Kärhötietoa

Kärhöt ovat suosikkejani puutarhakasvien joukossa.
Olin taannoin Helsingissä puutarhakasvitieteiden luennoilla, opintokokonaisuuteen kuului esseen kirjoittaminen jostain kiinnostavasta aiheesta, ja minä tartuin tilaisuuteen hankkia lisää tietoa kärhöistä.
Tässä esseeni kokonaisuudessaan:
 
Kärhöt (Clematis)
 

Leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon kuuluvat kärhöt (Clematis) ovat monivuotisia puu- tai ruohovartisia köynnöksiä. Kärhöt ovat kasvimaailman suuria sukuja. Alkuperäislajeja on noin kolmesataa ja erilaisa lajikkeita tuhansia. Kärhöt kasvavat luonnossa suuressa osassa maapalloa, eivät kuitenkaan arktisilla eikä trooppisilla seuduilla. Suomessa on yksi luonnonvarainen kärhö, siperiankärhö (Clematis sibirica ), joka kasvaa harvinaisena muutamalla paikalla.

Nimi kärhö on harhaanjohtava, sillä oikeastaan kärhöillä ei ole kärhiä vaan ne kiipeävät tukea pitkin pitkien lehtiruotiensa avulla. Lehtiruodit ovat pidentyneet ja kiertyvät jopa useaan kertaan tuen ympärille tiukasti. On myös muutamia kärhöjä jotka ovat kasvutavaltaan pensas- tai perennamaisia, ja jotka eivät köyntele. Kärhön lehdet ovat vastakkaiset, parilehdykkäiset tai useaan kertaan kolmisormiset. Kukissa ei ole lainkaan terälehtiä, vaan verholehdet ovat muuttuneet kehälehdiksi jotka ovat värikkäitä ja komeita. Joskus myös kukan uloimmat heteet ovat muuttuneet terämäisiksi. Niin kehälehdet kuin heteetkin voivat olla risteymillä lähes minkä värisiä tahansa. Pähkylähedelmissä on höyhenmäisiä otia ja ne ovat koristeellisia pitkälle talveen. Kärhöt ovat myrkyllisiä.

Kärhöjä on kasvatettu useita satoja vuosia Keski- Euroopan puutarhoissa, mutta vasta viime vuosikymmeninä kärhöjen suosio on kasvanut, kun jalostajat ovat alkaneet tuoda markkinoille suurikukkaisia ja kohtuullisen kestäviä lajikkeita. Tunnetuimpia kärhöjalostajia on södertäljeläinen Magnus Johnson, joka on tuonut markkinoille useita pieni- ja isokukkaisia lajikkeita. Hän on jalostustyössään panostanut tuoksuun ja hyvään talvenkestävyyteen. Virolaiset Uno ja Aili Kivistik ovat myös tehneet uraa uurtavaa työtä kärhöjen parissa. He ovat keskittyneet talvenkestävyyden lisäksi aikaiseen kukintaan ja matalakasvuisuuteen. Heidän jalostamansa isokukkaiset jalokärhölajikkeet ovatkin erityisesti suomailaisten kannalta merkittäviä, sillä monet vanhat jalokärhölajikkeet eivät ehdi meidän lyhyessä kesässämme kukkia. Viime vuosina paljon käyttökelpoisia lajikkeita on tullut myös muista Baltian maista, Puolasta ja Venäjältä.

Suosittujen suurikukkaisten kärhöjen puuvartiset versot harvoin talvehtivat Suomen oloissa. Juuret kuitenkin talvehtivat riittävän syvälle istutettuna hyvin ja kaunista kukintaa onkin odotettavissa joka kesä, sillä nämä kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla. Näitä kärhöjä leikataan voimakkaasti. Kuitenkin leikkaus menettää osittain merkityksensä, kun versot joka tapauksessa paleltuvat maatamyöten.

