Puutarhasteluun virittäytymis - haaste

Between Rikkaruohoelämää - blogista haastoi minut vastaamaan kysymyksiin, jotka inspiroivat hauskasti puutarhastelukauteen. Kiitos haasteesta!

1. Kuvaa 5 eniten käyttämääsi puutarhakirjaa
2. Kerro 5 puutarhasi suosikkikasvia
3. Laita 3 kohdekuvaa penkistä, nurkkauksesta tai ruukusta tms.
4. Millä vyöhykkeellä viljelet?
5. Mikä kasvi kukkii ensimmäisenä puutarhassasi?
6. Minkä kasvin kukkimista odotat?
7. Luonnonkasvisuosikkisi?
8. Mitä viljelet siemenistä? Mainitse 3.
9. Mikä kukkapuu sinua kiehtoo
10. Mikä puu hurmaa sinut lehdillään.
11. Mitä yrttejä viljelet


1. Kuvaa 5 eniten käyttämääsi puutarhakirjaa

Karin Berglundin Unelmien kotipuutarha, on luettu lähes joka kevät moneen kertaan. Siltä kirja näyttääkin, että se oon kulkenut mukana kaikissa elämän melskeissä. Kirjassa viehättää iloinen ja luonnonmukainen asenne puutarhan hoitoon.

Tammen suuri puutarhakirja- sarja on mainio perusteos ja tuhti neljän kirjan tietopaketti, halusi sitten tietää perennoista, yksivuotisista kukista tai hyötykasveista.

Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan Luonnonmukainen puutarha- kirjan ajatukset ovat hyvin lähellä omaa puutarhafilosofiaani.

Aivan hurmaava ja todella kaunis katsella on Ella Rädyn ja Irmeli Anttiroikon Rakkaudesta perennoihin. Kirjan lukemisen jälkeen puutarhaunelmat saavat ihan uuden ulottuvuuden.

Yksi rakkaimmista puutarhakirjoistani on vanha Elisabet Kochin kirja Oma puutarhani. Olen saanut kirjan mummoltani. Kirjan kirjoittaja oli mummoni täti, tutummin Essi-fassu (fassu = fars sister, tädit olivat ruotsinkielisiä), joka vaikutti  puutarhasuunnittelijana Helsingissä mm. kumpulan vanhojen talojen puutarhojen ja siirtolapuutarhan parissa.

Lisäksi minulla on vino pino vanhoja puutarhalehtiä, joita luen joka kevät näihin aikoihin uudelleen. Aina niistä löytyy jotakin uutta, sillä joka vuosi olen kiinnostunut vähän eri asioista. Tänä vuonna olen kahlannut kasvimaa- aiheisia kirjoituksia, jotka huomaan ohittaneeni aikaisemmin, koska aiemmin meillä ei ollut kasvimaata.

2. Kerro 5 puutarhasi suosikkikasvia.

Tämä kysymys on mieluinen, mutta siihen on aina yhtä vaikeaa vastata. Kaikki puutarhani kukat ovat suosikkejani, ja on vaikeaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Kaikilla kukilla on oma paikkansa puutarhassa, ja monet kukat eivät olisi niin hienoja ilman toisia kukkia ympärillään. Jos nyt pitää mainita viisi, niin otetaan sitten vaikka nämä:

Unikot

Kaiken näköiset ja oloiset kellokukat

Kärhöt

Kurjenpolvet

Kaikenlaiset päivänkakkaran malliset kukkaset; kevätvuohenjuuret, päivänkakkarat, asterit, jalokallioiset, syyshohdekukat, punahatut... Erityisesti kun niitä on paljon.

3. Laita 3 kohdekuvaa penkistä, nurkkauksesta tai ruukusta tms.

Kivikko keväällä..

kesällä...

syksyllä...

 4. Millä vyöhykkeellä viljelet?

Meidän puutarha taitaa olla kakkos- ja kolmosvyöhykkeen rajamailla

5. Mikä kasvi kukkii ensimmäisenä puutarhassasi?

Lumikellot ja sinivuokot kukkivat lähes samoihin aikoihin heti pian kun routa on vähän sulanut.

6. Minkä kasvin kukkimista odotat?

Nooo... ensin tulevat tietysti krookukset, ja sitten kaikki muut kukat kukin vuorollaan. Luulen että SE on puutarhanhoidon perusajatus, odottaa jotakin kukkivaksi... :)

7. Luonnonkasvisuosikkisi?

Kalliokielo. Sitä kasvaa meidän tontilla luonnostaan yhden koivun juurella, ja olen siirtänyt sitä kivikkoon. Se on vaan niin kertakaikkiaan viehättävä. Puutarhamyymälöistä saa sen kiinalaista sukulaista tarhakalliokieloa, joka on noin metrin korkuinen perenna; luonnonvarainen kalliokielomme  on noin 20 cm korkea.

