Eläimet ilonamme

Joutsenten kokoontumisajot ovat alkaneet lähipellolla. (pahoittelen hunoa kuvan laatua, kamerassa oli objektiivi, jota en ole aikoihin käytänyt, ja siinä näemmä on joku häikkä..)
Laulujotsenet kokoontuvat joka kevät pellolle. Niiden äänet kantautuvat kauas, kun ne selvittelevät asioitaan. Jossain vaiheessa pariskunnat erottuvat joukosta ja lähtevät etsimään pesäpaikkaa jostakin järvestä. Jäljelle jää teinijoukko, joka ei oikein tiedä mitä elämällään tekisi. Teinit viiihtyvät pellon kosteikossa jopa kesäkuulle asti.

Lintuja on muutenkin liikkeellä jo muutamia. Samasssa pellon kosteikossa joutsenten kanssa kääkättävät töyhtöhyypät tehden upeita lentokaarroksia peltojen yllä.
Variksetkin etsivät kumppania. Joskus tyynen ja hiljaisen kevätilman halkaiseen yksinäisen variksen raakkuminen koivun latvassa. Variksen olemuksessa ja äänessä on jotain yhtäaikaa koomista ja surumielistä.
Pihan pikkulinnut ovat myös alkaneet pesintäpuuhat. Sinitinttipariskunta hakee ahkeraan talia lintulaudan läheltä. Naaras on huomattavan pullea, montakohan munaa sen pikkumasussa on? Myös koko talven lintulaudalla vieraillut mustarastas on löytänyt kumppanin.

Fiina kulkee mukana omaan tyyliinsä kun ollaan kävelyllä. Se on sielultaan Suuri saalistaja. Monta myyrää se onkin elämänsä varrella saanut saalistettua. Joutsenia se kuitenkin viisaana koirana katsoi parhaaksi seurata vain vähän matkan päästä. Parasta on kuitenkin lenkin jälkeiset rapsutukset.

Tyttärellä on huoneessaan kuusi gerbiiliä.

Puolitoistavuotiaat veljekset Manteli (harmaa) ja Pähkinä (mustavalkoinen) saivat hiljattain seurakseen pienet hiirivauvat, Suklaan (ruskea) ja Lakun (musta). Kaikki ovat uroksia, ja tulevat mainiosti toimeen muutaman päivän totuttelun jälkeen. Niiden laumakäyttämytymistä on kiehtovaa seurata. Isommat pitävät huolta pienemmistään, mutta näyttävät tarvittaessa kaapin paikan, jos pienemmät luulevat itsestään liikoja. Uniaikaan kaikki nukkuvat yhdessä kasassa hännänpäät ja kuonot somasti sekaisin.

Toisessa terraariossa ovat veljekset Päärynä (mustavalkoinen) ja Toffee (vaaleanruskea). Ne olivat aiemmin Pähkinän ja Mantelin kanssa, mutta yhden niiden veljen kuoltua laumaan tuli niin suuria erimielisyyksiä johtajauroksen paikasta Mantelin ja Toffeen kesken, että gerbiilit oli viisainta erottaa toisistaan.
Meidän perheen kaikki pahvilaatikot pääsevät kierrätykseen, sillä jyrsijöinä gerbiilit tarvitsevat jatkuvasti jotakin pureskeltavaa.

Tämmöistä tällä kertaa, hieman ohi puutarha-aiheen mutta ei se haitanne. Vielä on ainakin parin postauksen verran kuvia tulossa ihan puutarhastakin...