Hyvää pääsiäistä!

Rauhallista pääsiäisen aikaa!

Katiskoita kokemassa

Lähdettiin Äijän ja Tilta- koiran ( meidän Fiina-koiran pentu) kanssa kokemaan katiskoita.

Katiskat on kyläyhdistyksen ylläpitämässä pienessä uimarannassa.

Ei tullut mukaan otettavia kaloja. Kolme alamittaista haukea ja yksi pikkuinnen ahven. Päästettiin ne takaisin järveen kasvamaan.

Uimarannan lähellä metsässä on piilossa pieni lampi.

 

Lammesta virtaa järveen pieni puro, jossa on pieni vesiputous.

Lasten mielestä ei taida olla montaa asiaa, joka olisi yhtä kiehtovaa kuin virtaava vesi. Laitettiin monta laivaa liikkeelle.

Lammen rannasta löytyi vielä vähän jäätä. Niistä tehtiin pato.

Kaunista jäätä!

Järvi oli myös niin kaunis!

Kotiin lähtiessä parkkipaikan isosta koivusta kuului laulurastaan upea laulu. Monta ihan uuttta sävelmää se oli oppinut etelän matkallaan.

Mummulasssa käytiin vielä tervehtimässä kanoja. Ne ovat vielä sisällä jotteivat saa muuttolinnuilta lintuinfluenssaa.

Katiskankokemisreissut ovat aina kuuluneet kevääseen. Västäräkit ovat jo tulleet. Västäräkistä vähäsen...

Makrokuvahaaste 143: Valkoinen

Kevään kuulas valo heijastuu, heijastus näyttää valkoiselta jään palassa ja puron pinnassa.

Auringon heijastus, joka heijastuu varjoisan metsälammen pintaan, on sekin valkoinen. Ei oikeastaan enää makrokuvia, mutta selvennykseksi ajatuksen juoksulleni...  Oltiin maanantaina (toissapäivänä) katiskoita kokemassa, kuvat siltä reissulta.

 

Lisää valkoista löydät kun klikkaat kukkaa:

 

Messuostoksia

Noniin nyt päivitystä messuostoksista.

Tommolan tilan osastolta löytyi vaikka mitä erikoisempiakin kasveja, mutta ajattelin kuitenkin hankkia jotakin, josta olen haaveillut jo useamman vuoden; palloesikoita ja vaaleanpunaisia idänunikoita. Unikoista en muistanut ottaa kuvaa. Onhan minulla toki vaaleanpunaisen idänunikon siemeniäkin, mutta siementen lajike on eri kuin ostamieni unikoiden.  Esikot ovat kasviryhmä, johon olen vuosi vuodelta tykästynyt enemmän. Kivikko tarjoaa esikoille hyvät olosuhteet. Tässä on kivikkokukkamaan kaksi uutta asukasta.

Viherpeukaloiden osastolta matkaan lähti kahdenlaisia liljoja, sekä tähtiputken ja kurjenpolven juurakoita. Messuilla oli  myös toinen yritys, joka myi kukkasipuleita ja perennanjuurakoita, mutten ehtinyt sen tarjontaan perehtymään tarkemmin.

Meille on monen vuoden jälkeen tulossa kasvimaa. Viime kesänä tulevalla kasvimaan paikalla oli musta paksu muovi, joka toivottavvasti on näännyttänyt paikalla kasvaneet juolavehnät ja valvatit. Aiemmat kasvimaayritykset ovat kaatuneet noiden sitkeiden rikkaruohojen ylivaltaan; edes peruna ei pärjännyt valvatille.

Kasvimaa, kuten myös nurmikenttä ja osa marjatarhasta sijaitsee vanhalla pellolla. Monessa kohtaa maa on eliötoiminnoiltaan lähes kuollutta ja hapetonta, mikä kertoo tehoviljelystä ja maan "väsymisestä". Kastematoja ei joissain paikoissa ole nimeksikään, saati mitään muutakaan pieneläinelämää. Esimerkiksi virpiangervoaita, joka on nurmikentän ja kasvimaan välissä, kasvaa jossakin kohdassa todella hyvin, ja jossain kohdassa taimet kuolevat tai kituvat aina, uusista istutusyrityksistä huolimatta. Uusi kasvimaa onkin tarkoitus perustaa niin, että alusta asti maahan tuodaan runsaasti eloperäistä ainesta; lantaa ja ruohosilppua. Näin on tarkoitus lisätä maan eliötoimintaa pikkuhiljaa, ja kirjaimellisesti hoitaa ja parantaa maa takaisin viljavaan ja luonnolliseen tilaan.

Ensimmäiseksi kesäksi kasvimaalle tulee enimmäkseen pioneerikasveiksi lajeja, jotka pärjäävät, vaikka pressukesannoinnista huolimatta maasta nousisi joitakin rikkaruohoja. Lisäksi lajeja, joita on tarkoitus käyttää kesän mittaan tai pakastaa, sillä kellaria meillä ei ole. Persilja, timjami ja salaattikylvönauha on tarkoitus kylvää parvekelaatikkkoon terassille. Pikkupuutarhuri halusi kokeilla jättikurpitsan ja maissin kasvatusta.  Lisäksi kasvimaalle tulee retiisiä, sipulia, punajuurta ja perunaa.
Nyt on tarkoitus perehtyä vuoro- ja kateviljelyn saloihin.