8. Mitä viljelet siemenistä? Mainitse 3.

 Kasvimaalle tulee tietysti kaikkea mahdollista. Taimikasvatuksessa on tomaattia, muutamia yrttejä ja kesäkukkia.
Joka kevät kylvän myös yksivuotisia unikoita puutarhaan, ja aika monta perennaa puutarhassani on saanut alkunsa siemenestä.




 

9. Mikä kukkapuu sinua kiehtoo?

Omenapuut, sekä koriste- että satoa tuottavat.

10. Mikä puu hurmaa sinut lehdillään.

Monet lehtipuut ovat luonteikkaita. Esimerkiksi lehtosaarni on upea.

11. Mitä yrttejä viljelet

Viljelen kaikenlaisia yrttejä. Käytän niitä tuoreena salaateissa ja kesäruuissa, loput kuivatan tai pakastan talven varalle. Basilika on yksi suosikeistani, lisäksi pitää olla ainakin tilliä, oreganoa, timjamia, salviaa, rucolaa, sitruunamelissa ja minttua.

Jaahas kukas haluaa tämän haasteen itselleen? Tästä sen saa vapaasti ottaa ken tahtoo, ja ketä kysymykset inspiroivat! Itselleni haaste oli erittäin inspiroiva, ja oli hauskaa kaivella viimekesän kuvia koneelta vastauksia varten.

Kiitos haasteesta, Between!

Kevätkö?

Lumi on kadonnut vauhdilla. Vielä hetki sitten tarvittiin potkukelkkaa...
Päivisin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja tuuli haihduttaa sulavan lumen tuoman kosteuden.

Yöllä on kuitenkin niin paljon pakkasta, että maa pysyy jäässä, eivätkä kevätkukat pääse aloittamaan kukintaansa.
Käyn joka päivä tarkistamassa, mitä kuuluu lumikelloille. Vielä pitää odottaa.
 

Sinivuokkojen kanssa on sama juttu. Yleensä ne nostavat pienet untuvaiset nuppunsa heti kun lumi on sulanut. Ne kasvavat kylätien vieressä joutomaalla, ison koivun juurella.

Narsissit ovat myös pistäneet pienet piipat maan pinnalle. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että ihan pian koko puutarha on täynnä kukkia.

Sisällä valmistaudutaan myös kevään tuloon. Leikkasin talven jäljiltä aika reppanan näköisen koristechilin aika voimakkaasti ja lannoitinkin vähän, ja nyt se työntää innokkaasti uusia pirteitä lehtiä. Taimiosastolla on tulossa kahta syötävää chiliä. Oikeastaan en ole kovin paljoa käyttänyt chilejä ruuanlaitossa, mutta niiden kasvattamisen kokeilu houkutteli kuitenkin. Ne ovat näyttäviä pikkupensaita kukkineen ja hedelmineen.

Päivät on kirkkaita, ja yöt kuulaita. Kevätsää ei voisi enää paremmaksi muuttua.

Eilen illalla kylmä yö houkutteli läntiselle taivaalle revontulia. Käsittämättömän upeaa leiskuntaa, jota on vaikea kuvailla (ja valokuvata).

Mukavaa keskiviikkoa!

Eläimet ilonamme

Joutsenten kokoontumisajot ovat alkaneet lähipellolla. (pahoittelen hunoa kuvan laatua, kamerassa oli objektiivi, jota en ole aikoihin käytänyt, ja siinä näemmä on joku häikkä..)
Laulujotsenet kokoontuvat joka kevät pellolle. Niiden äänet kantautuvat kauas, kun ne selvittelevät asioitaan. Jossain vaiheessa pariskunnat erottuvat joukosta ja lähtevät etsimään pesäpaikkaa jostakin järvestä. Jäljelle jää teinijoukko, joka ei oikein tiedä mitä elämällään tekisi. Teinit viiihtyvät pellon kosteikossa jopa kesäkuulle asti.