Myös pienikukkaiset lähellä luonnonlajeja olevat risteymät ansaitsevat paikkansa puutarhassa rehevän lehdistön sekä runsaan ja aikaisen kukinnan ansiosta. Nämä kärhöt usein kestävät meidän talveamme hyvin ja kasvu alkaa sitä mihin se edellisenä kesänä jäi; versot kiipeävät jopa yli viiden metrin korkeuteen. Useat pienikukkaiset kärhöt kukkivat edellisen vuoden versoilla. Niitä ei tulekaan leikata syksyllä eikä keväällä, vaan heti kukinnan jälkeen kesällä, mikäli ei haluta menettää seuraavan vuoden kukintaa.

Luonnossa kärhöt ovat metsäköynnöksiä, joiden juuristoalue on aluskasvillisuuden alla suojassa paahteelta ja pitkät köyntelevät versot kiipeävät valoa kohti. Tämä on hyvä pitää mielessä kärhöjä istutettaessa; juuristoalue kaipaa varjostusta, kun taas muuten kärhön versot kaipaavat valoa kukkiakseen runsaasti. Jos kärhön juuristo on koko kesän paahteessa, on koko kasvi paljon alttiimpi erilaisille kasvitaudeille ja tuholaisille. Paahteinen eteläseinusta ei olekaan paras paikka kärhölle joka juuriston varjon lisäksi kaipaa runsaasti vettä, jota harvoin on saatavilla riittävästi salaojitetulla seinusta- alueella. Kuitenkin jos varjostuksesta ja riittävästä veden saannista huolehditaan voi kauniin kukkaverhon saada kasvatettua myös seinustalle. 

Puutarhassa on kuitenkin monia muitakin kärhöille sopivia paikkoja. Suurikukkaiset kärhöt sopivat hyvin perennaryhmiin sekä pensaiden, alppiruusujen tai aitojen päälle kiipeilemään. Päästäkseen oikeuksiinsa ne tarvitsevat tuen jota vasten kiivetä. Hauska on myös Virossa käytetty tapa, jossa kärhöjen juuriston päälle on asetettu matala ja harva ritilä, johon kärhön versot suikertavat ja kukat katsovat suoraan ylöspäin. Tämä rakennelma hoitaa myös itse juuriston varjostamisen. 

Pienikukkaiset kärhöt ovat usein rotevakasvuisempia ja sopivat erinomaisen peittävyytensä ansiosta esimerkiksi erilaisiin pergolarakennelmiin sekä suikertamaan maanpintaa tai kiipeämään vaikkapa pihapuun runkoa pitkin. Ruohovartiset perennamaiset kärhöt sopivat hyvin kukkaryhmiin sekaistutuksiin.

Joskus käy niin että jalokärhöt eivät lähdekään keväällä kasvuun. Tästä ei heti kannata huolestua sillä kärhöt saattavat pitää välivuoden tai kaksikin ennenkuin ne taas lähtevät kasvamaan. Toisinaan veson piipat saattavat työntyä maasta vasta juhannuksena. Useimmiten kärhöt kuitenkin viihtyessään versovat joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin. Joskus taimi vain on ollut huonokuntoinen yksilö alusta asti, ja se kuolee vaikka tarhuri tekisi mitä. Näin voi käydä monelle muullekin kasville, sellaisia kasvit vain ovat, eikä kärhö muodosta tässä poikkeusta.

ISTUTUS JA HOITO
Kärhöt eivät ole vaativia. Ne palkitsevat hoitajansa uskollisella kukinnalla vuodesta toiseen kunhan noudatetaan muutamaa perussääntöä. Perennamaiset kärhöt sekä pienikukkaiset luonnonlajeja lähellä olevat lajikkeet voidaan istuttaa samaan syvyyteen kuin ne ovat olleet ruukussa.

