Varpaat kastuivat aamukävelyllä.

On tullut syksy.

Huomasin sen yhtenä aamuna, kun lähdin ulos kameran kanssa pitkästä aikaa. Kaste oli noussut korkealle, tuoksui raikkaalta, omenilta ja viljapellolta. Olisi pitänyt pukea saappaat. Vaikka yöllä ei ollutkaan satanut, housunpuntit ja sukat kostuivat aamukasteen voimasta.

Kivikosta on tullut viidakko. Nyt olisi aika katkoa kuihtuneita perennan varsia. Toisaalta annan itselleni luvan ajatella, että talventörröttäjätkin on kauniita. Eniten huolissani olen siitä, että jos jätän tulikukkien kukkavanat paikoilleen, mahtuuko kivikkooni tulevina vuosina mitää muuta kuin tulikukkaa. Yhdessä metrinmittaisessa kukkavanassa on siemeniä varmasti tuhansia. ( jos joku on kiinnostunut tummatulikukasta, niin nyt olisi oikea aika pyytää siemeniä lähetettäväksi)

Silkkiunikot saavat minun puolestani siementääkin, ne sopivat keveinä ja hentoina mihin vaan. Kylvää huiskautin niiden siemeniä vähän sinne tänne keväällä.

Kärhöt ovat voineet kivikossa mainiosti. Muisti tekee minulle kepposiaan, enkä nyt yhtäkkiä muistakkaan minkä nimisiä nämä kärhöt olivatkaan. Ei se mitään, onhan ne kauniita ilman nimeäkin.

Liljoillakin on jotain hienoja ja kuninkaallisenkuuloisia nimiä. Kukkamaassa ne kukoistavat vuodesta toiseen, elleivät joudu myyrän ruokalistalle.

Kuunliljat ja rohtosuopayrtit loistavat myös aamuauringossa.

 

 

Nyt täytyisi oikeastaan siirtää ajatukset jo ensi kevääseen. Olen sipulikukkaostosteni kanssa auttamattomasti myöhässä. Nettipuotien hienoudet ovat jo menneet kaupaksi. Mitä lupasinkaan keväällä, mitä sipulikukkia minun pitikään hankkia?
 

Kaunista syyskuuta!

ps. lämmin kiitos myötäelämisestä ja osanotoista!  On kova paikka kun anoppia ei enää olekkaan paikalla jakamassa meidän perheen elämää. Pikkapulainen "soitti" muutama päivä sitten mummille Taivaan kotiin. Mummilla on kuulemma siellä kaikki hyvin.

Kaipaan..

Tällä viikolla olemme saatelleet Taivasmatkalle rakkaan ja läheisen ihmisen. Sairaus oli kova ja vei nopeasti. 
Mieli on haikea, olo epätodellinen. Oli siunaus että saimme muutaman päivän aikaa hyvästellä hänet. Jälleennäkemisen toivo lohduttaa ja kantaa meitä jotka jäimme häntä kaipaamaan. Olen kiitollinen että sain oppia tuntemaan niin hienon ihmisen kuin hän oli.

Puutarha-asiat ovat hieman loitommalla vähän aikaa. Palaan jälleen kun voimat siihen riittävät. Ihanaa ja kaunista loppukesää kaikille teille!

Kuin tropiikissa

On kuumaa ja kosteaa. Vähän samanlaista oli Tansaniassa, jossa pääsin vierailemaan kymmenkunta vuotta sitten; tropiikin lämpötila oli alimmillaan 25 astetta, useimmiten 39 astetta - hiukan vielä on Suomen kesäsäällä noihin lämpötiloihin matkaa, mutta aika lähellä jo ollaan.. Kokoajan on hiki. Ilma on kosteudesta niin paksua, että sitä melkein voisi leikata veitsellä.

Väillä kosteus ikäänkuin valuu alas. Suurina pisaroina se sataa pihamaalle. Välillä jyrisee ukkonen, välillä sataa ja paistaa yhtäaikaa.

Sateenjälkeen on jälleen ihan yhtä kuuma kuin ennen sadetta. Kukat notkuvat vain hetken, kunnes kosteus jälleen kohoaa yläimoihin sataakseen jälleen pian alas.

Ei voi ainakaan tylsäksi moittia tämän kesän säätiloja.

Kaikki kasvaa ihan silmissä.

Jos Suomen kesät olisivat 3 kuukautta yhteenmenoon tällaisita tropiikki-ilmastoa, täällä ehtisi kypsyä appelsiinit ulkona.

Helteeseen tuo helpotusta sauna. Saunan jälkeen hellekin tuntuu viileältä. Ihanaa on saunan jälkeen kuljeskella kivikon vierestä ja nauttia väritulvasta. Siellä hehkuu nyt tulikukka ja palavarakkaus, päivänkakkarat, ajuruohot, peurankellot, keta- ja kaukasiaan maksaruoho, tuliunikot, puna- ja siankärsämöt, sormustinkukat sekä syyshohdekukka ja suikeroalpi. On lämpimien sävyjen aika.

