Uusi aloitus

Oikein hyvää uutta vuotta!

Aloitin uuden blogin. Tervetuloa kaikki rakkaat. Uusi blogi on nimeltään Siunattu arki.

Tässä linkki:
http://siunattuarki.blogspot.fi/

Kesä!!

"Kylläpä vuodet vierivät nopeasti! " - totesi meidän kuusivuotias yhtenä päivänä, kun aikuisten kesken päivittelimme sitä, miten talvi on mennyt nopeasti ja lapset ovat kasvaneet ja miten kaikki merkit viittaavat siihen että meillä on paljon sanottavaa ajan nopeasta kulumisesta. Emme voineet kuin olla kuusivuotiaan kanssa samaa mieltä.
-Ihan äskettäin tuo kuusivuotias aloitti esikoulun, ja kaksitoistavuotias vitosluokan, syksyllä kuopuksella alkaa ensimmäinen kouluvuosi, ja esikoinen aloittaa ala-asteen viimeisen luokan. Hurjaa. Lapset ne kasvaa, vaan onneksi me aikuiset pysymme saman ikäisinä koko ajan...

Kesä on joka tapauksessa tullut tänäkin vuonna. Tällä kertaa se on tullut kovemmalla kiireellä kuin viime vuonna. Runsat sateet ja lämpötilan pysyminen yli kymmenessä asteessa ovat saaneet puutarhan suorastaan rehottamaan.

Ihana tuohituomi alkoi kukkimaan sateisesta ja suttuisesta säästä huolimatta.

Aamurutiineihin kuuluu nykyisin tuokio takapihalla Huugon kanssa. Ennen aamuvuoroon seitsemäksi menoa on ihana seistä pihalla nuuhkimassa kesäilmaa ja kuunnella lintujen tauotonta sirkutusta. Kesän äänet ja tuoksut herättävät uniset aistit lempeästi. Päivä ei voisi alkaa enää paremmin.

 Omenapuun nuput lupaavat runsasta kukintaa.

Kirsikkapuussa on jo muutama kukka auki. Toivottavasti kukinta onnistuu, ja saadaan taas kirsikoita. Nyt näyttäisi siltä, etttä joissakin kirsikkapuissa on jotakin ötömöskökkiäisiä, jotka ovat surkastuttaneet muutamia kukkanuppuja.

Punaherukkapensaissa on runsaasti kukkia, pensaiden koristeellisuus pärjää paremmissakin piireissä.

Toukokuu on täydellistä aikaa. Nautitaan siitä täysillä!

Mukavaa viikonloppua!

Äitienpäivää

Ihanaista äitien päivää kaikille äideille!

Kiri kiri- kameran tyhjennys- keväälle tilaa

Tässä tulee sitten kuvapläjäys operaatiosta kameran tyhjennys, jotta kevätkuvat, joita joskus ehdin kuvata, saavat kamerassa tilaa. Täytyy kirittää täällä blogissakin ja pläjäyttää kaikki kuvat ennen tätä hetkeä kerralla tänne romsis vain, niin ei jää rästiin kaikki kuulumisten kertominen...
 (Makroputken korjaus olisi muuten maksanut 260 euroa. Luulen sillä hinnalla saavani jo uuden paremmilla ominaisuuksilla. Kevään pienet ihmeet tarvitsisivat juurikin makroputkea, ja tuntuu ettei perusputkella saa oikein mistään kotoisin olevia kuvia..)

Pääsiäisen tienoilla oli hetken verran aikaa rauhoittua, kun oltiin koko perhe terveenä ja meillä oli kaikilla vapaata. Tavattiin rakkaita ihmisiä, syötiin hyvin ja etsittiin pääsiäismunia.

Palmusunnuntaina lapset kävivät virpomassa mummulassa, ja askarreltiin monta hienoa virvontaoksaa. Hankkimani höyhenpussi oli jotenkin salaperäisesti kadonnnut askarteluvälinelatikosta teille tietymättömille, joten piti keksiä jotakin muuta koristusta oksiin. 
Tehtiin huovasta tipuja ja silkkipaperista hörsökukkasia. Tuli oikein hienoja oksia. 

