Kukkatulvahuuma

 

Helteet sateiden jälkeen ovat parasta mitä puutarha ja puutarhastelija voivat keväällä toivoa. Kaikki kasvaa kohisten ja kukat joiden pitäisi kukkia kesäkuussa, kukkivat jo täyttä päätä, yhtäaikaa joidenkin sellaisten kukkien kanssa, jotka yleensä kukkivat jo toukokuun alussa.

Esikoiden aika on parhaimmillaan. Viimevuonna istutetut kevätesikot kukkivat jo innokkaasti kivikkomaassa.

Syvämultaisessa kukkamaassa kauemman aikaa olleet punaiset esikot ovat ihan täppösen täynnä kukkia.

Siellä on myös keltaisia kevätesikoita, vuorotellen punaisten kanssa koko 10 m penkin matkalta.  Parin vuoden päästä näyttää somalta, kun kaikki taimet ovat kasvaneet isoksi. (hui kun kuvasssa näkyy rikkaruohoja! ne kyllä pian jäävät muiden kasvien jalkoihin eivätkä pääse tuon isommiksi.)

Kukkamaassa on myös tervehdys Kuusirannasta, julianesikko. Hirmu suloinen! Luulen että siirrän sen kivikkomaahan, matalana se pääsee siellä paremmin oikeuksiinsa.

Kukkamaa on rehevöitynyt ihan silmissä.

Tässä kuva noin viikko sitten:

Ja tältä näyttää nyt: ( onpas valokuvaaja ollut vinossa...)

Talon kuistin molemmin puolin on lähes koko päivän varjossa oleva nurkkaus. Vielä näyttää aika vaatimattomalta, mutta kesän mittaan siihen tulee kaikenlaista. Narsissien takana kasvaa kotkansiipisaniaista, narsissien kohdalla pallohortensiaa ja sormivalenagervoja, seä ihan etualalla tuoksumataraa ja syysvuokkoja.

Sitten mennään kivikkomaahan.

Purppuratuomi kukkii jo. Siinä on ihmeen paljon kukkaterttuja.

Näin jossain puistossa ison täydesssä kukassa olevan purppuratuomen. On Aika huikea näky, kun iso puu on aivan vaaleanpunaisen kukkavaahdon peitossa. Sitä odotellessa...

Pikkuapulaisen syntymäksi istutettu suklaakirsikka on ihan täynnä kukkia. Muut kirsikat vasta harkitsevat nuppujensa avaamista. Toivottavasti kirsikoita tulee ilman ristipölytystäkin.

Helmipihlajan nuoret lehdet ovat siroja ja kauniita. Kuvasta huomaa, kuinka paljon ilmassa on koivun siitepölyä.

Helmipihlajan juurella on viime keväänä istutettuja rönsyleimuja. Siinäpä vasta kiitollinen kukka!
 ( voikukat kitkemättä)

Vettäkin saisi tulla, jotta nämä näyttäisivät vähän virkeämmiltä ja tuo siitepöly huuhtoutuisi pois.

 

Sammalleimut reunustavat kivikkomaan "julkisivua" ketohärkin kanssa. Täytyykin muistaa ottaa kuva koko kivikkomaasta.

 Tämänkin näköisiä on seassa.

Voikukat tunkevat joka paikkaan, ja niiden keltaiset pikkuaringot loistavat kivikkkomaassakin odottamassa että joku kitkee ne pois. Kuohkeasta maasta ne lähtevät onneksi tosi helposti irti. samalla kun valokuvailee, voi napata ohimennessään muutaman voikukankin irti. Ei tarvitse ottaa erikseen aikaa kitkemiselle. Ei sillä, onhhan voikukat suloisia mutta saavat minun puolestani kuitenin kukkia mieluummin kukkamaan vieressä kuin kukkamaassa. :)
Keltainen on alkukesän ja syksyn väri puutarhassa. Kevätesikot, narsissit, tulppaanit - ja sitten vielä kultatyräkki ja tarhatyräkki, jotka ansaitsevat tulla esitellyksi. nekin ovat hyvin asettuneet paikalleen.