 On kyllä tosi hyvä että sataa. Muuten saisi oolla yhtenään letkun jatkeena kastelemassa kasvimaata ja rehevämpiä perennoja. Sitäpaitsi, vaikka ilma ei sateen jälkeen juuri viilenekkään, puutarhan sade aina raikastaa ja tekee kauniiksi. Jopa juolavehnä näytää kauniilta.

Ilmeisesti hyönteiset ovat tyytyväisiä vallitsevaan säätilaan. Jokapaikassa pörisee ja surisee.

Otetaan nyt ilo irti tästä oudosta sääilmiöstä. Käydään uimassa ja syödään paljon jäätelöä! :)

Paahteisen ilta-auringon valossa

Lomapäivät mennä termeltävät kovalla vauhdilla, pian on jo heinäkuun puoliväli. On saatu ihania hellepäiviä. Kaikkialla kukkii ja pörisee, kimalaiset ja mehiläiset tekevät pitkiä työpäiviä. Jostakin puuhasta omatkin päivät täyttyvät aina, ja ehdin kukkakierrokselle vasta iltaisin. Paahteinen hellepäivän aurinko valaisee jotenkin ihan eri tavalla kuin viileän päivän ilta-aurinko. Iltavalaistuksessa kukat hehkuvat.

Kylätien varressa valamonruusut loimottavat, niiden takana on kukkamaa, josta yksi ritarinkannus pilkistelee. Muut ritarinkannukset ovat vasta nupullaan, tämä yksi vain kukkii.

 

Kylätieltä kuvattuna kivikko pilkistää taustalla.

Ihana paahteinen valo! Keijukaiset taitavat lentää tällaisella ilmalla.

Osa kukkamaasta on varjossa. Silmät ja iho saavat levätä.

Toisesta suunnasta.

Kivikossa sormustinkukat ja tulikukat kurottelevat taivasta kohti.

Helle tekee hyvää. Kerätään sitä mielen sopukoihin varastoon talven kylmiä varten.

Piha täynnä tuoksua

Meidän etupihalla tuoksuu makelta ja raikkaalta. Ruusulta.

Valamonruusu on avannut kukkansa portinpielen aidanteessa.

Aidanteessa on yksi vanhempi pensas joka on ehtinyt jo isoksi. Tuoksu on lähes huumaava.

Kuinkahan valloittava tuoksu on sitten kun kaikki aidanteen pensaat ehtivät isoiksi? Kuvassa vasemmalla valamonruusut jotka ovat pihan puolella ja oikealla kylätien puolella on tavallista violettia pihasyreeniä. Tuoksua on odotettavissa siis ainakin kesä- ja heinäkuussa.

Ihan portin pielessä syreeniaidanteen päässä on yksi Herttoniemi- ruusu. Sen tuoksu ei ole niin voimakas kuin valamonruusun, mutta kuitenkin selkeä ruusun tuoksu, ehkä hieman sitruunainen.

Kukkamaastakin tulee tuoksua.

Alice Harding- pioni on innostunut tekemään paljon kukkia. Se on toipunut kolmen vuoden takaisesta siirrosta hyvin.

Siinä on hento ja raikas tuoksu, yhtä ihana kuin kukka itsekin.

Mikä tuoksuu sinun puutarhassasi juuri nyt?
Joskus on vaihteeksi hauska kulkea puutarhassa nenä edellä, ja katsoa, mitä kuvattavaa silloin löytyy.

Kurjenpolvia lähitarkastelussa

Kurjenpolvet ovat vallanneet puutarhan. Aloin etsiä niitä kameran linssin läpi, ja löytyikin monenmoisia kurjenpolvia. Olen tainnut vahingossa alkaa keräilemään niitä. Jos nyt saisin perustaa ihan uuden perennapenkin, niin kurjenpolvet olisivat varmasti osa sitä.

Kivikossa kukkii neidonkurjenpolvi,

ja sen vieressä kasvustoltaan samanlainen verikurjenpolvi, molemmat kukkivat koko kesän alkuun päästyään.

Tuoksukurjenpolvi. NImi tulee siitä että sen lehdet tuoksuvat mukavasti mäntysuovalle kun niitä hieroo sormia vasten.

Kerrottu idänkurjenpolvi.

Ja vielä yksi; piskuisesta alusta alkunsa saanut kivikkokurjenpolvi:

Toisessa kukkamaassa kukkivat:

Patricia jalokurjenpolvi, se kukkii koko kesän.

Jalokurjenpolvi Johnson´s blue:

Tummakurjenpolvi, jota on aina yhtä vaikeaa kuvata, kun se keikkuu kukkamaan keskellä.

Ja vielä yksi: Kyläkurjenpolvi.

Kaikki ansaitsevat paikkansa.