sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Joutomaa


Ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun oli lämmin elokuinen iltapäivä ja neitoperhoset lentelivät puutarhassa. Olisi kukkamaassa ollut tarjolla niille punahattua ja nauhusta ja asteria, mutta niille maistui paremmin joutomaan pelto-ohdakkeiden mesi. Tuona päivänä annoin itselleni anteeksi sen etten ollut niittänyt joutomaan ohdakepöheikköjä alas.





Joutomaa ruokkii kesän aikana monta ötökkää ja pikkulintua. Annan ohdakkeiden ja nokkosten olla.

Ja koiranputkien.




Siellä rotevien kasvien joukossa kasvaa myös monta pikkuista ihmettä.



Jos puutarhani olisi pienempi, rajoittaisin ehkä joutomaan kokoa. Nyt joutomaa on noin kymmenen rivitalopihan kokoinen. Se on ihan sopiva, kun tonttia on hehtaari.


Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää kutsua joutomaaksi.  Minusta ei ole ollenkaan joutavaa pitää osaa tontista luonnontilaisena.

Ja jos joutomaata ei olisi, mistä lapset sitten keräisivät kesän kauneimmat kukkakimput?










Joutomaalla on aina elämää, syyskesälläkin, kun kaikki näyttää kuihtuneelta. Se on paljon monimuotoisempi paikka kuin vaikkapa leikattu nurmikko.



Jonkun työn tulos on tämäkin lahopuuhun tehty kuvio.


Joutomaan kauneus on erilaista kuin hoidetun puutarhan kauneus. Mutta jos joutomaata ei olisi, jäisi jotakin oleellista kauneudesta puuttumaan.







lauantai 15. maaliskuuta 2014

Päivityksiä


Olen lisännyt sivuihin kasvikortistokirjoitukset vanhasta blogistani. Ne löytyvät oikeasta sivupalkista. Sieltä löytyy myös kärhötietopaketti.


Jos blogisi puuttuu viereisestä blogilistasta, vihjaathan siitä minulle, niin lisään sen joukkoon.



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Siemenpussukoiden äärellä


Ihan pakko laittaa vielä kuvanen lumikelloista, jotka ovat aloittaneet kevään virallisen kukintakauden puutarhassa, tuli takatalvi ensiviikonloppuna tai ei. Nyt nuput ovat auenneet. (Tuulisella ilmalla oli vähän haastavaa saada tarkkaa kuvaa.)
-----------------

Blogistaniassa kiertää haaste, jossa kysellään mitä kasveja puutarhastelijat ovat kasvattaneet siemenestä, ja millaisia kylvökokeiluja voisi suositella muillekin.

Ainakin Pivi on käsitellyt aihetta TÄÄLLÄ ja Pioni TÄÄLLÄ.

Minulla tuppaa käymään kevätkaipuun vallassa niin, että tilaan siemeniä enemmän kuin yhden kasvukauden aikana jaksaa tai ehtii kasvattaa. Siksi olen tänä vuonna kieltänyt itseäni edes astumasta netin siemenputiikkeihin. Sen sijaan olen kaivanut esille laatikon, jossa edellisiltä vuosilta jääneet siemenet ovat tallessa. Sieltä löytyy paljon vihannesten siemeniä, sekä esikasvatettavia kesäkukkia sekä perennojen siemeniä. Laatikosta löytyy myös iso nippu erilaisten perennojen ja kesäkukkien valkokukkaisia muotoja, joita hankin haaveillessani valkoisesta puutarhahuoneesta.



Viimekäynnistä siemenpussukkalaatikolla oli kulunut vuosi, joten oli oikeastaan vähän kuin olisin tavannut monet pussukat enimmäistä kertaa.

Tänä vuonna kasvatettavaksi valikoitui muutamia lajeja, joilla haluan täydentää uutta kukkamaata ja kivikkkoistutusta.

Sarviorvokkeja; valkoisia ja sinikirjavia


Ritarinkannuksia ja kyläkurjenpolvia tienvarteen pihaportin molemmin puolin istutettavaksi.


Sormustinkukkia ja tädykkeitä täydentämään tyhjiä koloja kukkapenkeissä.


Jonain vuonna näihin aikoihin luin Monet:n puuutarhasta kertovan kirjan. Kukaan ei voi varmaan lukea hänen puutarhastaan hullaantumatta unikoihin. Unikoita on kirjan lukemisen jälkeen välttämättä saatava puutarhaan. 

Yksivuotisia; pioniunikoita pinkkejä ja valkoisia, sekä tuli- silkki- turkin- ja ruisunikon siemeniä. Näköjään paljon tummanpunaisia kukkasia.


