Pieni pala maata, oma pieni pala paratiisia, pieniä ja vähän isompia ihmeitä, onnellisuuden pieniä palasia, siinä se.
perjantai 20. helmikuuta 2015
Sielu solmussa
Joskus sanat loppuvat kesken.
Tyttäremme paras ystävä menehtyi onnettumuudessa torstaina. Kyse on TÄSTÄ uutisesta.
Vaikka kuinka käännän mielessäni asiaa edestakaisin, en voi asiaa muuttaa. En voi ottaa lapsen surua pois.
Ei ole sanoja, joilla voisin lapsensa menettäneitä vanhempia lohduttaa.
Voin vain olla. Kertoa, että olen paikalla.
Huokaista hiljaisen rukouksen surevien puolesta.
Sielu on solmussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tätä uutista oli hyvin surullista lukea lehdestä.
VastaaPoistaHalauksia ja jaksamista kaikille läheisille.
Miten hauraasti olemmekaan elämässä kiinni. Voimia tyttösen läheisille ja ystävänsä menettäneelle.
VastaaPoistaKamala juttu :( Tälläistä EI saa tapahtua! Voimia teille <3
VastaaPoistaSuruista suurin on kohdannut tyttäresi ystävän perhettä. Voi vain olla vierellä, kuunnella ja hienovaraisesti auttaa arjen askareissa.
VastaaPoistaTyttäresi surussa olet paras tukija. Varmaan kouluyhteisössäkin asiaa käsitellään tiiviisti.
Voimia teille kaikille suuren surun päiviin. Lämmin halaus. Piri
Luin tämän postaukseni heti kun julkaisit sen. Kyyneleet valuivat poskille, eikä löytynyt mitään sanoja vaikka olisin halunut jotenkin lohduttaa.
VastaaPoistaOlette olleet monta kertaa mielessä ja rukouksissa.
Voimia edelleen tytön vanhemmille ja kaikille läheisille sekä teidän perheelle!