Liiterin takana on pari nuorta koivua ja isoksi kasvanut raita. Keltasirkkuparvi kerääntyi sinne ottamaan aurinkoa.
Linnut nököttävät puissa kuin suuret keltaiset omenat. Ne pörröttävät itsensä isommiksi. Niin kai tarkenee pakkasellakin paremmin. Niiden höyhenpeite hohtaa upeasti laskevan auringon valossa.
Keltasirkkuja, pikkuvarpusia, viherpeippoja ja vihervarpusia on kerääntynyt meidän pihapuihin iso joukko. Ne on houkutellut paikalle naapurin vehnäpelto, joka on jäänyt puimatta. Lintulaudallakin ne käyvät ahkerasti.
Ne seilaavat isojen koivujen latvuksesta toiseen. Välillä koko taivas on lintuja täynnä. Mitä lienevät pelästyneet kun niin pitää sännnätä lentoon keskenkaiken.
Ei mene kuin muutama kymmenenen sekuntia kun ne saavuttavat toisen koivun latvan ja asettuvat siihen.
Jos aurinko paistaa, ne hakeutuvat puiden korkeimpiin oksiin auringon puolelle ottamaan kiinni auringon viimeisetkin säteet.
Illalla ne lentävät läheiseen metsään vehnäpellon toiselle puolelle. Yhtenä iltana näimme, kuinka tuulihaukka teki komeita syöksyjä tuhatpäisessä lintuparvessa pellon yllä. Huikeaa seurattavaa. Aamulla pikkulintuparvet jälleen palaavat aterioimaan. Melkein toivon että ei tulisi niin paljon lunta että vehnät peittyisivät, vaikka sitten ei päästäisikään pelloille hiihtämään. On ollut upeaa seurata ison lintuparven elämää. Tällaisia tapahtumia ei tule pihamaalle joka vuosi.
Oikein hyvää viikonloppua! Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä riittää ja tehdään lumienkeleitä!
Ovatpa tosiaan kuin omenia! Hieno näky!
VastaaPoista