Huh! Mihin elokuu juoksi?

Kylläpä aika on mennyt vauhdikkaasti! Elokuu meni niin etten tainnut käväistä blogistaniassa ollenkaan. Nyt on paljon kirittävää että saan aikataulun kiinni. Sopivasti olen flunssassa, joten olen suorastaan pakotettu lojumaan sohvalla. Mikäs sen parempaa puuhaa potilaalle olisikaan, kun käydä katsomassa mitä puutarhablogistaniassa on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana. :)

Puutarhassa sato kypsyy. Olen kerännyt viinimarjoja, karviaisia ja kirsikoita, säilönyt kesää ja vitamiineja ja auringonpaistetta pulloihin. Kasvimaaltakin tulee satoa jonkun verran. Satokuulumisiin palaan tarkemmin myöhemmin.

Elokuuhun on mahtunut ihania hellepäiviä, sumuisia aamuja, sadetta ja ukkosta, revontulia ja kuutamoisia öitä.
Puutarha on täynnä kypsyvän kesän tuoksua ja värejä.

Elokuun puolivälin paikkeilla lapset lähtivät koulutielle. Pikkupuutarhuri käy jo viidettä luokkaa, ja pikkuapulainenkin on jo eskarilainen. Huimaa, miten vuodet vierivät!

Järjestin myös itseni tilanteesseen, johon en ollut ikinä kuvitellut joutuvani; matkustin Helsinkiin tyttäreni ja kummityttöni kanssa, ja osallistuin heidän ja 10 000 muun nuoren kanssa Tubecon - tapahtumaan. En ehkä ihan ollut kohderyhmää, ja tunsin itseni ajoittain aika vanhaksi, mutta oli kuitenkin hauska reissu tyttöjen kanssa. Tämä on sitä nykyaikaa.

Pikkueskarilaisemme täytti 6 vuotta elokuussa. Sympaattiset Minion- hahmot ovat se juttu tällä hetkellä.

Väkersin juhliin 50 minion piparia...

vanhempani toivat juhliin kimpun päivänsankarin nimikkoruusuja: Rosa rugosa: "Matias".

Kuluneen kesän aikana olen huomannut, että kamerani moottori, tai mikä lienee, vetelee viimeisiään. Talvella siihen on tiedossa jonkinlainen remontti.  Erityisesti makroputki kaipaa korjausta. Tuntuu etten enää saa kuvista niin tarkkoja kuin haluaisin.

Kameran remonttia odotellessa on ollut aikaa keskittyä johonkin oleellisempaan; olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan maahan tulevia turvapaikanhakijoita. Meidän kuntaankin avataan mahdollisesti vastaanottokeskus nuorille turvapaikanhakijoille. Olen surullisena seurannut keskustelua joka asian ympärillä on pyörinyt. Hävettää meidän suomalaisten puolesta, että asenteet ovat monilla niin kovia. Ei ole kovin kauaa siitä kun meillä oli sota, ja silti moni on tämän unohtanut ja valmis kääntämään selkänsä, kun ihmiset hakeva apua todelliseen hätään. Tässä Ylen kolumnissa kerrotaan mielestäni oleelliset asiat siitä, miksi jokaisen pitäisi toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleeksi. :)  Turvapaikanhakijat tarvitsevat talveksi lämmintä ylle, moni on tullut maahan yllään ainut omaisuutensa; kesävaatteet ja varvassandaalit.  Kenkiä ja vaatteita sekä muuta heille tarpeellista mutta itselle tarpeettomaksi käynyttä voi viedä esimerkiksi Suomen punaisen ristin keräyspisteisiin. TÄÄLLÄ on lisää tietoa siitä miten voi auttaa.

Sen pidemmittä palopuheitta, edellä tiivistetysti elokuun kuulumiset. Monen monta postausta odottaa edelleen varastossa. Mökkeilystä ja puutarhailusta, sadonkorjuusta ja kaikesta mahdollisesta muustakin on tulossa kuulumisia, nyt kun arki on hiljalleen alkanut rullaamaan. Aika vähän olen kameraa ulkoiluttanut, mutta jotakin kuvia sentään on varastossa odottamassa.

Voikaa mahdollisimman hyvin!