Etelästä tuulee

Helatorstain vastaisena yönä satoi vettä. Ensin näytti että päivästä tulisi viileä, mutta iltaa kohti mentäessä mittari näytti jo 20 lämpöastetta. Lempeä eteläinen kevättuuli hemmotteli meitä.

Äänimaisemaa hallitsee lintujen laulu. Kiurut, peipposet, västäräkit, sini- ja talitiaiset ja pääskyset suihkivat pihan yli kevätkiireissään. 

Erään lintujoukon ääni kuuluu yhä lähipellon notkosta, vaikka jäät on järvistä lähteneet jo aikapäiviä sitten. Siskoni kanssa tuumattiin että siellä on varmaan joku joutsenteinijengi, joka ei oikein tiedä vielä mitä elämällään tekisi. Kovaa meteliä ne pitävät päivät ja yöt ympäriinsä. Melkein käy niitä lähinnä olevan naapurin asukkaita sääliksi.   

Ehkä sinne notkoon todella on kertynyt koko tienoon naimaton porukka, ja parinmuodostus on kiivaimmillaan, mikäli äänen määrästä jotakin voi päätellä. Silloin tällöin parvesta lähtee kaksi lintua yhdessä, ehkäpä pesäpaikkaa etsimään. Parvekkeelta sain joutsenten teinijengistä jonkunlaisen kuvan.

Mikäs sen ihanampaa kuin vain oleilla pihalla, kun takkia ei tarvitse, eikä mihinkään ole kiire. Lapset lähtivät joutomaille kukkakimppuja keräämään. Ja ihanat kimput he toivat. Kumpikin omanlaisensa. Äidillä on aina melkein tippa silmässä kun lapset on niin taitavia tekemään kukkakimppuja.

Tässä pikkuapulaisen (3v9kk) kukkakimppu:

Pikkupuutarhurilla ( 9v) on lahja nähdä , miten syntyy kaunis kukkakimppu.
Tässä hänen kimppunsa:

Pitihän minunkin sitten lähteä sinne joutomaalle ja muuallekin katsomaan, että mitkä kaikkea Etälätuuli onkaan herätellyt talviunestaan.

Pikkukäenriskoja on joutomaalla ihmeen monessa paikkaa. en ole ennen huomannutkaan että niitä on niin runsaasti. Tuo pikkuinen sipulikukka pärjäisi mennen tullen vaikka kuinka hienoissa piireissä. Jos se olisi vähän isompi.

Kukalla ei nimittäin ole kokoa kuin juuri ja juuri sentin verran. Otin toisen kuvan mittakaavaksi. Kukkien takana kameran linssin suojus ja minun oma peukalo...

Ensimmäiset narsissit avasivat kukkiaan siellä täällä.

Syreenin silmut lupaavat kukkia.

Lupiinin lehtiä nousee joka paikasta joutomaalta. Pieniä vesivarastoja.

Voisin luultavasti perustaa taimimyymälän. Kaikenlaisia perennan taimia on kerääntynyt vuosien varrella "valeistutuksiin" eripuolille tonttia. Opiskelijan näppärät ja ahkerat kädet keräsivät niistä muutamia talteen tulevaa kivikkoistutusta varten. Joskus on ihan terveellistä perennoita keräilevän puutarhurin suhteellisuuden tajulle nähdä, että kuinka monta purkillista taimia nousee maasta muutaman neliön alalta.
Siinä on tuoksukurjenpolvea, pikkukurjenmiekkaa, maksaruohoja, härkkiä, unikoita, esikoita, jalopähkämöä, palavaa rakkautta, kevätkaihonkukkaa noin muutaman mainitakseni.
Kuvassa takaoikealla näkyy vähän jätesäkin kulmaa. Säkeissä, joita on toista kymmentä, on oksahaketta pensasistutusten suojaksi rikkaruohoja vastaan. Opiskelijan oksien leikkuusavotta on siis myös silppuri- ja istutusten maisemointiurakka.

Etupihan kukkamaassa kukkivat Ella- mummin ihanat punaiset esikot. Ne ovat kotoisin appiukon lapsuuden kodista Keuruulta. Tämä esikko muodostaa helposti jaettavia mättäitä, jotka tuuhistuvat nopeasti kukintakuntoon.

Lehtoimikkä on ihastuttava kukka. Nuori, juuri auennut kukka on vaaleanpunainen, ja kun se vanhenee, siitä tulee sininen.

Tällä kertaa pihakierros päättyy terttuseljan pullistuviin nuppuihin. Ne on hieman salaperäisen näköisiä, eikö?

Niin meni päivä, ja tuli ilta.

Oikein riemuisaa kevätelämää kaikille!