Pieni pala maata, oma pieni pala paratiisia, pieniä ja vähän isompia ihmeitä, onnellisuuden pieniä palasia, siinä se.
perjantai 15. toukokuuta 2015
Arvo nousee
En ole oikein koskaan arvostanut vuorenkilpiä. Mökin edellinen asukas on niitä kuitenkin yrittänyt kasvattaa kukkaruukuissa ja varvikon joukossa. Nyt silmiini sattui MTT: eli maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen sivuilla uutinen, sekä aiheeseen liittyvä artikkeli jotka nostaa tuon joka pihan väheksytyn perennan arvoon arvaamattomaan. :)
Oikein leppoisaa viikonloppua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielenkiintoista :)
VastaaPoistaMinä en voi sietää koko "jokapaikanhöylää", mutta silti sitä meiltä löytyy. Mieheni kun pitää siitä ja halusi sitä pihallemme. Nytpä sille siis löytyi joku tarkoitus. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaVuorenkilpi on kestävä ja kaunis oikeassa ympäristössä!
VastaaPoistaJa floristina arvostan sen erinomaista kestävyyttä leikkona! Ihan paras mansettivihreä kimpuissa kesä-aikaan!
Kaunista viikonloppua lempeitä toukokuun tuulia täältä Mantelilaaksosta!
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen ruvennut tykkäämään vuorenkilvestä. Menestyy mökilläkin hyvin sellaisessa kukkapenkissä, johon käyn kaatamassa tiskivedet. Kaunis keväisissä kukka-asetelmissa. Ei oikeastaan tarvita kuin yksi kukkavarsi ja pari koivunoksaa maljakkoon, niin kauniilta näyttää. Piri
VastaaPoistaMinä olen aina tykännyt vuorenkilvistä. Etenkin suurena massaistutuksena kivannäköisiä koko kasvukauden :)
VastaaPoista