Messuilta lähti mukaan tällaisia juttuja:

Olen pitkään etsinyt yksinkertaisen oopiumunnikon siemeniä. Nyt vihdoin löysin niitä, enkä tietenkään voinut vastustaa muutamaa muutakaan unikonsiemenpussia. Nuo hapsuiset vaaleanpunaiset unikot kasvavat mielessäni ritarinkannusten seassa talon eteläseinustalla, oopiumunikot löytänevät tiensä syvämultaiseen kukkapenkkiin, ja tuliunikot kivikkokukkamaahan. Pikkupuutarhuri halusi kokeilla lyhtykoison kasvatusta, ja lisäksi mukaan lähti mirrinminttu perhosia houkuttelemaan sekä kaunokainen kivikkokukkamaan viereiselle kukkaniitylle.

Nyt vain toivotaan että innon lisäksi löytyisi myös energiaa, ja malttia tehdä rauhassa. :)

Terveisiä Tampereen puutarhamessuilta

Olimme käymässä Tampereen puutarhamessuilla perjantaina iltapäivällä. Kävin viimeksi tampereen puutarhamessuilla neljä vuotta sitten lasten kanssa - tuolloin pikkupuutarhuri oli viisi ja pikkuapulainen oli puolivuotias kantoliinassa tuhisija. Nyt kiersimme messut pikkupuutarhurin kanssa kahdestaan, joten niin kauaa en ehtinyt perehtymään eri osastoihin kuin olisin toisessa seurassa ehkä ehtinyt. Kolmessa tunnissa sai kuitenkin messuhulinaa ihan hyvän annoksen.

 Netissä oli luvattu näyttäviä ideapihoja ja paljon näytteilleasettajia. Hmm... täytyy sanoa, että itselle kävi vähän kuin monelle muullekin tänä keväänä messuilla käyneelle - odotuksiin ja edellisvuosien tarjontaan nähden messut olivat pettymys. Lieneekö lama vaikuttanut messuihin, sillä näytteilleasettajia oli paljon vähemmän kuin aiemmin, ja hintataso oli joillakin osastoilla yli kaksinkertainen neljän vuoden takaisiin messuihin verrattuna. Kuulemma myös messupaikka on näytteilleasettajille kallistunut huimasti.

Aiemmin parasta antia puutarhamessuilla ovat olleet yltäkylläiset ja näyttävät istutukset, nyt istutusalueet olivat vaatimattomampia; taimia oli vähemmän ja ne olivat pienempiä.

Puutarhakalusteet olivat hyvin edustettuina, samoin leikkokukkia oli myynnissä runsaasti, ne edustivat ehkä sitä yltäkylläisyyttä tänä vuonna. Ideapihoissakin hiekkapohja ja kalusteet olivat pääosassa.

Kaikesta huolimatta oli ihan piristävää käydä messuilla. Joitakuita kivoja ideoita jäi takataskuun.

Ideapihoista eniten ideoita sisälsi mielestäni ekopiha. Paljon hauskoja, toteuttamiskelpoisia ja simppeleitä ideoita.

Raparperinlehtivaluja täytyy kokeilla ehdottomasti ensikesänä.

Lomapihalla oli pari hauskaa yksityiskohtaa. Lasten koristeleman näköinen mehiläispesä ja puukiipijällle rakennettu linnunpönttö.

Kaupunkiviljelypihassa oli hienosti toteutettu kasvimaalavakokoelma.

 Pikupuutarhuria kiinnosti kukkakauppiasliiton kukkasidontanäytös. Tässä kaksi hienoa kimppua kevään juhliin:

 Tässä taisi olla ainut massaistutus:

Kyllähän messuilta tuli ostettua joitakuita kasveja; kasvimaalle siemeniä, ja muutama liljan sipuli ja Tommolan tilalta palloesikoita ja vaaleanpunaisia idänunikoita. Niihin palaan myöhemmin. 

Krookusten aika jatkuu

Nyt kaikki nurmikossa majailevat krookukset ovat avanneet kukkansa. Krookukset ovat houkutelleet mehiläiset kevätaterialle. Äänekkäästä surinasta voisi luulla isonkin joukon olevan paikalla, vaikka lentäväisiä on ehkä puolen kymmentä.

Monennäköisiä kukkasia on tullut nurmikkkoon piiilotettua.

Nämä kukkivat kukkapenkissä, johon siirsin ne turvaan kun kivikkkokukkamaata perustettiin. Yleensä ne kukkivat ensimmäisenä, mutta nyt kun lunta ei ole, ehtivät nurmikon krookukset kukkaan ensimmäisenä.

Kauankohan lumikellot meinaavat kukkia? Viileät säät saavat nekin kukkimaan pitkäään, ties kuinka monetta viikkoa jo.

Perennoiden alut kasvavat hiljalleen. Hopeahanhikin lehdet ovat nimensä mukaiset.

Kevätkaihonkukkakin aloittelee. Nyt oli kamerassa tavallinen putki, niin en päässyt kovin lähelle.

Yksi varma kevään merkki on joutsenparvet pelloilla.

Lasten kevät alkaa saippuakuplista.

Aurinkoista viikkoa!