Monivuotisiakin unikoita löytyy joka lähtöön. Kolmea eri väriä idänunikoita, sekä alppi- ja siperianunikoita.



Tämäkin idänunikko on alunperin siemenkylvöjen tulos.



Ritarinkannuksia olen myös kasvattanut ennenkin. Siemenkasvatuksen tulos on mm. nämä vaaleanpunaiset.


Samasta siemenpussista, jossa piti siis olla vain vaaleanpunaisia Astolat- nimisiä ritarinkannuksia, tuli myös tällainen yllätys.


Olen tykästynyt erityisesti perennojen siemenkasvatukseen. Yhden pussin hinnalla taimia saa vaikka kuinka monta. Jos ne ostaisi valmiina taimina, tulisivat paljon kalliimmaksi. Siemenstä olen kasvattanut mainittujen lisäksi esimerkiksi esikoita, erilaisia kellokukkia, akileijoja ja palavaa rakkautta. Esikot ja akileijat vaativat yleensä kylmäkäsittelyn.

Moni pelkää monien perennojen vaatimaa kylmäkäsittelyä. Asiasta ei minusta kannata tehdä turhan vaikeaa. Siemenet voi kylvää näin maaliskuussa purkkeihin hyvin kostutettuun multaan, ja viedä sitten purkit laatikoissa ulos varjoisaan paikkaan. Näin siemenet saavat kylmäkäsittelyn kuin itsestään, sillä useimmille riittää muutaman pakkasasteen ja parin kuukauden kylmäkäsittely. Kun säät toukokuussa lämpenevät, laatikon voi kantaa aurinkoiseen paikkaan, ja alkaa kastella kylvöksiä tiheämmin. Kevään ja kesän kuluessa siemenet, joiden lepotila on murrettu, alkavat itää. heinäkuun alussa taimet voi yleensä jo koulia omiin purkkeihinsa, ja syyskesällä ne ovat valmiita istutettavaksi kasvupaikalle.

On paljon perennoja jotka eivät vaadi kylmäkäsittelyä, ja jotka voi esikasvattaa kesällä ulkona tai keväällä viileällä ja valoisalla ikkunalaudalla. Esimerkiksi idänunikon voi kylvää myös suoraan kasvupaikalle varhain keväällä. Samoin puistolemmikin, sormustinkukan, harjaneilikan ja muut kaksivuotiset itsestään kylväytyvät lajit voi kylvää suoraan kasvupaikalle, mikäli vapaata multatilaa on riittävästi, eivätkä pikkutaimet joudu kilpailemaan kasvutilasta muiden kukkien kanssa.




Omasta mielestäni kuitenkin paras tapa hankkia kukkia puutarhaan, on saada lahjaksi, perinnöksi tai vaihdokkina jakopaloja ystäviltä ja sukulaisilta. Silloin kukat kantavat mukanaan tarinaa, joka muistuttaa tietystä ihmisestä.

Kuten mummon harjaneilikat.


Itse myös mielelläni annan runsaasti leviävistä kasveistani jakopaloja tai siemeniä eteenpäin. Niin saan jakaa kauneutta eteenpäin, ja niin myös leviää palanen vaalimisen arvoista suomalaista puutarhakulttuuria uusille asuinsijoille. Jos siis joskus näet blogissani kasvin josta olet haaveillut, kysy rohkeasti liikenisikö siitä palanen sinullekin. :)



Hain taas kaupasta tulppaaneja. Kylläpä niiden värit hehkuvat auringossa!
Antaa takatalven tulla jos on tullakseen, kyllä me nyt selvitään siitä, kun on kylvettävää ja tulppaaneja maljakossa!


Makrokuvahaaste 138: Rakkaus



Muiden rakkausmakrot löydät kun klikkaat kukkaa:

http://makrotex.blogspot.fi/2014/03/makrohaaste-138.html

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Makrokuvahaaste 137: Pikkuväki


Pitkästä pitkästä aikaa osallistun makrokuvahaasteeseen. Tällä viikolla aiheena haasteessa on "pikkuväki". Manteli ja Pähkinä, gerbiiliveljekset ne siinä nököttävät, ne ovat meidän pikkuväkeä.

Muiden pikkuväkeä pääset katselemaan klikkaamalla kukkaa:

http://makrotex.blogspot.fi/

Kevät hiipivi hissukseen

Katsokaa!


