Kukkatulva

Kulunut viikko on ollut viileämpi, ja tarjonnut hengähdystauon myös kukkasille. Valokuvaajallakaan ei ole niin suurta hätää päästä joka päivä kuvausretkelle, kun kukat malttavat kukkia hieman kauemmin.

Kamerassa oli silti toistastaa kuvaa pelkkiä kukkia.

Idänunikot loistavat penkissä. Niiden väriloistolle ei moni muu kukka pärjää. Pinkit pionit kukkivat yhtä aikaa, ja väripari on jokseenkin räikeä, mutta en raaski ottaa unikoita pois, enkä pioneita. Unikot sitäpaitsi kukkivat vain vajaan viikon, joten pionit voivat vähän aikaa jäädä niiden varjoon, sillä niiden kukinta kestää paljon kauemmin.

Mehiläinenkin tuntui olevan innoissaan unikosta. Se oli sotkenut itsensä unikon mustanharmaaseen siitepölyyn. Vaikka vasut oli jo ihan täynnä, se yhä etsi tuulessa lepattavien terälehtien takaa paikkaa, josta lentää sisälle unikkoon.

En ole ennen nähnyt että mehiläinen keräisi mettä unikosta. Vai oliko se vaan siitepölyaterialla?

Juhannusruusut kukkivat täyttä päätä jo. Rakastan niiden tuoksua. Kunpa ne kukkisivat vähän pidempään.

Tykkään kovasti siitä, miten juhannusruusut toimivat taustana koko kukkapenkille. Tummanvihreää taustaa vasten kukat näyttävät hienoilta, ja kukinta-aikaan ruusut tasapainottavat kukkapenkin väri-iloittelua.

Toivotan mielelläni monet luonnon kukat asukkaiksi kukkapenkkiini. Kukkamaassa asustavat puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ojakellukka ja puistolemmikki. Uusin tulokas on nurmitädyke. En olisi osannut somempaa yhdistelmää keksiä, kuin tämä:

Meidän pihan akileijat ovat tällaista rimpsuhamehelmaista sorttia. Ne ovat ihan tavallisia lehtoakileijoja, jotka ovat täällä meidän pihassa risteytyneet aina vain uudelleen ja uudelleen. Tuloksena ihan oma lehtoakileijakanta, joka on ihastuttavan syttyräinen.

On meillä myös ihan normaalin näköisiä tummansinisiä lehtoakileijoja, mutta useimmat ovat enemmän tai vähemmän kerrottuja. Sain täällä asumisemme alkuvuosina anopiltani vaaleanpunaisen ihan tavallisen lehtoakileijan. Pari vuotta sitten kukkamaasta putkahti uudenlainen siementaimi, joka ihan selvästi oli syttyräisten tummansinisten ja vaaleanpunaisen tavallisen jälkeläinen.
Roosanvärinen rimpsumekko!

Laitetaan nyt vielä tämä pionirouvakin, kun hänet tuli jo mainittua aiemmin. Pioni on talon alkuperäinen, tarhapioni Rosea plena.

Nyt toivotan kattoon rummuttavan sateen ropinan tervetulleeksi, ja menen nukkumaan suloisia kukkaisunia!
Hyvää yötä!