keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Aurinkoa ja pohjoistuulta


Viimeistään nyt on hitaampikin päässyt kevään kärryille kyytiin, sillä pohjoistuuli on jäähdyttänyt ilman aika raikkaaksi, eikä mikään etene puutarhassa kovalla vauhdilla. Aurinko kuitenkin paistaa ja herättää pihan kukkijoita yksi kerrallaan.

Viimevuonna istutetut sammalleimut kukkivat ihan kohta. Kukat ovat sievästi rullalla verholehtien suojassa.


Pienet mättäät on ihan täynnä nuppuja.


Kiven päälle kiipeämään istutettu valkoinen alppikärhö on virkeän näköinen. Myös muut kärhöt näyttävät voivan hyvin.


Syvämultaisessa kukkamaassa punaiset kevätesikot ovat aloittaneet.


Pionin versot kurkottavat maan uumenista kuin käsivarret...


Seinän vierustalta löysin kummallisen värisen leskenlehden. Jos leskenlehti olisi taimistolla myytävä kukkaerikoisuus, ostaisitko? Tuntuu että ihan liian vähän arvostetaan kotimaisia luonnonkasveja, ja sitten ostetaan puutarhoihin myymälöistä joidenkin toisten maiden luonnonkasveja. Joku ulkomaalainen saattaisi olla ikionnellinen leskenlehden tai voikukan taimesta. En sano että meidän pitäisi olla iloisia rikkaruohoista, haluan vain herätellä miettimään tätä. Jos esimerkiksi leskenlehtiä ei kasvaisi jokapaikassa, luultavasti vaalisimme sen taimia ja istuttaisimme näkyvälle paikalle puutarhassa. Metsäpuutarhaankin se voisi sopia, sehän keväisten kukkien jälkeen peittää maan pinnan kauniilla lehdillään estäen rikkaruohoja kasvamasta. vähän kuin ruttojuuri pienoiskoossa. Toisen roska on toisen aarre tässäkin tapauksessa.


Valkovuokot ovat hyvin aikataulussa. Pikkupuutarhurin syntymäpäiväksi on aina saatu pöytään kimppu valkovuokkoja.


Oikein mukavaa toukokuuta!


8 kommenttia:

  1. Nyt tosiaan kevät etenee rauhallista tahtia, ehtivät kukat kyllä kukkia pidempään:)

    VastaaPoista
  2. Se on totta! ei ole niin kiire valkuvaamaankaan vaikka olisi jotakin muutakin välillä meneillään kuin puutarhastelua. ;)

    VastaaPoista
  3. Leskenlehdet ovat kyllä ilahduttavia keväällä, jos harrastaisin puutarhaa voisin niitä sinne laittaakin krookuksien ja muitten joukkoon. Voikukkia löytyy ilmeisesti niiden siementen loistavien lentoominaisuuksien vuoksi ihan joka paikasta jossa ne voi kasvaa. Ainakin Brasiliassa niitä kasvoi rikkakasveina ihan samaan malliin ku Suomessa.
    Leea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) voikukka taitaakin olla semmoinen jonka kaikki tuntee. leskenlehti ansaitsee paikan puutarhan kevätkukkien joukossa!

      Poista
  4. Onpas kauniin värinen lekenlehti. Minulla kasvaa yhdessä penkissä leskenlehteä;ties mistä sinne johkaantunut,mutta kasvakoon siellä ihan rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, oli aika erikoinen löytö. :) minäkään en raaski leskelehtiä kitkeä kukkamaistakaan, kun varhain keväällä väriä on puutarhassa niin vähän.

      Poista
  5. Hienoja kuvia! Aika jänskä leskenlehti..

    VastaaPoista
  6. Voih, tunnen itseni ihan petturiksi täällä, kun olen viime vuodet vihannut leskenlehteä! Onhan se keväällä kaiken harmauden jälkeen hauska nähdä keltainen valopilkku, mutta auta armias kun kesä etenee, niin ne valtaviksi kasvavat lehdet eivät ole mikään puutarhan koristus. Olisivat edes nättejä, mutta kun ei! Eikä niitä saa hävitettyä millään. Ei uskoisi, että tuollaisella pienellä vaatimattomalla kukalla on niin massiiviset juuret. Olen ihan pulassa ollut niiden kanssa metsäpuutarhassa. Huoh.

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!