Parvitulppaanit lopettelevat jo. Muutama kukka houkuttelee vielä mehiläisiä. Pikkutulppaanit näyttävät viihtyvän kivikkossa. ehkä uskallan siihen istuttaa niitä lisääkin, kun myyrät eivät niin helposti löydä niiden luo kun pohjamaan ja kasvualustan välissä on 2x suodatunkangas.

Nautitaan helteistä! Ja teille jotka olette tulossa puutarhabloggaajien kevättapaamiseen Marketanpuistoon ensi lauantaina; Nähdään!

Suuri saalistaja

Fiina löysi eräänä päivänä jotakin kiinnostavaa halkokasasta. Menin katsomaan varmuuden vuoksi, ettei siellä vain ole käärmettä, sillä muutamia vuosia sitten meidän pihassa oli kyitä.

Halkopino on aika suuri, ja leivinuunin puut itsessäänkin isoja, joten kun käärme oli poissa laskuista, jäin kuitenkin seuraamaan Fiinan saalistusta. Jottei se saa koko halkopinoa kaadettua päällensä.

Se kiersi halkopinoa määrätietoisena, ja koitti kaivaa kuormalavoja syrjään.

Kokeili myös saisiko jonkun halon kiskottua pois tieltä. Se olisikin tosi turvallista, kiskoa halkopinosta halkoja pois.

Oikea järjen riemuvoitto tuo meidän Fiina! Ei silti, ilahduttavan hyvää ongelmanratkaisua.

"Muttakun siellä on MYYRÄ, ja minä haluan sen! "

Lopulta oli kutsuttava Fiina pois halkopinoa piirittämästä, kun pikkuapulainen tarvitsi äitiä muualla puutarhassa. Olisin kyllä suonut, että se olisi myyrän saanut kiinni. Mutta en kuitenkaan alkanut halkopinoa purkamaan sen vuoksi.

Viimeiset kaihoisat katseet..

Makrokuvahaaste 147: Näkö

 Näkeminen on tärkeää. siksi pitää olla näkimet, silmälasit. Sain lasit 6 vuotta sitten. Kyllä maailma kirkastui kummasti kun silmien eteen tuli linssit, jotka tarkentavat sopivasti kaukana olevat kohteet.

Lisää aiheesta NÄKÖ löydät kun klikkaat kukkaa:

Vihdoin saatiin sadetta!

Ihanaa! Ulkona sataa!

Sateen herättämän kasvun kohinan voi melkein kuulla.

Pilvipoudalla sateen kastelemia kukkia kuvatessa tunnelma on jotenkin hiljaisen herkkä. Pienet kukat ovat hauraita ja raikkaita.

Löysin kukkamaasta tällaisen ihanuuden.

 En ollenkaan muistanut että minulla on punainen tarhakylmänkukka. Voi miten se on suloinen untuvaisen turkkinsa kanssa!

Yksi punainen kevätesikkomätäs kukkii täyttä päätä. Muut mättäät vielä odottelevat.

Kivikkokukkamaahan piilotettiiin viimesyksynä lasten kanssa parvitulppaaneja. Siellä ne pärjäävät koska mullan alla on suodatinkangas joka estää myyriä kaivautumasta penkkiin.

 

 

Sammalleimujen ensimmäiset kukat ovat auenneet ja nuokkuvat maata kohti. 

Sammalleimun kanssa vuorotellen kivikkomaan reunassa kasvaa ketohärkkiä, joka on jo raikkaan vihreä. Se kukkii keskikesällä.

