maanantai 11. toukokuuta 2015

Suunnitelmia


Keväisessä voimientunnossa pihasuunnitelmat saavat siivet. Epärealismi kukoistaa erityisesti kevättalvella, kun puutarhahommiin ei vielä pääse. Silloin sitä suunnittelee istuttavansa ja hankkivansa vaikka mitä.
Onneksi todellisuuteen palaaminen on tässä tapauksessa ihanampaa kuin yleensä. Ihana keväthuuma ja kukkatulva ottaa puutarhastelijan lumoihinsa, ja vaikka hiljalleen alkaa huomata ettei kaikkea ehdi eikä pysty tekemään eikä kaikkea ole varaa hankkia, paistaa puutarhastelijan silmistä silti tyytyväisyys: Saan kuitenkin laittaa sormeni multaan, ihmetellä ja ihastella sydämeni kyllyydestä.

Jotain pientä pintalaittoa on tullut tehtyä Paratiisinpalasessa aina sopivan ajan löytyessä. Hommia on tehty pikkuhiljaa.

Olen ottanut viimevuotisen pressukesantomuovin pois, ja jakanut alueen kasvimaan viljelyruuduiksi. Fiina huolehtii siitä, ettei myyrät pääse ahdistelemaan kasvimaan herkkuja. Se on varma, että jossakin uuteen paikkaan levitetyn muovin alla on myyrä, ja päivystää pressun reunamilla alituiseen.


 Olen laittanut vähän perunaakin viljelyruutujen ja vadelmapensaiden väliin. Perunavakoja tuli seitsemän, ja niihin upposi kokonaista 35 kappaletta puikulaperunoita.



Sipulit ja vihannesten siemenet odottavat ensimmmäistä ruohonleikkuuta, jotta saan samantien katettua maan ruohosilpulla. Tänä vuonna hankin salottisipuleita, sekä sipulisekoituksen, jossa on  hopeasipulia sekä kelta- ja punasipulia.


Äitini kanssa katselimme siemenvarastojamme jo joku aika sitten. Hänen varastostaan löytyi mummoni kirjekuoriin säilömiä siemeniä, jotka suorastaan velvoittavat kylvöpuuhiin.
Luulen että tekstistä huolimatta pussissa on arovuokon siemeniä, koska muistan että keskustelimme niistä joskus, ja hän lupasi ottaa minulle siitä siemeniä talteen.


On erittäin kiinnostavaa nähdä, mitähän jännittävää näistä siemenistä kasvaa.


On niin ihanaa, kun on kevät!



10 kommenttia:

  1. Ajatuksesi tuntuvat omiltani, niin paljon ja tehokkaasti...no paljon saa aikaan, ihanuuksia tulee ostettua ja taimetettua, kaikkea mitä suunnittelee ei samassa aikataulussa ehdi tehdä, mutta ajallaan....se kai on sitä kasvamista - puutarhuriksi - pitkämielisyys on hyve tässäkin lajissa.

    Ihania kirjekuoria, mummon aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olet oikeassa, puutarhuriksi kasvamista nimenomaan, mikään ei ole puutarhurille arvokkaampi ominaisuus kuin pitkämielisyys - vaikka se on niin kovin vaikeaa välillä kun ihanuuksia tulee vastaan joka tuutista! :)

      Poista
  2. Kylläpä nauratti tämä postaus! Epärealismi on minullakin kevättalvisin oikein huipussaan! Ainahan saa unelmoida. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Aika paljon kaikkea tulee hankittua jemmaan ihanaa kesää varten - ja sitten huomaa, ettei kesäpäivissä ole yhtään enempää tunteja kuin talven hämärissä päivissä, kaikkea ei ehdi millään. Unelmointi on niin tärkeää! Muuten ei puutarhuriin sielu selviäisi talvesta!

      Poista
  3. Ihanat nuo mummon siemenet! Mikä tuo Amerikan kukka on? Kylvä ihmeessä, kyllä yllättävän vanhatkin siemenet itää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin! MInulla ei ole aavistustakaan mikä tuo amerikan kukka on. Aion kylvää siemenet ensikesänä ja katsoa mitä niistä tulee, toivottavasti edess yksi itää. :)

      Poista
  4. Vaikkei yksikään noista mummosi siemenistä itäisi, niin ihan pakko ne on sinun laittaa maahan. Osaatko sanoa, miltä vuodelta ne ovat peräisin?

    Nyt äitienpäiväaamuna pakastimesta tuli vastaan hillottuja mustaviinimarjoja. Ne olivat kahisevaan pussiin käärityssä rasiassa. Kannessa luki Musta -95. Käsiala oli isäni. Äiti oli säilönyt ne tuona vuonna. Sellaisen äitienpäivätervehdyksen sain parin vuosikymmenen takaa. Vähän oudolta tuntui, kun isän kuolemasta on jo viisitoista vuotta ja äitini kuoli pari vuotta sitten.

    Olen ajatellut postittaa sinulle ensi viikolla lupaamiani taimia. Lähetän sähköpostia ennen postitusta. Piri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, siemenkuoret velvoittavat minua, ne on pakko kylvää. Luulisin että arovuokon ("iso valkovuokko") ovat kuuden vuoden takaa, koska silloin meillä oli mummon kanssa siitä puhetta. "amerikan kukasta" minulla ei ole mitään hajua. Koitan muistella, mitä mummon kukkamaassa kasvoi, enkä saa mieleeni mitään erikoisempaa.
      Voi mikä ihana äitienpäivätervehdys löytyi pakastimestasi! Kiitos kun jaoit tämän muiston kanssani!

      Voi ihanaa, kukkia tulossa! Oletko muuten tulossa puuutarhabloggaajien kesätapahtumaan? Jos olet, niin silloinkin voit kukkasia kiikuttaa helpommin. :)

      Poista
  5. Niin se menee, suunnitelmia on usein enemmän kuin aikaa (tai rahaa), täytyis varmaan lotota;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Et arvaakkaan kuinka monta kertaa olen ajatellut lottoamista ajaessani puutarhamyymälän ohi? Suunnitelmia on ainakin miljoona tälläkin hetkellä, millhän malttaisi toteuttaa yhden sunnitelman kerrallaan, niin saisi edes jotakin valmiiksi :)

      Poista

Kommettisi tekee iloiseksi!