Jalokärhöt, tiukukärhöt, loistokärhöt, lyhtykärhöt ja viinikärhöt saadaan menestymään oloissamme kun ne istutetaan siten että juurenniska tulee 25-50 cm syvyyteen, ja vähintään 60 cm leveä istutuskuoppa täytetään hiekkapitoisella hyvin kalkitulla mullalla. Nämä kärhöt ovat arkoja lakastumistaudille. Sitä voidaan istutusvaiheessa ehkäistä laittamalla suoraan versojen kanssa kosketuksiin ja juurenniskan päälle ainoastaan hiekkaa; eloperäinen aines juurenniskan päällä näet altistaa lakastumistaudille. Myös kastelu on taudin torjunnan kannalta tärkeää. Jos lakastumistauti kaikesta huolimatta iskee, tulee saastuneet kasvinosat poistaa mahdollisimman pian. Syytä on myös muistaa noudattaa huolellista hygieniaa sen jälkeen kun on poistanut kärhöstä saastuneita osia. Jos käsiä ei välillä puhdista ja jatkaa kulkua puutarhassaan kukkiaan ihaillen ja kosketellen, saa pian huomata että on huomaamattaan siirtänyt lakastumistautia eteenpäin muihin kärhöihin.
Jos on tarkoitus ohjata kärhö kasvamaan johonkin kiinteään tukeen, se voidaan asettaa istutuskuoppaan kallelleen versot tukeen päin.

Kasvattaakseen joka kesä paljon lehtiä ja suuria kukkia, kaikki kärhöt kaipaavat runsaasti vettä ja ravinteita erityisesti juuri ennen kukintaa ja kukinnan aikana. Kärhöt eivät pidä siirtämisestä ja jos suinkin mahdollista, niille tulisi antaa kasvurauha. 

Kärhöjen lisääminen onnistuu siemenistä tai nuorista latvapistokkaista kotioloissakin. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn ja ne onkin viisainta kylvää syksyllä suoraan ulos. 

Kärhöjä voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan. Kevätistutus puoltaa paikkansa aroilla lajeilla, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla kasvupaikalleen. Kärhöt ovat kalkin suosijoita. Kärhö kasvattaa pitkät ja vahvat juuret, jotka ulottuvat syvälle. Kaikki kärhöt viihtyvät hyvässä puutarhamullassa, mutta jotkut lajit kumminkin menestyvät vaatimattomammissakin oloissa. Tästä tarkemmin kunkin ryhmän kuvauksen yhteydessä.

Kärhöjä voi kasvattaa myös ruukuissa. Tällöin kasvit voidaan istuttaa talveksi maahan, ruukun voi suojata hyvin pakkaspeitteillä tai kärhöt voidaan viedä ruukkuineen päivineen viileään pakkaseltasuojatuun tilaan, esimerkiksi kellariin, tai viileän viherhuoneeseen. Ne saattavat talvehtia hyvin myös lasitetulla parvekkeella. Yksi kärhö tarvitsee ruukussa tilaa n. 10 litraa, isommassa 30-90 litran ruukussa voi kasvattaa useampaa ( 3-5 kpl ) kärhöä kerrallaan. Näin saadaan todella upea ruukkuistutus. Kärhön kanssa samaan ruukkuun käyvät myös monet kesäkukat. Tärkeää on että kasvualusta on ilmava, hyvin kalkittu ja ravinteikas. Kärhöt tarvitsevat ruukkussa kasvaessaan myös lisälannoitusta pitkin kesää. Erityisen suositeltavia ruukkuistutuksiin ovat Patens- ryhmän kärhöt, jotka ruukussa aloittavat kukintansa jo aikaisin keväällä.

