sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Helmikuun helmiä


En tiedä, mitä kuukausien nimien keksijä on ajatellut nimetessään helmikuun juuri helmikuuksi, mutta minusta ainakin tuntuu, että helmikuusta löytyy paljon helmiä, pieniä aarteita.

Päivät pitenevät, aurinko paistaa, ihan vanhaan kunnon helmikuiseen tyyliin. Aurinko ja lempeä talvisää houkuttelee ulkoilemaan ja tuulettamaan talven pölyttämiä aivoja koko perheen voimin. Ihanaa kun on valoisaa!

Fiina on aina lähdössä mukaan. Ihan sama minne, kunhan mennään.


 

Fiina on vanhemmiten saanut hieman tottelevaisuuskoulutusta, ja se pääsee kauempana pellolla kuljeskelemaan vapaana. Sitä on kuitenkin pidettävä silmällä eritavalla kuin muun rotuisia koiria. Metsäverinen koira on metsäverinen koira, vaikka olisi muuten kuinka tottelevainen - vainun saatuaan se lähtee jäljestämään, ja noudattamaan viettiä, joka sillä on verissä.

Asumme keskellä peltoaukeata. Lähtipä talolta mihin suuntaan tahansa, vastassa on ensin peltoa, sitten vasta naapureita.


  Pellolla on Fiinalle mitä parhaat apajat. Puutarhan lisäksi myyriä löytyy myös pellolta.



 Kun Fiina saa vainun myyrästä, sen häntä heiluu ihan eri tavalla, ja koko koira on kokonaisvaltaisesti mukana jahdissa. Fiina on myyräkoira, jaloa maatiaiskoirien sukua. Geenejä löytyy haukkuvista suomalaisista pystykorvaroduista ja suomenlapinkoirasta, mahdollisesti myös laikasta ja norjanharmaasta hirvikoirasta. On ilo katsella koiraa, joka työskentelee täydestä sydämestään toteuttaeessaan sitä, mihin veri sitä vetää.



Fiinan isännät ja emännät nautiskelevat myös ulkoilmasta. Kevättalven sää tekee hyvää. Yksi haluaisi välillä istahtaa valokuvaamaan jotakin talventörröttäjää.
Silloin Fiina tulee syliin.


"Voisitko vähän rapsuttaa?" - se vaatii tassulla taputtelemalla.


Jos rapsuttava käsi herpaantuu, se vaatii tassuttelemalla lisää rapsutuksia. Semmoinen se on. Vanha rontti, hieman hupsu mutta hirmuisen fiksu ainakin välillä.


Aika tulla takaisin kotiin.


Pihan vanhoissa koivuissa on voimaa.


Valon ja varjon leikki talventörröttäjissä  ja puiden oksissa on vähäeleisen kaunista.



Yhtenä aamuna töihin lähtiessä sain täydellisen kevätherätyksen. Talveksi viileään ulkoeteiseen ottamani blogiystäviltä saatu ruusumanteli oli alkanut salaa kukkimaan.


Epätodellisen kaunista!


Samana päivänä kotiin tullessa auringin lasku oli värjännyt koko peltomaiseman.


Kevättalvi on mieluisaa aikaa. Ihan pian on maaliskuu. Se on jo kevätkuukausi. Se tarkoittaa, että ihan pian annan itselleni luvan mennä puutarhamyymälän siemenpussihyllyjen luokse hieman hypistelemään ja haaveilemaan tulevasta kesästä...

Kaunista helmi- maaliskuun vaihdetta!

7 kommenttia:

  1. Talventörröttäjät on hauskan näköisiä, keskellä lumihankia. Minä meinasin, että en istuta pihaan enää mitään. Saa nähdä miten käy, kun puutarhamyymälät avautuvat.

    VastaaPoista
  2. Jännä, miten eri tavoin postaukset kolahtavat mieleen. Kaipa se riippuu myös lukijan kulloisestakin mielialasta. Tässä postauksessa on jotain äärimmäisen hienoa harmoniaa. Koin olevani mukana sänkipellolla seuraamassa koiran touhukasta kulkua ja nauttimassa maaseudun hiljaisuudesta ja kevätauringon säteistä. Tuli niin mukava olo, ettei enää muuta tarvitsisi kirjoittaa. Mutta pitääpä kuitenkin vielä ihastella ruusumantelin kaunista kukkaa. Miten noin pieni voikin olla noin kaunis.

    VastaaPoista
  3. Olipa niin Fiinalla kuin teillä kaikilla mukava lenkki helmikuisen kauniissa luonnossa! Fiina on kunnon metsäverinen koira ja tosiaan vainu kun tulee, sen kutsu on voimakkaampi mitään muuta! Ihanaa on päivän pidentyminen, ilman alan muuttuminen keväiseksi, valo, kirkas sininen taivas ja valkoinen luminen maa! Iloisen kontrastin harmoniaan toi tuo ihana ruusumantelin kukka, tuulahdus keväästä! Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle ja perheellesi sekä tietenkin Fiinalle rapsutuksin :D

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia. Postauksestasi tuli fiilis, että olen hengenheimolainen kanssasi. Saman lailla asumme peltojen keskellä, jossa isäntä viljelee suuresti ja minä mukamas pienesti. Onnellista maaliskuuta sinulle <3

    VastaaPoista
  5. Söpö nelijalkainen ja nautittavan kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  6. Todella kauniita talvikuvia ja Fiina on kyllä söpö nappisilmä, vaikka metsästäjä onkin.
    Voi tuota ruusumantelia. Se varmasti yllätti ja ihastutti.
    Teillä on muuten paljon vähemmän lunta kuin meillä. Mutta kevään täpinöissä täälläkin ollaan. Ja nyt tuo helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi, joten vauhdilla mennään kevättä kohden.

    VastaaPoista
  7. Viisaat tietävät, että suomen kielessä helmikuu on saanut nimensä jäähelmistä, joita syntyy oksistoihin, kun ensin on ollut suojasää ja sitten tulee pakkasyö.

    Toki Fiina tietää, mikä tuntuu mukavalta kesken metsästyksen. Näyttää emäntä hyvin joutavan, kun ei ole muuta tekemistä kuin istuminen. Kevättä sinne niin emännälle kuin koirulille! Piri

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!