Lintuja on muutenkin liikkeellä jo muutamia. Samasssa pellon kosteikossa joutsenten kanssa kääkättävät töyhtöhyypät tehden upeita lentokaarroksia peltojen yllä.
Variksetkin etsivät kumppania. Joskus tyynen ja hiljaisen kevätilman halkaiseen yksinäisen variksen raakkuminen koivun latvassa. Variksen olemuksessa ja äänessä on jotain yhtäaikaa koomista ja surumielistä.
Pihan pikkulinnut ovat myös alkaneet pesintäpuuhat. Sinitinttipariskunta hakee ahkeraan talia lintulaudan läheltä. Naaras on huomattavan pullea, montakohan munaa sen pikkumasussa on? Myös koko talven lintulaudalla vieraillut mustarastas on löytänyt kumppanin.

Fiina kulkee mukana omaan tyyliinsä kun ollaan kävelyllä. Se on sielultaan Suuri saalistaja. Monta myyrää se onkin elämänsä varrella saanut saalistettua. Joutsenia se kuitenkin viisaana koirana katsoi parhaaksi seurata vain vähän matkan päästä. Parasta on kuitenkin lenkin jälkeiset rapsutukset.

Tyttärellä on huoneessaan kuusi gerbiiliä.

Puolitoistavuotiaat veljekset Manteli (harmaa) ja Pähkinä (mustavalkoinen) saivat hiljattain seurakseen pienet hiirivauvat, Suklaan (ruskea) ja Lakun (musta). Kaikki ovat uroksia, ja tulevat mainiosti toimeen muutaman päivän totuttelun jälkeen. Niiden laumakäyttämytymistä on kiehtovaa seurata. Isommat pitävät huolta pienemmistään, mutta näyttävät tarvittaessa kaapin paikan, jos pienemmät luulevat itsestään liikoja. Uniaikaan kaikki nukkuvat yhdessä kasassa hännänpäät ja kuonot somasti sekaisin.

Toisessa terraariossa ovat veljekset Päärynä (mustavalkoinen) ja Toffee (vaaleanruskea). Ne olivat aiemmin Pähkinän ja Mantelin kanssa, mutta yhden niiden veljen kuoltua laumaan tuli niin suuria erimielisyyksiä johtajauroksen paikasta Mantelin ja Toffeen kesken, että gerbiilit oli viisainta erottaa toisistaan.
Meidän perheen kaikki pahvilaatikot pääsevät kierrätykseen, sillä jyrsijöinä gerbiilit tarvitsevat jatkuvasti jotakin pureskeltavaa.

Tämmöistä tällä kertaa, hieman ohi puutarha-aiheen mutta ei se haitanne. Vielä on ainakin parin postauksen verran kuvia tulossa ihan puutarhastakin...

Kevään ensimmäisenä päivänä

Kevät on saapunut pihaan. Kevään ensimmäiseen päivään kuuluvat saippuakuplat. Ja kiurun laulu. Muuten onkin ihan hiljaista.
Kiurut ilmestyivät sunnuntaina, 15. maaliskuuta. Niiden riemuisaa laulua voit kuunnella vaikka TÄÄLTÄ.

Kuu kiurusta kesään....

Aurinkoista viikkoa!

Kevät tulla lollottelee

Ulkona tuoksuu kevät. Aurinko paistaa. Tuulee. Sataa vettä, ja pakastaa. Kaikkea vuorotellen. Keväisenä päivänä kamera on aivan pakko viedä ulkoilemaan. Tuulen vuoksi pienet heiluvat oksat suloisine pullistuvine silmuinen ovat haasteellista kuvattavaa.

Syreenin silmut lupaavat kukkia ja raikkaan vihreitä lehtiä.

Ihan pian pähkinäpensas kukkii. Siitepölyallergikkojen perheissä hankitaan lääkekaappiin antihistamiinit valmiiksi. Atsuuuh!

Leppä on myös kukintavalmiudessa. Tuuli on heittänyt lepän "käpyjä" hupenevalle hangelle. Tummat pikkukävyt havainnnollistavat hyvin sitä, miten tumma pinta ottaa lämpöä vastaan; ne ovat sulattaneet lumen ympäriltään, ja vajonneet alemmas.

Jotenkin sielu liikahtaa pihlajan oksien äärellä. Talven jäljiltä oksissa on jotakin puhuttelevaa.

Pihlajan vieressä kasvaa kaksi suurta vanhaa koivua. Ne ovat etupihan valtiaita, varmasti yhtä vanhoja kuin meidän talo, joka on rakennettu vuonna 1936.

Vanhan koivun pinta tarjoaa kodin monenlaisille jäkälälajeille. Jäkälät ovat ihan oma tieteenalansa. Puhtaasta ilmasta kertoo se, että puun pinnassa on naavaa (pitkä vihreä roikkoparta keskellä), naava ei kasva, jos ilmassa on paljon saasteita.

