Kesäkukkavirityksiä

Tänä vuonna kokeilin ensimmäisen kerran kasvattaa itse samettikukkia. Ne onnistuivatkin hienosti. Näiden nimi on "Vanilla ice" jollen ihan väärin muista.
Samettikukat pääsivät terassin kaiteelle yhdessä miljoonakellojen kanssa. Miljoonakellotkin olivat kokeilu. Tilasin niitä Kodinkukat- nettipuodista. samassa taimessa piti olla kolmea erilaista mijoonakelloa, punaisia, sinisä ja keltaisia. Siniset kukinnot kuihtuivat melkein kaikki pois ja jäljelle jäivät punaiset ja keltaiset.

Tuo lamppu näytti niin mukavalta tuossa, että oli pakko laittaa vino kuva esille :) . Meidän kesäelämä n ollut ihanaa kun on ollut terassi! ja nyt elokuun hämärissä on ihana laittaa valot palamaan..

Tässä vähän suorempi versio samettikukista.

Samettikukkia riitti myös ulko-oven viereen kukkapataan. Siellä niillä oli kaverina ruusu, orvokeita, lumihiutaleita ja muratteja, sekä jo kaksi talvea talvehtineet sinilamokatajat. Vähän turhan kirkkaalla ilmalla otettu kuva...

 

Ruusu läheltä. Hauska oli kokeilla tämmöistäkin tuossa padassa välillä, hortensian siihen alkusi laitoin, mutta kun se ei alkanut kukkimaan, piti hankkia jotian muuta. Ruusu pääsee uuteen kivikkkomaahan talvehtimaan.

Ulko-oven molemmin puolin on kukkalaatikot, jotka on koko päivän varjossa. Keväällä istutetut orvokit selviävät kunnon lannoituksella pitkälle elokuuhun, kunhan vaan jaksaa nyppiä kuihtuneet kukat ja kastella säännöllisesti.  Orvokeilla oli kaverina vaaleanpunaisia lumihiutaleita, ihanat verenpisarat ja murattia.

Tässä verenpisarat täydesssä kukassa. Hurmaavia, eikö?

Ensiviikolla taidan ostaa vähän krysanteemeja ja kanervia, ja laittaa syysistutukset kesäkukkaryhmiin.

Kivikossa kukoistaa

On ollut antoisaa seurata kivikon kehittymistä. Kokoajan jossain on kukkinut jotakin. Monta tyhjää koloa on vielä täytettävänä, ja mielessä kasvaa vaikka minkälaisia unelmia.

 Pikkukurjenmiekka on tehnyt yhden kukan kertoakseen, että istutuksesta on toivuttu, ja tässä on hyvä kasvaa. (yläkuvassa vasemmassa alareunassa)

 Tällä hetkellä syyshohdekukat loistavat parhaimmillaan. Vihdoin minulla on hyvä paikka niille! Olen monta kertaa koittanut saada sitä menestymään, mutta aiemmin minulla ei ole ollut tarjota yhtä aurinkoista kuohkeamultaista paikkaa sille, vaan se on joutunut tyytymään siihen mihin muutkin perennat. Ja koska suurin osa kukistani on vähään tyytyviä maatiaisperennoja, ei enemmän vaativalla syyhohdekukalla ole ollut mahdollisuuksia pärjätä. Se on vähän hienohelma, ja tuntuu olevan tarkka kasvupaikastaan. Sopivaan paikkaan päästyään se palkitseekin sitten istuttajansa valtaisalla kukinnalla.

Jo ihan puutarhastelu-urani alussa ihastuin näihin pronssinhohtoisiin Moerheim beauty- syyshohdekukkiin.

Joskus odottavan aika on pitkä. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Monta muutakin kukkaunelmaa on vihdoin täyttynyt kuluneena kesänä, kun kivikko mahdollistaa kaikkien aurinkoisen ja läpäisevän paikan kasvien kokeilemisen.

Kivien koloon olen saanut paikkoja pikkuisille kelloille.

Muurikello.

 Ja kissankello.

Minusta oli jotenkin liikuttavaa, että piskuiset kivikkkokurjenpolven pistokastaimetkin halusivat esitellä kukkiaan, vaikka taimessa hädintuskin oli vielä lehtiäkään. Oli pakko ottaa tästäkin kuva. Nyttemmin kivikkkokurjenpolvet ovat kasvattaneet soman tuuhean lehtimättään.

