keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Luonnonkukkia


Havahduin ajattelemaan, että jos puutarhassani ei olisi ainuttakaan suomalaista luonnonkasvia, jäisi kukkavalikoima paljon pienemmäksi.
Melkein kaikki perennathan ovat jossain maassa alunperin luonnonkasveja, joita kasvikeräilijät- ja tutkijat ovat tutkimusmatkoiltaan tuoneet puutarhoihin, ja joista sitten on jalostettu lukematon määrä erilaisia perennoja.
Suomen luonnonkasvisto ei kuitenkaan joudu ollenkaan häpeään ulkomaisten ihmeiden rinnalla. Meiltä löytyy kukkivia kasveja pikkuisista, hennoista niitty- ja ketokasveista toista metriä korkeisiin komeisiin kasveihin ja voimakkaasti leviäviin maanpeittäjiin, kosteikkokasveja unohtamatta.
Meidän laaja tonttimme on tarjonnut monenlaisia kasvupaikkoja luonnonkasveille, ja useimmat kukkapenkkeihin siirtämäni perennat ovat kotoisin omalta tontilta. Monet ovat myös kulkeutuneet lahjana toisten harrastajien puutarhoista. Osan olen kylvänyt siemenestä, itsekerätystä, saadusta tai ostetusta.

Tässä maljakossa on meidän tontin joutomailta kerätty kukkakimppu. Joukossa on ukon- kurjen ja harakan kelloa, ojakärsämöä, puna-apilaa, kultapiiskua ja siankärsämöä.


Samalta alueelta kerätty kevätkimppu sisältää valko- ja sinivuokkoja sekä pikkukäenrieskaa.



Yläkuvan keto-orvokki väri-iloittelee kaikissa mahdollisissa väriyhdistelmissä, joissa on keltaista tai sinistä. Alla toinen variaatio keto-orvokin siementaimista.


Kevätesikot ovat ihastuttavia. Muurahaiset kuljettavat niiden öljypitoisia siemeniä, ja taimia putkahtelee milloin mistäkin.


Kaikki vuokot kuuluvat tietysti lunnonkasvien aateliin, kevätpuutarha ei olisi mistään kotoisin ilman sini- ja valkovuokkoja.


Erilaisia luonnonvaraisia kellokukkia löytyy monta; Kissankello, kurjenkello, harakankello (kuvassa), peurankello, ukonkello..


Sitten löytyy kurjenpolvia, jotka on alunperin luonnokasveja, ja joita myydään taimistoilla sulassa sovussa muiden perennojen kanssa: verikurjenpolvi, tummakurjenpolvi, kyläkurjenpolvi (kuvassa), ojakurjenpolvi, metsäkurjenpolvi..


 Lisäksi löytyy suuri joukko muita luonnon kukkia, jotka koristavat puutarhaani:

Päivänkakkara


Lehtosinilatva. Kuvassa valkokukkainen muoto. Monista sini- ja punakukkaisista luonnonkukista on olemassa myös valkoinen muoto. Esimerkkinä sinilatvan lisäksi vaikkapa verikurjenpolvi, ketoneilikka ja kurjenkello.


Voi olla myös toisinpäin. Yleensä siankärsämö on valkoinen, mutta siiitä on löydetty lunnosta myös punakukkaisia kantoja, jotka on otettu kaupalliseen viljelyyn. (kuvassa taustalla valkoinen isorikko ja sininen peurankello, jotka ovat niinikään luonnonkasveja)


 Edessä ketoneilikka ja taustalla ajuruoho, eli timjami, käy myös mausteeksi. Tosin mausteeksi kasvatettava timjami on jonkin verran aromaattisempaa kuin luonnonvarainen sisarensa. Kuva on harmillisen huono, täytyy ensikevänä kuvata tämä kaksikko uudelleen.


Ojakellukka on viehättävä omalla tavallaan. Pritanniassa erilaiset lunnon kellukat ovat suosittuja.


Keltamaksaruoho


Tummatulikukka


Ihanimmista ihanin; Kalliokielo.



 Lemmikkiä ei toki sovi unohtaa.



Jos haluat luonnon kukkia puutarhaasi, eikä niitä ole muuten saatavilla, niitä voi myös kylvää siemenistä. Siemeniä löytyy esimerkiksi Suomen Niittysiemenestä. 
Luontoportista puolestaan löytyy tunnistusapua, mikäli joku kaunis tienpientareen kukkanen ei löydä nimeä.

