sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kun puutarhahöperöt tapaavat...



... riittää, että saa puhua koko päivän puutarhaa. Silloin toisilleen vieraista tulee ystäviä ja tuntuu ettei olisi koskaan ikinä vieraita oltukaan.


Olimme tilanneet kauniin sään, ja kuin ihmeen kaupalla sen saimmekin - tähän sateisten päivien väliin. Lähtökohdat olivat siis suorastaan erinomaiset, ja seitsemäntoista hengen voimin teimme päivästämme suorastaan täydellisen.

Aloitimme aamupäivällä Tampereelta Hatanpään arboretumista. Puutarhan sisäänkäynnin edustalla hehkuivat huikeat tulppaanit.


Ja heti portin toisella puolen valtavan kokoinen magnoliapensas kukki ja sai meidät huokaisemaan ihastuksesta. Kukat olivat jotenkin epätodellisen upeat, ja lähes kämmenen kokoiset. Ja nyt olimme siis kolmosvyöhykkeellä, tuulisen Pyhäjärven rannalla.


Tällaisen porttisysteemin voisin ottaa.


Kiertelimme, valokuvasimme, yksin, kaksin, isommalla joukolla. Ihmeteltiin ja ihasteltiin. Puhetta riitti, heti alusta asti.

Itselläni näyttää olevan tapana pongata kameraan erilaisia passeleita kasviyhdistelmiä. Omaa silmää miellytti herkkä ja sievä pari; morsiusleinikki ja unelmatädyke. Molemmat menevät haaveilulistalle.





Pikkuisten ihanuuksien kuvaaminen oli jokseenkin haastavaa aika napakan tuulen vuoksi. Mutta hätä ei ole tämän näköinen kun on puutarhastelijaystävä lähettyvillä.


Atsaleat hohtivat auringon paisteessa



Kullerot loistivat muuten vielä vihreävoittoisessa perennaistutuksessa. Kulleroista tykkään hirmuisesti, ja olen haaveillut niistä monet kerrat - Päivän aikana yksi haaveeni toteutui, kun illalla taimia vaihtaessamme sain Johannan ja Joukon tuoman kullerontaimen. Kiitokset!


Alaskankleitonia menee myös haaveilulistalle. Vaikka oikeastaan nyt muistan että olen haaveillut siitä aiemminkin, mutta olen sen vain unohtanut - Claude Monet`n lummepuutarhassa nimittäin puutarhasta kertovan kirjan mukaan kasvaa alaskankleitoniaa itkupajujen juurella. Heti kyseisen kirjan luettuani olin varma että alaskankleitonia vielä joskkus muuttaisi puutarhaani.
Jostain syystä tykkään nimenomaan tällaisista pikkuperennoista, joista melkein aluksi jo sanotaan
"leviää ihan mahdottomasti". Tämä olisi kiva metsässä vaahteroiden juurella, eikö vain?




Löytyi myös hauska idea köynnöksen kasvattamisesta puuksi. Tässä puuna oloa pääsee kokeilemaan kiinanlaikkuköynnös. Sitten kun minulla ei ole enää mitään muuta puuhaa puutarhassa, niin voisin alkaa kokeilemaan jotakin tämän tapaista.


Haaveilen myös elegantista ja komeasta mantsurianjalopähkinästä.


 Aboretumin parkkipaikalla upean lehmuksen varjossa söimme vähän eväitä. Massut täynnä jaksoimme paremmin mennä katselemaan Pinsiön taimiston tarjontaa.


Pinsiön taimiston näytepuutarhassa muistin taas, että arovuokko on kadonnnut puutarhastani, ja se olisi ehdottomasti saatava sinne takaisin.


Kiehtova ja dramaattinen kasvipari voisi omassakin puutarhassa olla verivaahtera, ja sen juurella purppurapikkusydämiä.


Saimme alennuskupongit ostoksiin, kiitokset niistä! Omaan puutarhaani löysin muutamia kivikkoperennoja, muunmuassa valkoinen rönsyleimu, nyppykurjenpolvi, keltalehtinen suikeroalpi, harmaa-ajuruoho, punainen kissankäpälä, kivikkkosuopayrtti ja nukkapähkömö.
En uskalla kovin usein käydä taimistoilla, koska sieltä lähtee aina kassikaupalla taimia vaikka vain yhtä sorttia lähtisin hakemaan. Tällä kertaa olin sopinut itseni kanssa, että antaa palaa, kunhan jonkinlainen kohtuus pysyy mielessä. On paljon mukavampi sitäpaitsi ostaa jotakin, kun mukana on ystäviä, jotka jakavat saman intohimon kasvi-ihanuuksiin kuin itsekin.
Melkein kaikilla meillä taisi jotain tarttua matkaan. :)

Taimistolta jatkoimme vanhempieni, Hanna ja Lauri Korpijaakon luokse. Isäni on Suomen ruususeuran puheenjohtaja, ja hänellä oli ruusuista paljon kiinnostavaa kerrottavaa.
Poikkeuksellisen kylmän alkukesän vuoksi ainoastaan karjalanruusu oli uskaltautunuut avaamaan kukkansa. Viimevuonna näihin aikoihin kukassa oli kuutisenkymmentä erilaista ruusua, ja tämän perusteella sovimme isäni kanssa blogitapaamisen päivästä.