Samaan aikaan kun me suomalaiset vietimme palmusunnuntaita ja valmistaudumme pääsiäiseen, afgaanit viettivät uutta vuotta. Yllättäen meidän kevätperinteemme ovat hämmentävän samanlaisia, vaikka juhla on eri, ja kulttuurit melkoisesti erilaiset. Töissä sain tutustua tähän heidän hienoon juhlaansa.
 Uusi vuosi on Afganistanissa 21.3.. Silloin ystävät kokoontuvat yhteen juhlimaan uutta kevään tuloa. Kaikki ruoka ja muu rekvisiitta symboloi uuden elämän alkua tavalla tai toisella. Juhlaruokapöydässä on tarjolla 12 darinkielen s- kirjaimella alkavaa ruokaa tai asiaa, koska myös kevät alkaa s- kirjaimella. Rekviisiittaan kuului kukat, peili, kynttilät, ja rairuoho sekä maalatut munat.

 Kun aloimme kylvää pääsiäistä varten rairuohoa, ei oikeastaan tarvinnut kauaakaan selittää, mistä on kyse - myös afgaanit kasvattavat ruohoa koristeeksi. He myös todellakin maalaavat myös munia vesiväreillä kuten mekin. 

Rekvisiitan lisäksi ruokia olivat mm. omenat, appelsiinit, makseiset, pikkuleivät, erilaiset pähkinät sekä taatelit ja rusinat. Lisäksi tarjolla oli taateliviinietikkaa, ruusuvettä sekä säilöttyä pinaattia sekä jotakin hapanrypäleeksi kutsutusta hedelmästä jauhettua sumac- nimistä maistetta, jota kuulemma käytetään kebabin tarjoilussa pöytämausteena. 

  Itselleni ehkä kaikkein hämmentävin makukokemus oli tuossa oikean puoleisessa säilyketölkissä tarjolle tuotu ruoka.

Maistaessani ensimmmäisen lusikallisen tätä ruskeaa ruokaa, itselleni tuli kummallinen olo, että aivankuin olisin joskus lapsuudesssani maistanut jotakin vastaavaa... Konteksti oli minulle niin kummallinen etten ihan heti hoksannut, miksi se maistui niin tutulta. 
- Uskokaa tai älkää - se  oli mämmiä!  Hämmentävää!

Pääruuaksi nautimme naudalihakastiketta, riisiä, ja pinaattimuhennosta sekä leipää. 
Seuraavana aamuna töihin tullessani sain vielä henkilökohtaisen voimaa antavan annoksen tulevaa vuotta varten;  Vedessä oli yön yli liotettu erilaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä tuoreita viinirypäleitä. Jokainen vesilasissa oleva hedelmä tai pähkinä symboloi tiettyä ruumiin osaa, kuten aivoja, sydäntä, munuaisia, lihaksia jne, ja kyseiset ainekset toivat onnea ja terveyttä tulevalle vuodelle kokonaisvaltaisesti. Tämä herkku on Afganistanissa tärkeä osa juhlaa erityisesti maanviljelijöillä, ja siinä hedelmiä ja pähkinöitä nauttiessa toivotetaan onne tulevalle kasvukaudelle, ja terveyttä ja voimaa tulevan satokauden töihin.

 Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä meidän pääsiäisperinteemme ovatkin paljon vanhempaa perua ja kotoisin paaljon kauempaa, kuin aluksi olin ajatellut. Lähi-Idässä uutta vuotta on vietetty keväällä meikäläisen pääsiäisen tienoilla ja kauan ennen ajanlaskumme alkua. Kristiuskokin on saanut Lähi-Idässä alkunsa. 

---------------------------------------------

Samanaikaisesti kotosaalla odotettiin uutta hauvavauvaa kotiutuvaksi. Fiina saa vähän seuraa vanhoille päivilleen.

Tässä se meidän Huugo nyt sitten on.

Tätä nykyä meillä eletään kuin missä tahansa vauvaperheessä - aamulla herätään tarmoa täynnä kello viisi, ruokaa ja leikkiä ja unta mahtuu päiviin tasaisesti, eikä mikään ole ihanampaa, kun jälleennäkeminen joka aamu uudelleen! 
Huugosta kuoriutuu vielä ihan hyvä lintukoira - Eräänä aamuna se haukkui rastasparven pellolta puuhun, ja hetkenkuluttua pyysi korvat luimussa syliin kun kuovi lensi laulaen pihan yli. 

Fiinan kanssa ne tulevat juttuun ihmeen hyvin, kun ajattelee, että Fiina on ollut erakkoluonne lähes koko ikänsä. Huugo tekee perässä kaiken mitä Fiinakin tekee.

 Kevät on sateiden ja ihanan lämpöaallon ansiosta tullut vauhdilla. En ole kaikilta kiireiltäni oikein ehtinyt mukaan kameroineni tänä vuonna. 

Kevään ihme on aina uusi.

Lapset keräsivät jälleen kevätkimppuja.

Tekee niiiiiiiiin hyvää, kun on taas kevät ja lämmin!

Olkoon kaikkien teidän ihanaisten uusien ja vanhojen blogiystävien kevät täynnä kaikkea mahdollista ihanaa ja hyvää!

Kuu kiurusta kesään...

Vähän viime vuoden toistoa, mutta joka vuosi kiurut ilahduttavat kun niiden laulun kuulee ensimmäisen kerran. Niiden laulu on niin elämän ihmettä täynnä. Pellon yllä kieppuvat omaan uniikkiin tyyliinsä myös töyhtöhyypät. Kummallista että ne vuosi vuoden perään tekevät pesänsä pellolle, vaikka traktorit rynnistävät saamoille pelloille silloin kun poikaset ovat juuri ja juuri sen ikäisiä että osaavat kipittää karkuun.
Laulujoutsenet ovat myös kerääntyneet pellon notkelmaan. Niiden kokoontumismeininki alkoi pääsiäisen pyhinä muutamasta kymmenestä. Nyt niitä on jo varmasti sata ellei enemmän. Täydet sympatiat parvea lähinnä olevalle naapurille; lintujoukko on meiltä noin puolen kilometrin päässä, ja silti niiden kälkätys alkaa kuulua hirsiseinien sisäpuolelle heti auringon nousun jälkeen. Voin vain kuvitella millainen mekkala kuuluu muutaman kymmenen metrin päässä joutsenparvesta asuvien naapurien luo. Tämä joutsenkuva on viimevuodelta.

Tänään on ollut ihanan lempeä kevätpäivä. Ilma on sateen jäljiltä kostea ja tyyni. On puuhattu ulkona koko päivä, haravoitu ja siivoiltu nurkkia, ja rakennettu viikon kuluttua meille muuttavalle hauvavauva Huugolle juoksutarhaa...
Lunta ei ole oikeastaan enää kuin aurauskasoissa, vaikka aprillipäivän aamuna näytti siltä että talvi tulee uudelleen ihan toden teolla, kun koko aamupäivän satoi nenäliinan kokoisia lumihiutaleita. Se taisi kuitenkin olla paikallinen aprillipila, sillä iltapäivällä aurinko teki parastaan, ja sulatti lumet matkoihinsa.

Puutarha nukkuu vielä. Kevään hräämistä odotellessa täytyy nauttia sisäkukkasista.

Ihan kohta maasta ponnistavat ensimmmäiset lumikellot. Ihanaa!

Oikein hyvää kevättä rakkaat ystävät!

Arkiruuhka

Ruuhkavuodet- mikä osuva nimitys! Ihan tavallinen hyvä arki on täynnä ohjelmaa ruuhkaksi asti - töitä, lasten harrastuksia, koulupalavereja, tekstiviestejä koulutakseille, mökkiprojektia, sisustusprojektia, koiraprojektia, kaupassa käyntiä, hammaslääkäritarkastuksia; lojumista, saunomista ja lautapelejä viikonloppuisin. Arki on onnellista ja hyvää, mutta niin kovin ruuhkaista.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kameran tehot eivät enää tahdo riittää oikein mihinkään. Sain vihdoin toimeksi viedä kameran makroputken huoltoarviointiin. Saa nähdä. Sanovat, että usein korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Ihan hullua, että ollaan menossa tällaiseen suuntaan, että vanhaa hyvää laitetta ei enää kannata korjata, koska työ on mukamas niin kallista. Luulisi järjestelmäkameran osien olevan niin kovaa tekoa, että ne kannattaisi korjata. Mutta kun olen itse auttamattoman uuno kamerani tekniikkaan liittyvissä asioissa, joudun luottamaan siihen, mitä toiset sanovat.

Kameran ollessa huollossa, ei blogiin ole kertynyt juurikaan kuvia. Viimekesän kuvista olen kyllä ajatellut vielä muutaman postauksen tehdä, jos aikaa löytyy jostakin. Seuraavassa esittelen kuitenkin muutaman kuvaotoksen meidän perheen tulevan kevään projekteista, jotta saatte jonkinlaisen käsityksen siitä, mihin se aika ja energia menee juuri nyt.Kuvien huonosta tarkkuudesta huolimatta niistä saanee käsityksen meneillään olevasta asiasta.

Mökkitontilla on kuluvan talven aikana tapahtunut aika paljon. Sinne on kohonnut uusi mökki, joka istuikin metrsärinteeseen mukavasti ilman että tarvitsi kaataa kovin paljon puita.

Haaveilemme että mökillä voisi viettää aikaa myös talvella, ja että jokainen saisi mökillä myös tarvitsemansa mittaiset yöunet:
Vanhassa mökissä nukumme koko perhe samassa pienesssä huoneessa sivusta vedettävissä vuodesohvissa, jotka aina päiväksi kasataan uudelleen sängyistä sohviksi, koska levitettyinä vuodesohvat vievvät leijonan osan koko huoneen liikkumapinta- alasta. Illalla ei voi juurikaan kukkua pitkään muiden siitä häiriintymättä. Aamuisin kuopus herää säännölliseen tyyliinsä seitsemän jälkeen, jolloin aamupalan laittamisen ääniin viimeistään herää sikeäunisinkin perheen jäsen. Uudessa mökissä kaikki saavat nauttia lomaunistaan siinä aikataulussa kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Iloitsemme myös ajatuksesta, että meidän on uuden mökin myötä mahdollista majoittaa perheen eläkeläisjäsenet yöksi hyviin ja rauhallisiin sänkyihin, eikä heidän ole pakko lähteä reilun tunnin mittaiselle kotimatkalle yötä vasten.
Vanhan 60- luvun mökin lämpöeristys ei ole todennäköisesti alunperinkään ollut kovin kummoinen, joten talvella kauniista mökkimaisemasta ja ihanasta hiljaisesta luonnosta on päästy nauttimaan vain lyhyillä päivän piipahduskäynneillä. Uudessa mökissä tarkenee yöpyä talvellakin.

Mökkiprojektissakin olisi toki riittävästi odottamisen riemua, mutta muutakin hauskaa on tulossa:
Meille muuttaa hauvavauva nimeltään Huugo huhtikuun toisella viikolla. Fiina saa seuraa, ja perheen isäntä saa siitä apulaisen lintumetsälle. Kuvassa Huugo on kaksiviikkoinen.

Huugo on pohjanpystykorvauros. Sen syntymäkoti on Joutsenvaaran kenneli; tässä emonsa Joutsenvaaran Safran esittelee ylpeänä pentuettaan. Huugo on kuvassa emon ja toisen tyttöpennun välissä. (Toinen tyttöpentu on emon takana).

Tällaista meillä.
Kevät on jo ihan tuloillaan. Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti ja ilmassa on kevään tuoksu ja ääniä. Joka päivä pihan yli lentää joutsenpariskuntia tutulle kevätsoidinpaikalleen naapurin pellon notkelmaan. Tali- ja sinitintit ovat pesäntekopuuhissa pihametsässä, ja tontille näyttää kotiutuneen myös käpytikka - ilmeisesti pihametsän puut ovat jos sillekin riittävän suuria.
Pääsiäinen on parin viikon kuluttua, ja sitten ihan pian on huhtikuu.
Ihan pian pistävät ensimmäiset krookuksen piipat maasta! Tästäkin pitkän tuntuisesta talvesta ollaan taas selvitty!
Voikaa hyvin!

Helmikuun helmiä

En tiedä, mitä kuukausien nimien keksijä on ajatellut nimetessään helmikuun juuri helmikuuksi, mutta minusta ainakin tuntuu, että helmikuusta löytyy paljon helmiä, pieniä aarteita.

Päivät pitenevät, aurinko paistaa, ihan vanhaan kunnon helmikuiseen tyyliin. Aurinko ja lempeä talvisää houkuttelee ulkoilemaan ja tuulettamaan talven pölyttämiä aivoja koko perheen voimin. Ihanaa kun on valoisaa!

Fiina on aina lähdössä mukaan. Ihan sama minne, kunhan mennään.

 

Fiina on vanhemmiten saanut hieman tottelevaisuuskoulutusta, ja se pääsee kauempana pellolla kuljeskelemaan vapaana. Sitä on kuitenkin pidettävä silmällä eritavalla kuin muun rotuisia koiria. Metsäverinen koira on metsäverinen koira, vaikka olisi muuten kuinka tottelevainen - vainun saatuaan se lähtee jäljestämään, ja noudattamaan viettiä, joka sillä on verissä.

Asumme keskellä peltoaukeata. Lähtipä talolta mihin suuntaan tahansa, vastassa on ensin peltoa, sitten vasta naapureita.

  Pellolla on Fiinalle mitä parhaat apajat. Puutarhan lisäksi myyriä löytyy myös pellolta.

 Kun Fiina saa vainun myyrästä, sen häntä heiluu ihan eri tavalla, ja koko koira on kokonaisvaltaisesti mukana jahdissa. Fiina on myyräkoira, jaloa maatiaiskoirien sukua. Geenejä löytyy haukkuvista suomalaisista pystykorvaroduista ja suomenlapinkoirasta, mahdollisesti myös laikasta ja norjanharmaasta hirvikoirasta. On ilo katsella koiraa, joka työskentelee täydestä sydämestään toteuttaeessaan sitä, mihin veri sitä vetää.

Fiinan isännät ja emännät nautiskelevat myös ulkoilmasta. Kevättalven sää tekee hyvää. Yksi haluaisi välillä istahtaa valokuvaamaan jotakin talventörröttäjää.
Silloin Fiina tulee syliin.

"Voisitko vähän rapsuttaa?" - se vaatii tassulla taputtelemalla.

Jos rapsuttava käsi herpaantuu, se vaatii tassuttelemalla lisää rapsutuksia. Semmoinen se on. Vanha rontti, hieman hupsu mutta hirmuisen fiksu ainakin välillä.

Aika tulla takaisin kotiin.

Pihan vanhoissa koivuissa on voimaa.

Valon ja varjon leikki talventörröttäjissä  ja puiden oksissa on vähäeleisen kaunista.

Yhtenä aamuna töihin lähtiessä sain täydellisen kevätherätyksen. Talveksi viileään ulkoeteiseen ottamani blogiystäviltä saatu ruusumanteli oli alkanut salaa kukkimaan.

Epätodellisen kaunista!

Samana päivänä kotiin tullessa auringin lasku oli värjännyt koko peltomaiseman.

Kevättalvi on mieluisaa aikaa. Ihan pian on maaliskuu. Se on jo kevätkuukausi. Se tarkoittaa, että ihan pian annan itselleni luvan mennä puutarhamyymälän siemenpussihyllyjen luokse hieman hypistelemään ja haaveilemaan tulevasta kesästä...

Kaunista helmi- maaliskuun vaihdetta!