sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Joutomaa


Ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun oli lämmin elokuinen iltapäivä ja neitoperhoset lentelivät puutarhassa. Olisi kukkamaassa ollut tarjolla niille punahattua ja nauhusta ja asteria, mutta niille maistui paremmin joutomaan pelto-ohdakkeiden mesi. Tuona päivänä annoin itselleni anteeksi sen etten ollut niittänyt joutomaan ohdakepöheikköjä alas.





Joutomaa ruokkii kesän aikana monta ötökkää ja pikkulintua. Annan ohdakkeiden ja nokkosten olla.

Ja koiranputkien.




Siellä rotevien kasvien joukossa kasvaa myös monta pikkuista ihmettä.



Jos puutarhani olisi pienempi, rajoittaisin ehkä joutomaan kokoa. Nyt joutomaa on noin kymmenen rivitalopihan kokoinen. Se on ihan sopiva, kun tonttia on hehtaari.


Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää kutsua joutomaaksi.  Minusta ei ole ollenkaan joutavaa pitää osaa tontista luonnontilaisena.

Ja jos joutomaata ei olisi, mistä lapset sitten keräisivät kesän kauneimmat kukkakimput?










Joutomaalla on aina elämää, syyskesälläkin, kun kaikki näyttää kuihtuneelta. Se on paljon monimuotoisempi paikka kuin vaikkapa leikattu nurmikko.



Jonkun työn tulos on tämäkin lahopuuhun tehty kuvio.


Joutomaan kauneus on erilaista kuin hoidetun puutarhan kauneus. Mutta jos joutomaata ei olisi, jäisi jotakin oleellista kauneudesta puuttumaan.







5 kommenttia:

  1. Joutomaa on kyllä aika ikävä nimi noin kauniita kukkia kasvavalle paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Niitty kuulostaa jo paljon runollisemmalta. Tai miten olisi "villi ihmemaa koivujen katveessa"... :)

      Poista
  2. Joutomaalla kukkii lapsuuden kesä. Kaikki ne rakkaat kasvit, kissankellot, koiranputket, niittyleinikit, joita ihmetteli ihan pienenä lämpöisenä kesäpäivänä - joutilaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden kesien joutilaisuus on tosiaan jotakin saavuttamisen arvoista - ja sen muistokin virkistää joutomaalla kulkijan mieltä.

      Poista
  3. Miten tähän blogiin voi liittyä?

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!