Syyskuvia

Koska tietokoneella ei ole viimekesästä kertovia kuvakansioita, täytyy yrittää repiä kaikki irti viime syksyn kuvista. ;) 

Esittelen nyt lähikuvan kera tämän pihamme alkuperäislajin ( = ollut täällä jo silloin kun muutimme). Vaalean roosan värinen syysasteri pitää minua joka syksy jännityksessä; ehtiikö se kukkia ennen lumen tuloa. Ja joka syksy se ehtii. Lokakuun alussa se aloittaa kukintansa, ja jatkaa usein isänpäivään saakka. Jatkaisi varmaan pidemmällekin, mutta yleensä marraskuussa sää jo vaihtuu talvisemmaksi, ja kukinta hiipuu pakkassen ja suojasään vaihteluun. Asterini on loistava syyskukkija, ja aurinkoisena syyspäivänä se kerää perhosia sankoin joukoin aterioimaan.

Viimevuonna hankin syyshohdekukkia kivikkoon. Pidän niistä hurjasti. Toivottavassti ne talvehtivat hyvin, ja ensisyksynäkin saadaan ihailla kuparinpunaista kukintaa.

Tummatulikukka on asettunut puutarhaani. Jossain yllättävässä paikassa saattaa nousta keltainen kukkavana muiden kukkien joukosta. Ja uusia taimia putkahtelee mistä milloinkin. Lehtiruusukkeet ovat mielestäni melkein kukintaakin kauniimpia. En raaski kitkeä niitä pois. Tässä kuvassa yksi lehtiruusuke on asettunut ketohärkin kainaloon. Näyttää somalta.

Joskus, tai minun puutarhani tapauksessa melko usein, tulee vastaan hauskoja yllätyksiä. Kasvit ikäänkuin ottavat vallan omiin käsiinsä. Puutarhastelijan tehtävä on sitten valita, salliako kasvien omapäisyys vai ei. Useimmiten olen sallivalla linjalla.
Ostin muutama vuosi sitten purppurakeijunkukkia kukkapataan kesäkukkien kumppaniksi. Ne talvehtivatkin kukkapadassa, ja toivat kesäkukkaistutuksiin väriä monena kesänä. Viimekesänä halusin kukkapataan vaihtelua, ja siirsin keijunkukat kivikkoon. Keväisistä orvokki-istutuksista oli jäänyt siemensatoa keijunkukkien juurelle varastoon. Padassa ei kkoskaan kesäisin ollut karanneita orvokin taimia, kun sitä niin ahkeraan myllättiin kukkien vaihdon aikaan, mutta kivikossa orvokit saivat kasvurauhan. Tässä tulos. Orvokki on erittäin tervetullut tulokas kivikkoon.

Toisaalla uudessa kukkamassa, jossa on kivikkoa syvempi multakerros, annoin Fiinan tehdä myyrätarkistuksen. Hän tekikin työnsä suurella tarmolla.  Ilmeisesti vaahteranlehtikerroksen alla liikkui jotain, sillä paikallaan olevaa koiraa en kuvaan saanut. Vaahteranlehdet ovat tervetullut talvisuoja kukkapenkin ihanuuksille.

Meidän Pihametsän puut ovat humpsahtaneet isoiksi puiksi. Ne istutettiin saviseen peltoon kymmenen vuotta sitten. Taimet olivat kymmensenttisiä metsänhoitoyhdistyksen taimia. Kuusia istutettiin rivistöön pellon pohjoisreunalle. On ollut hauska seurata, miten puutkit ovat omia persooniaan. Kuvassa otos neljästä vierekkäin kasvavasta kuusesta jotka on istutettu samankokoisina pikkutaimina samaan aikaan.

Vierailtuani Pikkuisessa puutarhassa , olen vakuuttunus siitä, että omasta kivikostani puuttuu vielä monta kasvia. Ja kyllähän sinnne niitä uusia kasveja tietysti vielä mahtuukin, kun kivikollani on kokoa vaatimattomat 10 x 8 metriä.  Kivikkoon tarvitaan ainakin helmipensas ja erilaisia neilikoita sekä kasvitieteellisiä tulppaaneja. Jalosyreenejä mahtunee muutama johonkin muualle puutarhaani...

Saa nähdä tuleeko kevät aikaisin, vai tuleeko vielä takatalvi. Maassa ei ole lunta nimeksikään, ja lämpötila keikkuu nollan tienoilla. Pihan tiaisetkin kuulostavat juttelevan jo keväisemmin.