 Kivikkomaan ja saunan välissä on alue pihakeinulle. Multa-alueelle on kylvetty matalia niittykukkia. Siemenseoksessa oli tuoteselosteen mukaan hiukan päivänkakkaraa. Nyt näyttää, ettei siellä mitään muuta kasvakkaan, koska päivänkakkara iti jo viimekesänä, melkein kaikki muut saivat vasta talvella kylmäkäsittelyn ja itänevät kuluvalla kasvukaudella. Luulen että siirrän päivänkakkaroista osan muualle, jottei se vie kaikkea huomiota.

 

Keto-orvokit itivät myös jo viimekesänä. Ne tekevät somia mättäitä.

Tiesittekö, että keto-orvokeita on monen värisiä? Hauska nähdä millaisia näiden siementaimista kasvaa.

--
Pihan puuvartisten silmut lupaavat jo uutta kesää. Lehtosaarni tosin nukkuu yhä, ja sen mustat silmut ovat samanlaiset kuin kolme viikkoa sitten.

Syreenistä näkee jo, minkä värisiä kukkia siihen tulee.

Vaahteran silmut ovat jo poksahtaneet auki, ja lehdet odottavat sopivaa hetkeä aukeamiseen.

Ainiin. Tässä on minun äitienpäivälahjani. :) Puutarhasta tehdään taas vähän helppohoitoisempi, kun kuoriketta saadaan kaikkien pensaiden juurelle ja kasvimaan käytäville.

Muistaakaa nuuhkia kevätilmaa!

Onnea äideille!

Aurinkoa ja pohjoistuulta

Viimeistään nyt on hitaampikin päässyt kevään kärryille kyytiin, sillä pohjoistuuli on jäähdyttänyt ilman aika raikkaaksi, eikä mikään etene puutarhassa kovalla vauhdilla. Aurinko kuitenkin paistaa ja herättää pihan kukkijoita yksi kerrallaan.

Viimevuonna istutetut sammalleimut kukkivat ihan kohta. Kukat ovat sievästi rullalla verholehtien suojassa.

Pienet mättäät on ihan täynnä nuppuja.

Kiven päälle kiipeämään istutettu valkoinen alppikärhö on virkeän näköinen. Myös muut kärhöt näyttävät voivan hyvin.

Syvämultaisessa kukkamaassa punaiset kevätesikot ovat aloittaneet.

Pionin versot kurkottavat maan uumenista kuin käsivarret...

Seinän vierustalta löysin kummallisen värisen leskenlehden. Jos leskenlehti olisi taimistolla myytävä kukkaerikoisuus, ostaisitko? Tuntuu että ihan liian vähän arvostetaan kotimaisia luonnonkasveja, ja sitten ostetaan puutarhoihin myymälöistä joidenkin toisten maiden luonnonkasveja. Joku ulkomaalainen saattaisi olla ikionnellinen leskenlehden tai voikukan taimesta. En sano että meidän pitäisi olla iloisia rikkaruohoista, haluan vain herätellä miettimään tätä. Jos esimerkiksi leskenlehtiä ei kasvaisi jokapaikassa, luultavasti vaalisimme sen taimia ja istuttaisimme näkyvälle paikalle puutarhassa. Metsäpuutarhaankin se voisi sopia, sehän keväisten kukkien jälkeen peittää maan pinnan kauniilla lehdillään estäen rikkaruohoja kasvamasta. vähän kuin ruttojuuri pienoiskoossa. Toisen roska on toisen aarre tässäkin tapauksessa.

Valkovuokot ovat hyvin aikataulussa. Pikkupuutarhurin syntymäpäiväksi on aina saatu pöytään kimppu valkovuokkoja.

Oikein mukavaa toukokuuta!

Makrokuvahaaste 146: Kattila

 

Esittelyyn pääsi kihlajaislahjaksi saatu monta vuotta hyvin palvellut höyrykattila. Siinä on vispattu monet puurot ja pinaattikeitot sekä höyrytetty vihannekset. Ei ole mikään ruoka palanut pohjaan höyrykattilan ansiosta. 

Muita kattiloita löydät kun klikkaat kukkaa: