Kivet ja kukat, eli raportti Kivikkokukkamaasta

Viimekesänä rakennettu kivikko on osoittanut olevansa kaiken väärti. Alla kuva oudossa sateen ja auringonpaisteen välisessä iltavalaistuksessa.

Olen enemmän kuin tyytyväinen suunnitelmieni toteutukseen. Voit löytää Kivikkomaan historiaa TÄÄLTÄ.
Kivikossa on monta pientä puuta, ja jokaisen aluskasvina on jotakin perennaa. Koitan saada kuvattua niitäkin tarkemmin jossain vaiheessa. Tässä kuitenkin parit edestä vasemmalta taka-alalle päin mennessä:
helmiorapihlaja ja poimulehti,
purppuratuomi ja jalopähkämö
tuohituomi ja konnantatar
sirotuomipihlaja ja kaukasian maksaruoho (sekaisin punaista ja valkoista)
helmipihlaja ja rönsyleimu
Huvimaja- kirsikka (Pikkupuutarhurin ristiäispuu) ja tuoksukurjenpolvi
terttuselja ja sinivuokot, kevätkaihonkukka ja peurankello
Suklaakirsikka ( Pikkuapulaisen ristiäispuu) ja rönsyakankaali

Sitten on monta kiven koloa ja käytävän reunuspaikkaa, joissa on muita perennoja. Monta tyhjääkin paikkaa on vielä...

Laitetaan kuva vertailun vuoksi siitä, miltä näytti aika tarkalleen vuosi sitten, kivikon juuri valmistuttua:

Ja nyt samasta kuvakulmasta näyttää tältä:

Aika uskomaton muutos vuoden takaiseen.

Ketohärkki tuossa etualalla hieman huolestuttaa minua. Kyllähän se aiemminkin savimaassa rikkaruohojen keskellä piti puolensa hyvin, mutta nyt päästyään kuohkeaaan multaan, se on suorasttaan räjähtänyt kasvuun. Jos se kasvaa tuota vauhtia, se peittää kaikki muut kukat alleen. Täytyy etsiä sammalleimu kaveriksi joku hillitympi kaveri. Ketohärkille minulla onkin juuri sopiva uusi koti tiedossa, siitä ehkä lisää kesän mittaan, mikäli saamme jotakin aikaiseksi asian tiimoilta.

Hirmu kaunis se kyllä on kukkiessaan kivien kainalossa.

Pienestä vanhan kivikon pöheiköstä saatiin aikamoinen saalis pikkukurjenmiekkoja. Nyt nekin kukkivat jo innokkaasti vaikka niiden juuret myllättiin perinpohjaisesti. Taustalla näkyy tontilta muualta siirrettyä tavallista poimulehteä, mikä sekin on ottanut paikkansa hyvin haltuun.

Yhden kiven päällä rehottaa valkoinen alppikärhö.

Oikein mielissäni olen rönsyleimun ja purppurakeijunkukan kumppanuudesta.

 

Sitten siellä on tarha- ja kultatyräkkiä..

...Kalliokieloa, jonka kukka on täsmälleen samanlainen kuin isoserkkunsa tarhakalliokielon kukka.

Konnantatar on tehnyt muutamia kukkavanoja kukkamaan takaosassa.

Jalopähkämön lehtiä pistelee hitaalla tahdilla poskeensa tämä komistus. Minun puolestani se saa pitää kekkereitään aivan rauhassa, pähkämö pärjää kyllä noin pienelle ötiäiselle.

Annoin voikukkien kitkemisen ajaksi kameran pikkuapulaiselle. Hän on löytänyt mielenkiintoisia kuvakulmia, jotka itse olen ihan kokonaan unohtanut.
Polku kivikkomaassa on tehty pienistä luonnokivistä, somerosta, jonka raekoko on maksimissaan 3 cm

Ja kun katsoo kivipolulta suoraan ylös, voi nähdä tällaisen hökötyksen. Onhan se hyvä että on sähköä... Nämä on näitä vanhan tontin iloja, että sähkötolpat piuhoineen ei ole ihan viiimeistä huutoa.

Muitakin hauskoja yksityiskohtia on pikkuapulainen löytänyt puutarhasta kameranlinssin läpi. Kerron niistä ehkä toisessa yhtydessä lisää.

Juhannukseen mennessä odotan ja toivon, että nämä nuput aukeaisivat. Kevätataslea on selvinnnyt talvesta. Noin puolet oksista on paleltunut/kuivunut, mutta niissä  muutamassa jotka on jäljellä, on nuppuja.

Kyllä on niin mukavaa kun on kesä ja kaikki on niin rehevää!!