Ruusujen kukkimattomuus ei kuitenkaan näyttänyt liiemmin haittaavan. Kiinnostavaa kuunneltavaa riitti silti ruusuista, niiden botaniikasta ja eri nimien historiasta.


Lemmikit ja metsäkurjenpolvet olivat upeimmillaan.


Kaukasuksen poini loisti upeasti ruusupolun sisään tulossa.


Ruusun piikit voivat olla lähes veistoksellisen komeat.


Innostunutta puutarhurijoukkoa




Mutta miksi kummassa yksi kantaa ämpäriä, ja yhdellä on kainalossaan talouspaperirulla? Entä miksi kaikilla on jokin ihmeellinen pussukka kädessään? Muut bloggaajat kertonevat, mitä heillä on pusseissaan :).


Äidin kasvimaa. Kaikenlaista jo kasvaa.


Ihana, ihana alppikärhö


Kiitos äiti ja isä, että sain tuoda ystäväni teidän puutarhaa katsomaan!
TÄSTÄ voi käydä katsomassa millaisia ruusutunnelmia valokuvasin viimevuonna juhannuksen tienoilla.

Vanhempieni luota tulivat rakkaat puutarhaystäväni vielä meille syömään. Mahduimme kaikki terassin pöydän ääreen. Söimme kana- tai linssikeittoa ja pataleipää. Pataleivän ohje (iso rautapadassa tehty leipä oli tehty kolminkertaisella ohjeella) löytyy leivontablogistani TÄÄLTÄ. 



Suvi oli tehnyt meille hienot nimilaput rintapieleen, jotta kasvot ja blogi oli helpompi yhdistää. Ilta- aterialla vielä teimme kierroksen, jossa kaikki kertoivat tarinan bloginsa nimen taustalla.



Menin ihan sanattommaksi, häkellyksiin ja hämmennyksiin, kun blogiystävät yht´äkkiä kokoontuivat ympärilleni, ja antoivat minulle kiitokseksi suloisen ruusumantelin, ihanat hanskat ja kortin. Tätä en todellakaan osannut odottaa. Voi mahdoton sentään! Sydänlämpöinen kiitos teille kaikille!


Ruusumantelini. Tiedän jo hyvän paikan tälle, vaalin sitä aina muistona ihanasta päivästä.


Kortin teksti on niin totta.


Tarjalta sain ihanat vihreät sukat ja kauniin lasilinnun - ihan minun värisiäni molemmat! Sukat pääsivät heti samana iltana mökkimatkalleni mukaan yösukiksi lämmittämään viluisia varpaitani. Kiitos ja halaus Tarjalle!



Kukaan ei joutunut lähtemään kotiin tyhjin käsin, sillä monet meistä halusivat päästä eroon ylimääräisistä kasveista. Johannalta ja Joukolta sain jo mainitsemani kulleron lisäksi sinipiikkiputken, Cheriltä sain saksankirvelin, aaprotin, värimintun ja helminukkajäkkärän; Raili toi minulle puskan lehtikaalia. Sailalta sain uhkena muhkea kuolanpionin taimen. Kiitos, kiitos kaikille! Nyt mieli palaa istutuspuuhiin. On ihanaa kun puutarhassa on kasveja, jotka muistuttavat jostakin ihmisestä tai tapahtumasta.


Tässä me olemme kaikki:




Eija, jolla ei ole omaa blogia, mutta kuitenkin yhtä puutarhahöpsö kuin me kaikki muutkin. Ei tarvita blogia ollakseen mukana.
Marja - Suvikumpu
Eturivi vasemmalta lukien:
Kati - Katin kanssa
Cheri - Autuas olo
Laura - Elämää Paratiisinpalasessa


Vielä erityiskiitos Riinalle organisointiavusta, ja zemppauksesta! En tiedä, mutta mieli on niin paljon kiitollisuutta täynnä meidän ihanasta kesälauantaista. Joten pitemmittä puheitta, oman nimikkoruusuni Lauraliinin myötä;

Kiitos!!

16 kommenttia:

  1. Ei voi muuta kuin lähettää jättihalimus täältä bloginkin välityksellä. Niin ihanan, maukkaan ja muistorikkaan päivän olit meille loihtinut =) Kiitos tuhannesti vielä kerran =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja iso halaus teille kun olitte mukana! Ihanat ihmiset tekevät päivästä täydellisen!