Pikkumetsän nuori vaahtera on laittanut lehtiä jemmaan.

Sisällä on täysi tohina siemenpussukoiden ja kylvösten kanssa. Kylvin muutamia kesäkukkia, pelakuita (kuvassa) tuoksuherneitä, samettikukkia ja orvokkeja. Lisäksi tietysti erilaisia yrttejä, kirsikkatomaatteja, ja muutamia kokeiluitakin, kuten goji-marja ja sitrukselta maistuva chili.

Tuoksuherneet ovat ihan kohta koulintavalmiita. Ruukkkujen pinnalla ei ole hometta, vaan vermikuliittia, joka on kosteutta sitovaa vulkaanista kivirouhetta.

Kameran sisuksissa on vaikka kuinka paljon taas kuvia kevääseen heräävästä pihasta ja luonnosta odottamassa tietokoneelle lataamista . SE jos jokin  on varma merki siitä, että uusi kasvukausi on aluillaan, kameran on myös aika herätä talviuniltaan. Varma kevään merkki on myös se, että trampoliinikausi on korkattu.

Hyvää maaliskuuta rakkaat te kaikki!

Puutarhabloggaajien kesätapaaminen 2015

Noniin, rakkaat blogiystävät. Nyt on lyöty lukkoon tulevan kesän puutarhabloggaajien tapaaminen. Löimme Riinan kanssa sievät ja viisaat päämme yhteen ja suunnittelimme tapaamisen. Tällä kertaa tapaamme Tampereen seudulla kesäkuun toisena lauantaina, eli 13.6.. Ajankohta on kesäkuussa, sillä haluamme olla varmoja, että vierailukohteemme pensasruusut ovat ehtineet kukkaan.

Alustava ohjelma olisi seuraava:

- noin klo 11
Tapaaminen Tampereella Hatanpään arboretumissa.
Kiertelemme ja katselemme aikamme, ja syömme mahdollisesti piknik-lounaan tai käymme syömässä lähistöllä. Kahvihampaan kolotukseen järjestyy apua arboretumin kesäkahvilasta.

- noin klo 13
jatkamme matkaa Pinsiön taimistolle.

- noin klo 14.30 
matka jatkuu Hämeenkyröön, Frantsilan Kehäkukkaan, jossa on yrttinäytepuutarha, kahvila ja puoti. Kehäkukassa nautimme päiväkahvit.
Viimeistään klo 15. 45 istumme jälleen autoihin, ja jatkamme matkaa...

- Klo 16 alkaa ruusuntuoksuinen kierros Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhassa. Lauri Korpijaakko on Suomen ruususeuran puheenjohtaja, ja hänellä on maalaistalon pihapiirissä mittava kokoelma kotimaisia omajuurisia pensasruusuja.  Puutarhassa on myös paljon omenapuita, maatiaisperennoja ja luonnon kasveja, sekä monipuolinen hyötypuutarha.

...Kun olemme katselleen ja valokuvanneet riittävästi, halukkaat ovat tervetulleita käymään meillä, asumme kahden kilometrin päässä Korpijaakon puutarhasta.
Valmistan meille etukäteen ison kattilallisen keittoa, jotta kenenkään ei tarvitse nälkäisenä lähteä taittamaan kotimatkaa. Meidän puutarhaamme saa toki myös tutustua jos haluaa.

Karkun juna-asema on meiltä vartin matkan päässä, ja viimeinen juna lähtee Tamperetta ja jatkoyhteyksiä kohti aikataulun mukaan klo 19.13. Mikäli ilta meillä venyy ja Karkun juna menee menojaan, voin heittää tarvittaessa ihmisä Tampereellekin.

ILMOITTAUTUMINEN:

20.5.2015 mennessä.
Riina ottaa sähköpostitse vastaan ilmoittautumisia:  versojavaahteramaelta@phnet.fi

Muistathan ilmoittautuessasi kertoa mahdolliset erityisruokavaliotarpeesi illan keittoateriaa ja mahdollista piknikkiä varten. Kerään pienen ruokatarpeiden hankkimisesta aiheutuvan kulukorvauksen päivän aikana, joten varaa hieman käteistä mukaan. :)

Kerro myös, mikäli saavut junalla Tampereelle, ja tarvitset autokyytiä vierailukohteisiin, niin saamme järjestettyä riittävän määrän autollisia ihmisiä mukaan.


Lämpimästi tervetuloa mukaan!

terveisin, Riina ja Laura