Puutarhastelijan herätyshaaste

Jokohan olisi aika herätä talviunesta? Ainakin omalla kohdallani alkaa olla korkea aika. Olen ollut ihan liian kauan pois blogistaniasta.

Lähdenpä kevätkauden bloggaamiseen haastamalla teidät kaikki jotka haluatte osallistua Puutarhastelijan herästyshaasteeseen.
Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.
- Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan. :)

Tässä minun kuvani, jotka ovatkin ihan "randomilla" valittu, kuten tyttäreni sanoisi.

  1. Aloitan kansiosta "Kesäkuu 3, 2015". Kuka muistaa nämä tulppaanit? Niiden saattelemana meillä alkoi viime kesän yksi ehdoton puutarhakohokohta, puutarhabloggaajien kesätapaaminen. Tapahtumaa pääsee muistelemaan TÄSTÄ.

2. Tämä kuva on samaiselta retkeltä. Mieli täyttyy lämpimistä muistoista, naurusta, puutarhanpuhumisesta, ystävistä, kiitollisuudesta..
Täytyykin muistaa laittaa viimekesänä isän ruusuista otettuja kuvia tänne blogiin. Kenellä olivat ruusun pistokkaat hengissä syksyllä? :)

3. Puutarhaystävältä (Tämä taisi olla Hernepensaskujanteelta?)  saatu huikean värinen kullero. Rakastan tuota lämmintä keltaoranssia sävyä. Itse en vois sen väriseen koskaan pukeutua vaaleankukertavan ihoni vuoksi, mutta puutarhaan toivotan kaikki tätä sävyä olevat kasvit tervetulleeksi.
Kaikkein rakkaimmat kasvit puutarhassani ovat ystäviltä saatuja.

4. Mökkipihan metsäluonto puhuttelee. Kuvassa metsätähti saniaisen kainalossa. Värit ja muodot ovat suorasukaisen lunnollisia ja vaatimattomia. Ne eivät kysy lupaa olemassaololleen, ne vain ovat, sulassa sovussa, kasvavat, kukkivat ja kuihtuvat puutarhurin käden koskematta.
On ihanaa, että mökkipuutarha on niin kovasti erilainen kuin kotipuutarha. Molemmille on sydämessäni paikka.
TÄÄLLÄ on lisää mökkeilystä.

5. Päivänkakkarakaketo odottaa. Tavanomaisesta poiketen päivänkakkarat kukkivat vasta heinäkuun puolivälin tienoilla - odotin kovasti etttä ne olisivat kukkineet blogitapaamisen aikaan, mutta kesä tuntui olevan kaksi, kolmekin viikkoa myöhässä edellisvuodesta, joka puolestaan oli poikkeuksellisen aikainen. Mitenkähän on, voiko enää sanoa säästä puhutttaessa, että "yleensä" on näin, tai sää poikkeaa "normaalista". Tuntuu että sää ei ole kuluneena vuonna ollut mitään muuta kuin poikkeavaa poikkeavan päälle. Säätiedotuksiinkaan ei enää voi luottaa, parempi kuin katsoo aamulla ikkunasta ulos, niin tietää, mikä sää on meneillään.

6. Onko suloisempaa hetkeä kuin juhannusyön tyyni hämäränhyssy?
TÄSTÄ pääset juhannusyön tunnelmiin.

7. Sitten vuorossa kansio "Heinäkuu 4, 2015".  Viimekesänä meillä oli pieni projekti nimeltä "portaiden kaiteiden maalaus." Siinä tuli SAMALLA tehtyä vähän muutakin, kun kerran hommiin ryhdyttiin...
Ainiin, tuo kukkiva kurjenpolvi on muistaakseni nimeltään Patricia, jalokurjenpolvi, joka kukkii kaksi ja puoli kuukautta yhteen menoon. Suosittelen! 

8. Kivikkotarha ja kukkaniitty elivät omaa elämäänsä isäntäväen huhkiessa pihanehostuspuuhissa. Voi miten värikylläisyys tekee sielulle ja mielelle hyvää. Ollaan siinä vaiheessa talvea, että uuden kesän unelmat alkavat saada mielen sopukoissa tilaa.

9. Esimerkiksi kurjenkelloja voisi kylvää lisää... täytyykin käydä kurkkimassa SIEMENPUTIIKISSA  vähän luonnonkukkien siemeniä...

10. Heinäkuu on pionien kuukausi. Kuvassa anopin puutarhasta saatu pioni, annoin sille nimen "Tytti Irmelin pioni", rakkaan anoppini muistoksi (oikeaa lajikenimeä ei ole tiedossa). Tulikukan kanssa ovat näköjään todenneet että näin toinen toistamme tukien selviämme kesän vaihtelevasta säästä parhaiten.

11. Isän ruusutarhan ruusut hehkuivat heinäkuussa. Tämä on luultavasti "Sointu" tai "Sävel", mutta saatan olla myös ihan täysin väärässä. Unohdan aina autuaasti kaikki ruusujen viehättävät nimet ruusuisen kamerakierroksen jälkeen, kun niitä ruusuja on niin monta, ja kaikki ovat niin suloisia. Eihän sillä muuten väliä ole, mutta olisi toisaalta hauskaa, jos ruusujen nimet tulisivat oikein edes tänne blogiin...

12. Viimekesänä satoi vettä. Paljon vettä. Sateen jälkeen ilma oli ihanan raikas, ja minulle henkiökohtaisesti viileähkö kesäsää sopii oikein hyvin. Kuvassa tarhatyräkki ja peurankello. Laitan tämän hieman suttuisen kuvan muistuttamaan siitä, että pitää viedä kameran makroputki huoltoon - viimekesänä sen tarkennustoiminto lakkasi toimimasta, ja käsivaralta tarkentaminen samalla kun pomppii kivien päällä kivikkomaassa ei aina ole se valokuvaamisen ja kuvien onnistumisen kannalta kaikkein optimaalisin vaihtoehto.

Noniin. Sinun vuorosi! :)

Kaunista tammikuun viimeistä viikkoa!