      Poista
  2. Kiitos ja halaus täältäkin!
    Olit kyllä niin ihana, kun kutsuit meidät kotiisi ja järkkäsit niin upean päivän.
    On ollut todella ilo tutustua sinuun! Olet yksi sydämellisimmistä ja herttaisimmista ihmisistä ketä tiedän. Tuosta päivästä jäi niin lämpimät muistot ja kyllä taas jaksaa arkea ihan toisella tavalla.
    Kerro kiitokset vielä vanhemmillesikin ihanasta ja unohtumattomasta hetkestä heidän puutarhassaan. Kyllä olen ollut ruusuhullu ennenkin, mutta nyt höpsöys meni jo ylemmälle tasolle. Eikä paluuta ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahdoton Riina! Saat minut ihan punastumaan kehuillasi! Kiitos kauniista sanoistasi! Kerron terveisesi myös eteenpäin. Olen etuoikeutettu kun sain paremmin tutustua sinuun ja muihin ihaniin blogiystäviin. Kiitos kun olet! Oli ihana saada teidät kotiini! minä olen tämmöinen ruualla ja muulla yksinkertaisella rakastaja, ja katan aina mielelläni pöydän ystävilleni.
      Voi ruusuhulluutta! - se on elämänpituinen matka!

      Poista
  3. Ihanat järjestelyt ja herkut olet hoitanut! Nyt harmittaa ettei päässyt mukaan kokemaan moista ihanuutta. Lauraliini on ihana nimi, oi onnea, oma ruusu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmi ettet päässyt, olisi ollut ihana tavata! Ensi vuonna sitten mukaan! Ruusuni on kyllä ihana! :)

      Poista
  4. Oi kuulostaa ihan unelmatapaamiselta ja ihania kohteita. Unelmatädyke näyttää todellakin unelmalta, haluan ehdottomasti tuon herkän kukan pihaani, kiitos kun näytit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä hieno tapaaminen! Ihastuin myös unelmatädykkeeseen, ja se menee ehdottomasti ostoslistalle, kun vielä löytäsi juuri tuon vaaleansinisen sävyisen, kun niitä on varmasti tummempiakin yksilöitä myynnissä. :)

      Poista
  5. Kaunis kiitos Laura! Meillä oli niin ihana sielun tankkauspäivä, kaikkea hyvää ja saimme puhua puutarhaa ja ketään ei kyllästyttänyt, se ilon ja naurun määrä joka kohosi korkeuksiin...leijun vielä maan päällä...tämä kantaa pitkälle! Ihanat kattaukset teit meidän iloksemme, herkkuja!

    Oli niin ihana tutustua Sinuun, välittömään ja ihanaan ihmiseen! Kaunis kiitos myös vanhemmillesi...heidän hyvyyttä saimme palasen elämän evääksi, kiitos!

    Toivottavasti tapaamme vielä! Halauksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Saila, kun olit mukana tekemässä ihanaa päivää. Oli ilo tutustua sinuun! Täällä on myös hieman leijuvat tunnelmat vielä...Toivon todella että tapaamme vielä uudelleen monia kertoja! Halauksia sinne myös!

      Poista
  6. Kylläpä on hieno kertomus upeasta päivästämme. Upeita kuvia, joista välittyy juuri oikea tunnelma. Lämmin kiitos sinulle kaikesta vaivannäöstä ja siitä, että lempein ottein pidit joukkomme koossa. Vanhempiesi puutarha oli elämys, voin vain kuvitella millainen se on lukemattomien ruusujen kukkiessa. Teillä oli niin kotoisan lämmin tunnelma pihalla ja sisällä, oikea paratiisin palanen. Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, sinulle että olit mukana! Oli ihana tavata sinua, ja tutustua paremmin! MInun täytyy ihan selvästi tehdä monta ruusureissua naapuriin, ja koittaa kuvata teille kaikki mahdollinen sieltä, ja koittaa skarpata nimien kanssa... ;) Ihana että olet samaa mieltä paratiisinpalasestani! :)

      Poista
  7. Suuri kiitos sinulle Laura niin ihanan puutarhapäivän järjestämisestä! Meillä kaikilla oli niin mukavaa, toivottavasti tapaamme taas ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle, Anu! Oli ihana tavata taas, ja toivottavasti tapaamme jälleen seuraavalla kerralla!

      Poista
  8. Luettuani tämän postauksen voisin kirjoittaa laulun sanoin, että "oi jospa oisin saanut olla mukana". Hieno tapaaminen on teillä ollut. Ja sitten arovuokkoasiaan palaan myöhemmin vaikka sähköpostitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut ihanaa, jos olist päässyt mukaan - Toivottavasti pääset mukaan ensikerralla! Meillä oli kyllä hieno päivä! Jaha, nyt sait mielenkiintoni heräämään arovuokkojen suhteen... ;)

      Poista

Kommettisi tekee iloiseksi!