KÄRHÖJEN LUOKITTELU
Kärhöt jaetaan sukunsa, kasvutapansa ja kukinta- aikansa perusteella eri ryhmiin.
Atragene:
- alppikärhö ( C.alpina ), kruunukärhö ( C. macropetala ) ja siperiankärhö ( C. sibirica )
- puuvartisia köynnöksiä, kasvavat 2-7 metrisiksi, kukat kellomaisia, sinisä, valkoisia tai vaaleanpunaisia
- pääasiallinen kukinta- aika keväällä, jotkut lajit ja lajikkeet kukkivat läpi kesän, kukinta edellisen vuoden versoilla
- reheviä, terveitä, hyvä talvenkesto
- istutus: normaali kasvi- istutus kuten pensaille. Viihtyy puolivarjossa. Kaikki muut maalajit paitsi jäykkä savi ja luonnonsuo.
Tangutica:
- ryhmän nimittäjä kiinankärhö ( C. tangutica ), lisäksi mm. C.serratifolia ja C. orientalis
- puuvartisia köynnöksiä, kasvavat 1,5 - 5 m korkeiksi, kukat kellomaisia, keltaisen eri sävyjä
- kukinta- aika heinä- lokakuu, kukinta saman- ja edellisen vuoden versoilla
- reheviä, terveitä, hyvä talvenkesto
- Viihtyy auringossa ja läpäisevässä hiekkapitoisessa maassa, normaali kasvi- istutus kuten pensaille
- sopii myös ruukkuistutuksiin
Integrifolia:
- nimittäjä kellokärhö ( C. integrifolia ), Lisäksi isokukallisia hybrideitä "Aljonushka", "Arabella", "Durandii"
- ruohovartinen, ei kiipeile, pitkäikäinen perenna, korkeus 0,5 - 2 m., kukat kellomaisia, sinisiä, purppuroita, vaaleanpunaisia
- kukkii keskikesästä pitkälle syksyyn, availee hiljakseen koko ajan uusia nuppuja
- Viihtyy hyvässä puutarhamullassa, avoimella paikalla, perennaryhmässä tai sekaistutuksessa, hyvä talvenkesto
- Normaali kasvi- istutus, hybridit voi istutta syvempään (10 cm)
Viticella:
- nimittäjä viinikärhö ( C. viticella ) ja sen hybridit
- puuvartisia köynnöksiä, maanpäällinen osa usein paleltuu talvella, aloittaa kasvun joka vuosi maanrajasta, kasvuvauhti huima, jopa 2-5 m kesän aikana. Luonnon lajilla kellomaiset kukat, hybrideillä suuret avoimet tähtimäiset kukat, sinisen ja punaisen eri sävyjä
- kukinta- aika loppukesä ja syksy
- viihtyy hyvässä puutarhamullassa, tarvitsee paljon vettä ja ravinteita, hyvä talvenkesto kun istutetaan 20- 30 cm syvään,
- soveltuu ruukkuistutuksiin.
Jalokärhöt:
- mm. Jackmannii, Patens, Lanuginosa, - ryhmät, lajikkeet usein risteymiä
- puuvartisia köynnöksiä, korkeus 1,5- 5 m. suomen oloissa maanpäälliset osat paleltuvat, lähtevät kasvuun joka kevät maan rajasta. kavuvauhti erittäin nopea
- komeita, isoja kukkia, kaikkia värejä, lukuisia erilaisia
- kukinta- ajat vaihtelevat lajikkeittain kesäkuulta lokakuulle
- viihtyvät hyvässä puutarhamullassa, kaipaavat runsaasti vettä ja ravinteita
- talvenkestävyys hyvä, jos taimet istutetaan syvään, 20 - 30 cm syvyyteen.
- herkkiä lakastumistaudille
- sopivat ruukkuistutuksiin
Muita mukavia:
- tiukukärhöt ( C. diversifolia) : perennamainen, korkeus 1-2 m, ei kiipeile, istutus 25cm syvään, hyvä talvenkesto
- kiinanlumikärhöt ( C. potaninii ) : köynnös, korkeus 2-5 m, normaali istutus, hyvä talvenkesto
- tuoksukärhöt ( C. flammula) : perennamainen, tuksuvat kukat, korkeus 1-2 m, istutus 25 cm syvään, hiukan talvenarka
- lyhtykärhöt (C. texensis ) : köynnös, korkeus 2-3 m, kukat tulppaanimaiset, istutus 25 cm syvään, hyvä talvenkesto
- pensaskärhöt ( C. recta ) : Pensasmainen kasvutapa, pitkät versot, normaali istutus, hyvä talvenkesto

LÄHTEET
- Pentti Alanko, Pirkko Kahila: Köynnöskasvit ( Tammi 2003 )
- Karin Berglund, suom Hannele Vainio: Unelmien kotipuutarha ( Otava 2003)
- Antti Riikonen : Suomalainen perennakäsikirja ( Karisto oy 2002)
- www. sofianlehto.com