Hieman paksummassa mullassa seljapensaan tarjoamassa varjossa aloittelee kallionauhus kukintaansa.

Purppurakeijunkukat kasvoivat viimekesänä kukkapadassa orvokkien kanssa. Kun ne sitten pääsivät kivikkoon, ne halusivat ottaa hieman orvokin siemeniä mukaansa. Nyt meillä siis kukkii sattuman summana orvokeita ja keijunkukkia samassa paikassa. Puutarhassani on aina tilaa tällaisille yllätyksille.

Tuossa lampun edessä kasvaa helmiorapihlaja. Helmiorapihlajaa pitkin kiipeää Emilia Plater- kärhö ( nimi korjattu)

Se kasvaa ja kieppuu pitkin nuoren puun oksia juuri niinkuin ajattelinkin.

 Kukat ovat suorastaan vastustamattoman suloisia!

Vielä yksi kasvi ansaitsee esittelyn. Se on mehitähti. Se on tehnyt ison määrän vauvoja päästyään tarpeeksi karuun ja kuivaan kasvupaikkaan. Ne kasvavat kourallisessa multaa kiven päällä. Vähän nuo kaksi mehitähtilajiketta ovat sekaisin ja vinksin vonksin, koska jostain syystä harakat tykkäävät käydä nokkimassa näitä, ja kasviruusukkeita saa noukkia milloin mistäkin kukkamaan laidalta.

Vanhan navetan pääty tarjoaa minusta hauskan taustan puutarhalle. Iso kivikkomaa sulautuu osaksi isompaa kokonaisuutta.

Joskus sateenkaaria tai taivasta kuvatessani tosin toivon, että vahaa pihaa halkoisi hieman pienempi määrä sähköjohtoja. - vaikka sinänsä on mukavaa, kun sähköä tulee ja menee. Paksumpi noista piuhoista tuo sähkön kunnan sähkölankaverkostosta meidän tontille.

Pidän kovasti meidän vanhasta ja vähän villistä pihasta ja sen vanhoista rakennuksista. Ja päivä päivältä kiinnyn myös kaikkeen uuteen, joka tulee osaksi vanhaa pihaa.

Liljapäivitys

Päivitykset laahaa perässä, on ollut olevinansa niin paljon ohjelmaa. Paras liljojen kukinta on jo ohi, kun sade on piiskannut kukkapenkin lakoon ja ränsistyneen näköiseksi. Elokuun ensimmäisillä viikoilla kukkaloisto oli kuitenkin upeaa. Täytyy tähän väliin kehua vielä tuota pinkkiä Patricia- nimistä jalokurjenpolvea, se on nimittäin ansainnut paikkansa loistavasti. Se kukkii yhä, ja on nyt kukkinut yli kolme kuukautta yhteen menoon.

Mutta nyt niitä liljoja.

Punaista ( Monte Negro) ja vaaleanpunaista (Algarve) :

Punaisen kaverina oranssia ja päivänkakkaroita

Valkoinen (Navona).

Ja ehtiväthän ne syyslemutkin kukkimaan näiden kanssa yhtäaikaa.

Kaikenlaisia ihanuuksia nousee kukkamaasta (Mona Lisa)....

Trumpettililja purppuralla nielulla (Friso)

kahdenlaista keltaista (värililja Madras ja tiikerinliljan näköinen Lilium lechtlinii)..

African Queen nojaa pietaryrttiin. En tarvinnutkaan sille muuta tukikeppiä tänä vuonna.

Tänä syksynä aion ostaa paljon erilaisia laukkoja, sillä se näyttää olevan ainut konsti pitää myyrät poissa liljan sipulien kimpusta. Monena keväänä liljat ovat jättäneet nousematta, ja sipulin paikalla on ollut vain tyhjä kolo. ainoat säästyneet liljat ovat tuo afrikkalainen kuningatar sekä ne liljat jotka ovat ihan ukkolaukkojen vieressä. Joka vuosi olen siis hankkinut uusia liljoja menetettyjen tilalle. Nyt toivon ettei tarvitsisi. Pitäisiköhän gourmetmyyrille kehittää joku talviruokintapaikka, niin jättäisivät sipulikukat rauhaan ;) ?

Mummun harjaneilikat

Ritarinkannusten, kurjenpolvien ja jalokallioisten kainalossa kukkii jotakin.

Ne eivät pidä melua itsestään. Ne tahtovat vain pienen palan paljasta maata, johon jakaa siemeniään, ja niin ne pysyvät puutarhassa vuodesta toiseen.