Lumikelloja! Olen joka päivä käynyt kurkkimassa kukkapenkkiin, että joko ne pian alkavat kukkia. Huomenissa ne ehkä jo uskaltautuvat avaamaan nuppunsa.
Ihmiset jo intoilevat kevätilmasta, ja talvikamppeet on vaihdettu kevyempiin tamineisiin. Luonto taitaa olla kuitenkin viisaampi, eikä intoile niin kovasti. Kun se takatalvi voi tulla ihan milloin vain. Onhan vasta maaliskuu. On viisaampaa odottaa.

Esikot ovat pikkuhiljaa kasvattaneet lehtiään.


Joutsenet ovat saapuneet jo läheiselle pellolle kailottamaan. Tuntuu ihan keväiseltä, vaikka tuuli saa vielä pukeutumaan lämpimästi. Haravoitavaa riittäisi, jos sitä joku haluaisi tehdä. Ahkera vapaaehtoinen saa paikan. Itse en niin kovasti haravoinnista perusta.

Kukkaikkunakin kaipaisi jotakin uutta vihreää, kiinanruusu odottaa mullan ja ruukun vaihtoa. Orkideat kukkivat ties monettako kuukautta yhteen menoon.


Kevät on päivä päivältä lähempänä. Se on ainakin varmaa.


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Maaliskuu - kevätkuu


Tuntuu kuin kalenteri olisi hypännyt kokonaan maaliskuun yli ja siirtynyt suoraan huhtikuuhun. Ulkona on ihan keväistä, valoisaa ja lumetonta. Viimevuonna maaliskuussa lunta oli monta kymmentä senttiä ja pakkanen paukkui nurkissa. Moni povaa vielä takatalvea. Pikkuapulainen on sitä mieltä, että koska on maaliskuu, on kevät - maaliskuuhan on kevätkuukausi.

Kukkamaassa kaikki on valmista kevättä varten. Haravoin kuivuneet perennanvarret ja vaahteranlehdet pois uuden kasvun tieltä.
Kyllä vaan, löytyi ihan oikeaa vihreää!

Lumikellot odottelevat sopivaa hetkeä avata kukkansa


Kukkamaassa on kolme alppiruusua perennojen seassa. Ne talvehtivat suht hyvin kukkapenkin takana kasvavan vaahteran varjossa. Alppiruusut olen hankkinut vasta tämän uuden kukkamaan valmistuttua, koska aiemmin puutarhassani ei ollut niille sopivan varjoisaa paikkaa. Ensikesänä olen ajatellut hankkia muutaman lisää, ja istuttaa ne pihametsään, jossa männnyt ovat jo kasvaneet riittävän suuriksi luodakseen alleen riittävästi varjoa.


Kukkamaan alppiruusut ovat Grandiflorum, Elviira ja Mikkeli. Täksi kevääksi onn vihdoin odotettavissa kukintaa.

Elviirassa on monta pulleaa nuppua.




Samoin Grandiflorumissa. Se taitaa olla suomeksi Puistoalppiruusu.




Mikkeli. Nuppuja siinä ei ole yhtään, näistä silmuista tulee uusia lehtiä. Vähän sen silmut näyttävät paleltuneilta, harmi, toivotaan että se kuitenkin jaksaa tehdä uusia lehtiä. Se kuulemma kukkii vasta muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Jaksan odottaa...



Esikot oikovat myös lehtiään. Nuput ovat jo lehtien tyvellä aloittamassa matkaansa taivasta kohti.


Keltakurjenmiekallakin on jo pienet vihreät alut. Hyvin tuo kosteikkokasvi viihtyy tavallisessa kukkamaassakin.

Kivikossa näyttää rauhalliselta.



Sammalleimut on virkeitä.


Joku on ehtinyt jo tehdä nuppujakin. Ihme touhua!




En muistanut jouluviikolla ottaa kuvaa kukkivasta sammaleimusta, mutta löysin todisteen kukintayrityksestä. 

 

Keltamaksaruohon alkuja oli muutama epämääräinen kourallinen. Se on levinnyt talvesta piittaamatta ilahduttavan nopeasti.




Tähän kivenkoloon ei enää muuta mahdukkaan.


Toisessa kiven kolossa on muurikello.


Uskaltaisinko toivoa kevätatsalean kukkivan tänä keväänä?


Mehitähtien poikueet ovat runsaslukuisia.



paljon lisäysmateriaalia. Nämä mehitähdet kasvavat kiven päällä kouralliessa multaa.




Laitetaan vertailun vuoksi kuva samasta kivestä viime elokuulta. Lämpimässä auringonpaisteessa mehitähdet muuttuvat erivärisiksi.




Kevät tulee ihan pian. Jipii!!