Kun meillä portaan kaiteet maalattiin

Käykö teillä koskaan niin, että kun aloitetaan viattomalta kuulostava pikkuprojekti, saadaan kuukauden päästä huomata että siinä SAMALLA tehtiin vähän muutakin?

Tästä pitäisi oikeastaan tehdä jokin geometrinen kaavio, joka kuvastaisi sitä että ENNEN kuin päästään tekemään sitä viatonta pikkuasiaa, tarvitsee oikeastaan tehdä tämä ja tämä asia, ja jotta se viaton pikkuasia saataisiin valmiiksi, tarvitaan LISÄKSI vähän sitä ja tätä työtä. Ja jotta lopputulos näyttäisi hyvältä, voisi siinä SAMALLA tehdä muutkin roikkuvat hommat valmiiksi.

Oli nimittäin niin, että monena kesänä ulkoportaiden kaiteiden maalaus jäi tekemättä, koska
1. Portaat tulivat alunperinkin tehdyksi kirvesmiehen toimesta hieman huonommin kuin olisi pitänyt muun elämän painaessa päälle.
2. Routa oli lisäksi keikutellut kaiteita ja portaita niin, että kaikki oli vinossa ja
3. Portaiden nousuosuus oli yläosaa kapeampi, jonka totesimme ajan mittaan epäkäytännöliseksi, kun sisälle piti kuljettaa esimerkiksi kodinkoneita tai huonekaluja.

Niinpä portaiden kaiteiden maalaus aloitettiin siitä, että kaikki kaiteet purettiin, routaeristyksiä jatkettiin pidemmälle, ja rakennettiin uudet kaiteet ja portaat. Vanhasta rakennelmasta jäi jäljelle vain portaideen ylätasanne.
Sitten päästiin lopulta maalaamaan.
Ja portaista tulikin tosi hienot. Nyt kelpaa tulla sisään.

 Routaeristysten  kaivaminen  aiheutti tietysti melkoisen kaivannon pihamaalle, ja tarvittiin uutta maa-ainesta pintaa kaunistamaan. Niinpä pihaan päätettiin samalla tilata suodatinkangasta ja koko kasettikuormallinen soramursketta, ja päällystää samalla pihatie uudestaan, sitäkin kun oli suunniteltu jo useampi vuosi.

Kun hiekkakuorma tuli, tuli siinä samalla tietysti siistittyä kaikki kukkamaiden reunustat. Ja kuinka ollakkaan, mieleeni juolahti, että etupihan valmiiksi saamiseksi pitäisi myös tehdä viimein kivikkomaan laajennus. Tästä voitte nähdä todisteita oikealla, jossa näkyy katekangasta ja musta saavi. Kukkamaan uuteen osaan palaan myöhemmin, jahka se valmistuu kokonaan.

Kivikkomaan reunassa oli hankalahoitoinen nurmikkokaistale, jossa ohdake ja voikukat kasvoivat mielellään. Nyt näyttää seesteisemmältä.

Esiin tuli myös ulkorakennus, jota kuitenkaan emme alkaneet samalla kunnostamaan, joskin suunnittelimme jo kovasti millainen siitä tulisi. Vähän ulkorakennus näyttää jotenkin reppanalta uuden soran taustalla, ja mutta sen sisustaratkaisut vaativat niin suurta remonttia, ettei ulkoehostuksestakaan selviä pelkällä ulkomaalauksella,vaan tarvitaan järeämpiä ratkaisuita. Projektit eivät siis ihan heti lopu meidän pihasta.

 Samalla kun soraa levitettiin, tuli kaivettua esille heinän seasta myös kuistin vieressä oleva meidän pihan ainut varjoistutus, joka vihdoin pääsee oikeuksiinsa kunnolla. Siinä kasvaa sormivaleangeroa, kotkansiipisaniaista, pallohortensiaa, kuunliljoja, jalopähkämöitä (jotka siirrän muualle) ja maanpeittokasvina tuoksumataraa. Etureunaan istutan muutaman kuunliljan lisää jalopähkämön tilalle.

Työn tiimellyksesssä ihailin aina välillä siemenestä kylväytyneitä kurjenkelloja pihatien viereisellä niityllä.

Valmista saatiin, ja lomaillakin ehdittiin. Palaan muihin lomatunnelmiin myöhemmin. Palaan myös Suvikummun marjan haasteeseen, kunhan saan postaussuman purettua. Loman ajalta on monta postausta varastossa odottamassa. :)

Mukavaa keskiviikkoa!