Värejä on joka lähtöön ja jokaiselle jotakin. On vanhaa roosaa, vieolettia, valkoista, sähäkkää pinkkiä, purppuraista... Ja jos ei osaa päättää, voi käyttää kaikkia värejä samassa kukinnossa.

Minä en ainakaan tiedä, mikä niistä on suloisin.

Punaiset loistavat yhdessä muiden perennojen kanssa. Mutta valkoiset puolestaan loistavat iltahämärissä, kun muiden kukkien värit ovat jo sammuneet.

 

Ne ovat Mummun harjaneilikoita. Kukkamaassa ne kukkivat joka vuosi, vaikka periaatteessa kasvi on kaksivuotinen. Siemensatoa on kuitenkin Mummun puutarhasta siirretyissä perennamättäissä niin paljon, että uusia taimia on joka vuodelle. Koskaan ei voi tietää, minkä värisiä kukkia taimista tulee, mutta aina ne on yhtä ihania. Ihania perintökukkia!

Kukkakuulumisia kivien keskeltä

Olemme koko perhe nauttineet uudesta kivikkopuutarhasta suunnattomasti. On aika ihanaa tulla saunasta      ( tuo oikeanpuoleinen aittarakennus) vilvoittelemaan puutarhakeinuun ja katsella ja ihastella kaikkea kaunista ympärillä.
Saimme myös pihavalot heinäkuun kuluessa paikoilleen. Sähkömies ennätti käväisemään eräänä helteisenä päivänä, ja sai onneksi kaikki sähköt kytkettyä ennenkuin ukkoskuuro tulla rymisteli pihamaalle. Onpa mukava ajatus, että viimein saamme talven hämärissä saapua valaistuun pihaan! Hyvää kannatti odottaa!

Kivikossa kukkii kokoajan jotakin. Heinäkuun alussa aloittivat palavarakkaus ja Japanin hortensia. Ja yhä vieläkin ne kukkivat, kolmattta viikkoa jo! Taustalla on pieni puska tarha-alpia.

Tämän Japanin hortensian ostin vähän vahingossa. Se oli taimistossa joutunut syyshortensioiden kanssa samaan riviin ja kun siitä sitten valitsin pikapikaa yhden mukaani, huomasin kotona, että se onkin Japanin hortensia. Kuten aiemminkin on tässä blogissa todettu, vahingot puutarhassa osoittautuvat useimmiten siunaukseksi.
Tämä hortensia on suorastaan hurmaava!! (täytyykin ottaa vähän parempi kuva siitä vielä.)

Luulen että tulen hankkineeksi kivikkoon tulevina vuosina lisää erilaisia hortensioita. Olen vakuuttunut niiden kauneudesta. Katsotaan kuitenkin vielä, että kuinka se pärjää talven yli.

Yhden kiven kainaloon on istutettu Nelly Moser- kärhö.

Juuristo on tärkeää istuttaa kiven pohjoispuolelle ettei juuristo ole täydessä paahteessa. Eilen istutin kärhön juuriston suojaksi suikeroalpia.

Latvat vain valoa kohti ja kivi versojen painoksi niin köynnös peittää kiven kesän aikana.

Muuan jalokurjenpolvi kukkii myös sävysävyyn kärhön kanssa.

Metsämansikoita on myös istutettu polun varrelle lasten suuhun noukittavaksi.

Jatkoa seuraa kunhan saan uudet kuvat purettua kamerasta. Ja täytyyhän päivittää myös toisen kukkamaan kuulumiset.
Mutta nyt me lähdetään lasten kanssa pihailemaan! Voikaa hyvin!

Lomailija ilmoittautuu

Kylläpäs tämäkin kesä edennyt vauhdilla! Heinäkuu on jo puolessa matkassa! Olen lomaillut perheen kanssa kolme viikkoa ja ollut ihan pihalla kaikesta blogistaniaan liittyvästä.
Kiitokset Piville ihanasta tunnustuksesta! Kiitos paljon, nämä tämmöiset lämmittävät aina mieltä!

 

 

 

Säännöt:

- Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi

- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla

- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

 Haluan antaa tämän teille kaikille jotka käytte täällä tätä blogiani lukemassa. Olkaa hyvä, ottakaa tunustus tästä mukaanne! Kiitos teille kaikille ihanille blogiystäville yhteisesti! Ja myös teille, joilla ei ole blogia, mutta käytte täällä lueskelemassa kuulumisiani!  :)