaan anoppini muistoksi (oikeaa lajikenimeä ei ole tiedossa). Tulikukan kanssa ovat näköjään todenneet että näin toinen toistamme tukien selviämme kesän vaihtelevasta säästä parhaiten.

11. Isän ruusutarhan ruusut hehkuivat heinäkuussa. Tämä on luultavasti "Sointu" tai "Sävel", mutta saatan olla myös ihan täysin väärässä. Unohdan aina autuaasti kaikki ruusujen viehättävät nimet ruusuisen kamerakierroksen jälkeen, kun niitä ruusuja on niin monta, ja kaikki ovat niin suloisia. Eihän sillä muuten väliä ole, mutta olisi toisaalta hauskaa, jos ruusujen nimet tulisivat oikein edes tänne blogiin...

12. Viimekesänä satoi vettä. Paljon vettä. Sateen jälkeen ilma oli ihanan raikas, ja minulle henkiökohtaisesti viileähkö kesäsää sopii oikein hyvin. Kuvassa tarhatyräkki ja peurankello. Laitan tämän hieman suttuisen kuvan muistuttamaan siitä, että pitää viedä kameran makroputki huoltoon - viimekesänä sen tarkennustoiminto lakkasi toimimasta, ja käsivaralta tarkentaminen samalla kun pomppii kivien päällä kivikkomaassa ei aina ole se valokuvaamisen ja kuvien onnistumisen kannalta kaikkein optimaalisin vaihtoehto.

Noniin. Sinun vuorosi! :)

Kaunista tammikuun viimeistä viikkoa!