Luonnonkasvit ovvat erottamatoon osa suomalaisten mielenmaisemaa. Reijo Taipale tässä laulaa niittykukista. Moni on varmasti kerännyt seitsemän kukkaa juhannusyönä tyynyn alle ja toivonut näkevänsä unia tulevasta rakastetustaan.  Kosmetiikkayritykset käyttävät hyväkseen luonnon kasvien eri aineosia, mutta myös mielikuvia siitä, että luonnon kasvit ovat itsestään selvästi osa hyvinvointia. Jos shampoopullon kyljessä on kielon tai koivunoksan kuva, se luo ihan tietynlaisia mielikuvia kuluttajan mieleen verrattuna eksoottisten kasvien kuviin.

Halusin kirjoittaa luonnon kukista siksi, että minusta eksoottiset ihmetykset ovat nykyään niin paljon esillä puutarhamyymälöissä. Minusta meidän pitäisi enemmän arvostaa sitä, mitä löytyy tästä ihan läheltä. Haastankin kaikki pongailemaan luonnonkukkia ensikesänä. Kukista voi kerätä vaikka siemeniä, joita voi kylvää omalle pihalle. Muistathan kuitenkin jokamiehen oikeudet, sekä sen että osa luonnon kasveista on uhanalaisia tai rauhoitettuja. Harvinaisen kukan siemenet on syytä jättää kasvupaikalle, jotta luonnonvarainen kasvikanta pysyy elinvoimaisena. Kukaan ei kuitenkaan estä valokuvaamasta luonnonkasveja kasvupaikallaan.

Tässä vielä tummakurjenpolvi.




8 kommenttia:

  1. Minä suosin luonnonkukkia puutarhassa. Ne tuovat aivan oman tunnelmansa ja ovat tarpeellisia perhos- ja pörriäiskasveja. Valkovuokkomatot kukkivat parhaillaan ja kohta aloittavat ihanat kielot. Metsäkurjenpolvet tuovat paljon muistoja lapsuudesta, samoin leinikit ja monet muut niittykukat. Yritän autaa niitä niittämällä kasvustoja niin, ettei kaikki tukahdu heiniin.

    VastaaPoista
  2. Sanos muuta! Tunnelma on se asia, jonka voi vain luonnon kukilla saavuttaa. Ja mettiäisille luonnon kukat tarjoavat enemmän mettä kuin jalostetut kukat. vaikka kuinka puutarhassani on nauhuksia ja punahattuja, menevät pörriäiset kaikista mieluiten sinne pihan perälle ohdakepuskan luokse syömään.. Ihanaa että vaalit puutarhassasi luonnonkasveja niittämällä!

    VastaaPoista
  3. Luonnonkasvit ovat todellakin sellaisia,että niitä soisi ehkä enemmänkin tuotavan esiin esim. telkkarin puutarhaohjelmissa,lehdissä jne. Itsekin olen joitakin kasveja kuten mm.kieloa,mehikasveja,ahomansikkaa,vuokkoja,rentukkaa,suovehkaa,kurjenpolvia,erilaisia saniaisia,ojakellukkaa,mukulaleinikkiä tuonut omaan pihaani ja hyvin kasvavat ja sulautuvat jalostettujen serkkujensa joukkoon :)

    VastaaPoista
  4. Todella kauniita kuvia. Luonnonkukat ovat kyllä ihania ja niitä tulisi enemmän hankkia omaankin puutarhaan.

    VastaaPoista
  5. Monenmoisia luonnonkukkia löytyy meiltäkin. Puna-ailakkia nykein ennen pois kukkapenkistä, vaan nykyään saa kasvaa sekin siellä. Ennen siementen kypsymistä täytyy sitten nykiä osa irti;)

    VastaaPoista
  6. Luonnonkukat on kyllä aina omaan puutarhaani tervetulleita! Harmi vaan, että monesta paikasta tien pientareilta ja luonnonniityiltä nuo ovat kadonneet lupiinien vallatessa lisää tilaa. Täällä meilläkin lupiinit tuntuvat puskevan joka paikasta joka vuosi tiheämmin.

    VastaaPoista
  7. Moi! Saanko käyttää tuota perhoskuvaa koulun digikasvion kansikuvaksi? Kuva näkyisi vain opettajalleni, ja mainitsisin, että kuva on sinun blogistasi. Olisi kiva käyttää sitä, koska tuo kuva on erittäin kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytä toki! Mukava kun kysyit, arvostan sitä! Onnea koulunkäyntiin! laura

      Poista

Kommettisi tekee iloiseksi!