Kivikossa kukoistaa

On ollut antoisaa seurata kivikon kehittymistä. Kokoajan jossain on kukkinut jotakin. Monta tyhjää koloa on vielä täytettävänä, ja mielessä kasvaa vaikka minkälaisia unelmia.

 Pikkukurjenmiekka on tehnyt yhden kukan kertoakseen, että istutuksesta on toivuttu, ja tässä on hyvä kasvaa. (yläkuvassa vasemmassa alareunassa)

 Tällä hetkellä syyshohdekukat loistavat parhaimmillaan. Vihdoin minulla on hyvä paikka niille! Olen monta kertaa koittanut saada sitä menestymään, mutta aiemmin minulla ei ole ollut tarjota yhtä aurinkoista kuohkeamultaista paikkaa sille, vaan se on joutunut tyytymään siihen mihin muutkin perennat. Ja koska suurin osa kukistani on vähään tyytyviä maatiaisperennoja, ei enemmän vaativalla syyhohdekukalla ole ollut mahdollisuuksia pärjätä. Se on vähän hienohelma, ja tuntuu olevan tarkka kasvupaikastaan. Sopivaan paikkaan päästyään se palkitseekin sitten istuttajansa valtaisalla kukinnalla.

Jo ihan puutarhastelu-urani alussa ihastuin näihin pronssinhohtoisiin Moerheim beauty- syyshohdekukkiin.

Joskus odottavan aika on pitkä. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Monta muutakin kukkaunelmaa on vihdoin täyttynyt kuluneena kesänä, kun kivikko mahdollistaa kaikkien aurinkoisen ja läpäisevän paikan kasvien kokeilemisen.

Kivien koloon olen saanut paikkoja pikkuisille kelloille.

Muurikello.

 Ja kissankello.

Minusta oli jotenkin liikuttavaa, että piskuiset kivikkkokurjenpolven pistokastaimetkin halusivat esitellä kukkiaan, vaikka taimessa hädintuskin oli vielä lehtiäkään. Oli pakko ottaa tästäkin kuva. Nyttemmin kivikkkokurjenpolvet ovat kasvattaneet soman tuuhean lehtimättään.

Hieman paksummassa mullassa seljapensaan tarjoamassa varjossa aloittelee kallionauhus kukintaansa.

Purppurakeijunkukat kasvoivat viimekesänä kukkapadassa orvokkien kanssa. Kun ne sitten pääsivät kivikkoon, ne halusivat ottaa hieman orvokin siemeniä mukaansa. Nyt meillä siis kukkii sattuman summana orvokeita ja keijunkukkia samassa paikassa. Puutarhassani on aina tilaa tällaisille yllätyksille.

Tuossa lampun edessä kasvaa helmiorapihlaja. Helmiorapihlajaa pitkin kiipeää Emilia Plater- kärhö ( nimi korjattu)

Se kasvaa ja kieppuu pitkin nuoren puun oksia juuri niinkuin ajattelinkin.

 Kukat ovat suorastaan vastustamattoman suloisia!

Vielä yksi kasvi ansaitsee esittelyn. Se on mehitähti. Se on tehnyt ison määrän vauvoja päästyään tarpeeksi karuun ja kuivaan kasvupaikkaan. Ne kasvavat kourallisessa multaa kiven päällä. Vähän nuo kaksi mehitähtilajiketta ovat sekaisin ja vinksin vonksin, koska jostain syystä harakat tykkäävät käydä nokkimassa näitä, ja kasviruusukkeita saa noukkia milloin mistäkin kukkamaan laidalta.

Vanhan navetan pääty tarjoaa minusta hauskan taustan puutarhalle. Iso kivikkomaa sulautuu osaksi isompaa kokonaisuutta.

Joskus sateenkaaria tai taivasta kuvatessani tosin toivon, että vahaa pihaa halkoisi hieman pienempi määrä sähköjohtoja. - vaikka sinänsä on mukavaa, kun sähköä tulee ja menee. Paksumpi noista piuhoista tuo sähkön kunnan sähkölankaverkostosta meidän tontille.

Pidän kovasti meidän vanhasta ja vähän villistä pihasta ja sen vanhoista rakennuksista. Ja päivä päivältä kiinnyn myös kaikkeen uuteen, joka tulee osaksi vanhaa pihaa.