Kirsikoita

Tänä vuonna kirsikoita on tullut valtavasti.
Viime vuonna syyskesällä leikkasin meidän 13 vuotta vanhat kirsikkapuut poistamalla kaikki juurivesat ja oksiston sisään kasvavat oksat. Kevätkukinta osui tuulettomaan ajanjaksoon, ja pörriäisiä oli muutaman päivän ajan paljon liikkeellä.
Jotain hyötyä leikkaamisesta on ilmiselvästi ollut, sillä kukinta on ollut runsasta monena vuotena, mutta satoa ei kuitenkaan ole tullut aiemmin muutamaa kourallista enempää.

Nyt kirsikoita oli niin paljon, ettei niitä enää tullut hyödynnettyä kaikkia sinältään popsimiseen. Oksat notkuivat isoja kauniita marjoja. Näytti niin henolta, että melkein en olisi raaskinut kerätä niitä pois.

Rastaat kuitenkin vaanivat pihan ympärillä suurina parvina, joten jos mieli jotain saada itselle talteen, oli puuhaan ryhdyttävä.
Keitin pari maijallista upean punaista mehua.

Kirsikoiden kivien poistaminen eli reksaaminen on työlästä ilman hommaan tarkoitettua aparaattia. Löysin netin syövereistä vinkin, että kivet saa pois taivutetun klemmarin avulla. Kätevästi se kävi, mutta oli aika hidasta ja sotkuista puuhaa.

Osan reksatuista kirsikoista soseutin sellaisenaan pakastimeen.

Osan keittelin hilloksi mustikoiden kanssa. Hillosta tuli sen luokan herkkua, että säästän sen jouluksi juustojen kanssa tarjottavaksi.

Kirsikkapuiden kantayksilöt ovat kotoisin äitini isän, Aarne- Papan, kotitilalta Jurvasta. Herkullisia kuulasmarjoja, jonkun suuhun hapokkaita, mutta minusta juuri passelin makuisia.